Sunnuntai

Eilisen näyttelykoitoksen jälkeen alamme pikkuhiljaa taas palata normaaliin ja toeta tuosta täysin puuntakaa tulleesta upeasta tuloksesta :).

Aamusta kävin heti tekemässä jäljen naapuripellolle, misssä pitkä heinä kaadettu ja maassa edelleen. Makupaloja en laittanut nyt kuin lähinnä kulmiin. Jäljellä oli 3 tunnistekeppiä ja 4 kulmaa. pituutta ehkä 300m.

Annoin jäljen vanheta tunnin verran ja Niki oli taas aivan innoissaan kun otettiin valjaat ja jälkiliina esille. Lähdimme janalta ja jäljen löytyminen oli suhteellisen helppoa mutta heti ensimmäisessä kulmassa alkoikin hankaluus ja Niki haisteli kaikkea muuta kuin oikeaa jälkeä. Tuo pelto oli aivan täynnä myyränkoloja ja ne näytti nyt sekoittavan koko jälki puuhan. Itse kun näin jäljen, jouduin nyt jo ensimmäisessä kulmassa auttaa Nikiä ja hyvinhän se siitä taas pääsi sitten jatkamaan. Ensimmäinen tunnistekeppi löytyi hyvin ja annoin siinä sitten palkaksi kissanruokaa. Jäljen ajo jatkui hyvällä mallilla taas seuraavaan kulmaan asti, missä taas sama juttu lähti seuraamana jonkun pikkujursijän jälkeä ilmeisesti ja taas jouduin auttaa.

Toinenkin tunnistekeppi löytyi ihan ok. ja loppujälki meni myöskin ihan sujuvasti.

Tällä kertaa ei vauhtia ollut yhtään liikaa ja melkoisen hakusessa oli koko touhu, ollut vissiin liikaa taukoa jäljen kanssa ja lisäksi nuo kaikki myyrien, rottien yms. hajut tuolla pellolla sekoitti kyllä pahasti Nikiä. On varmaan palattava jälleen askel taaksepäin ja laitettava enemmän makupaloja jälkeen ja ennen kaikkea parempia makupaloja (nyt olin ottanut normi koirannappuloita kun yleensä on tuota paremmin haisevaa naturalmenuta).

Illemmalla oli tarkoitus vielä tehdä pitkä kevyt lenkki valjaissa, mutta säänhaltija sitten päättikin toisin kesken meidän lenkin eli alkoi ukkostaa 4km jälkeen jolloin jouduimme juosta lyhyintä tietä takas kotiin ja lopulta kiersimme vain Antaverkan lenkin 5,3km ja aikaa meni 33min. Tuntivauhdiksi yllättäen muodostui 9km/h, vaikka lähdimme todella hiljaa liikkeelle.

Näyttely Nokialla lauantai 23.8  Niki 16kk Junioriluokka, tuomari Juha Putkonen

JUN-ERI1 SA PN2

 
Nyt sitten oli se kauan stressattu näyttelypäivä - sekä minun, että Nikin elämän ensimmäinen näyttely. Olen käynyt 3kertaa elämäni aikana näyttelyssä katsomassa( n.30 vuotta sitten)  mutta en koskaan esittänyt koiraa eikä siis mitään käsitystä mitä siellä tapahtuu. Onneks nyt on kuitenkin käyty muutaman kerran noissa näyttelyharjoituksissa kuulemassa miten toimitaan ja Anu oli omiensa kanssa tulossa, jolloin voi kertoa mitä seuraavaksi :P.

Lauantaivastainen yö meni jo itsellä hermoillessa että tuomari nauraa meidät pihalle "eihän tuo bodari ole narttua nähnytkään, liian urosmainen", toinen pelonaihe oli Nikin käyttäytyminen ettei suostu seistä, juostessa alkaa riekkua ja pomppia ja pureskella minun käsivarsia ja ängetä jalkoväliin ( tämä on siis Nikin tapa, jostain syystä kun on epävarma änkee minun jalkoväliin turvaan). Illalla laitettiin jo tavaroita valmiiksi, että varmasti kaikki pakillinen tulee mukaan eli rokotustodistus, tulostettiin numero jonka tungin kännykän käsivarsipussiin, vesikuppi, näyttelytalutin.

Aamu meni Nikiä harjatessa, sillä Nikillä on aivan kamala karvan lähtö ja vähän kun hipaisee sitä niin karvaa lentää tukkokaupalla. Tarkoitus oli keritä vielä käydä lenkillä, jotta saatais pahin energia pois mutta se nyt sai jäädä kun piti kotoa lähteä jo ennen klo 11 ja oli vielä pakkaamistakin ja tuo Nikin harjaaminen. Alunperin oli ollut tarkoitus muutamaa päivää ennen vielä pestä Niki, mutta pesut jäi ja voi olla toki hyvä niin, ettei karva ole sitten tuomarin edessä liian pehmeää. Vielä pakattiin loput tarvikkeet eli itselle sadeviitta kun oli ulkonäyttely, häkki Nikille, makupaloja, toinen talutin, makuualusta, retkituoli itselle, evästä itselle. Huhuh...johan sitä tavaraa tuli autolastillinen vaikka vain yksi koira näyttelyssä ja vain minä mukana.

Näyttelypaikalle kun saavuttiin, alkoi odotetusti kova vauhkoominen ja ulvonta. Jokaista koiraa piti haukkua ja ängetä minun jalkoväliin turvaan. Tässä vaiheessa jo meinasin lähteä takas kotiin, että tästä ei tule mitään. No, päätin kuitenkin yrittää, josko Niki siitä rauhoittuisi. Ensimmäiseksi menin ilmoittautuun, otin mukaan numeron ja rokotustodistuksen ja jätin Nikin odottelemaan autoon - mitä ei olisi pitänyt tehdä. Nimittäin ilmoittautuessa pitääkin olla koira mukana jotta voivat tarkistaa sirun. Nikiltä ei missään ole aikaisemmin sirua tarkistettu( ainakaan minun tietääkseni, ellei sitten eläinlääkäri ole rokotusten yhteydessä tarkistanut,enkä vain ole huomannut) ja jo siinä alkoi pelottaa, että mitä jos onkin väärä koira tullut minulle.

Meillä oli kehä 4 ja meidän numero 101.Näyttely oli reilusti myöhässä odotetusta aikataulusta ja kehän laidalla seurasimme muiden rotujen suoritusta ja yritimme ottaa oppia. Pikkuhiljaa Nikikin alkoi rentoutua eikä haukkunut jokaista koiraa, mutta tokikin myös alkoi turhautua siinä paikallaan oleskelussa ja välillä aina kävimme kävelemässä pienen lenkin. Mitä lähemmäksi meidän vuoro alkoi tulla sitä hermostuneemmaksi tai turhautuneemmaksi Niki alkoi käydä.....tietenkin :(. Tai sitten minä vain alkoin hermostua niin, että se tarttui koiraan.

Vihdoin oli kaikkien urosten jälkeen meidän vuoro päästä kehään ja ainakin kehään päästiin nätisti ja kevyesti kävely/juoksua sitten kierrettiin kehää. Kun tuli aika alkaa arvostella, muut poistui kehästä ja me jäimme yrittämään näyttää kauniilta. Olin erittäin ylpeä Nikistä miten antoi tuomarin katsoa hampaat ja käpistellä vartaloa. Saimme pyynnön juosta ja taas koitin matalana kävelyjuosta jotta Niki ei vauhkoontuisi ja alkaisi riekkua, mikä lopulta sitten kääntyikin meidän kohtaloksi. Saimme taas pyynnön pysähtyä ja seistä ja siinä minä tärisin ja odotin tuomarin lopullista tuomiota ja voi hyvät hyssykät kun kehäavustaja nostikin punaisen ja ilmoitti ERINOMAINEN , SA. Olen aivan puulla päähän lyöty kun lähdin hakemaan vain ehjää suoritusta että meitä ei heitetä kehästä pihalle. No, tämä tarkoitti sitten sitä, että meidän piti jäädä odottelemaan kehän laidalle kun kaikki juniorit on esitetty jotta päästään sitten vielä uudelleen kehään parhaiden junioriluokkalaisten kanssa. Ja taas juostiin ja tietty minä edelleen lönköttelemällä jottei riekuttaisi. Jälleen meidät käskettiin seisomaan paikalleen ja meinasi jalat lähteä alta kun meidän kohdalla tuomari ilmoitti YKKÖNEN :) . Tarkoitti että jatkamme vielä tästä seuraavaan vaiheeseen eli kun kaikki nartut ovat kehässä olleet, menemme taistelemaan parhaan nartun tittelistä.

Parhaan nartun tittelistä meitä pääsi taistelemaan 3 koiraa ja kylläpä meitä nyt sitten juoksetettiin ja juoksetettiin ja minä edelleen tuota hidasta puolikävelyä. Lopulta tuli tuomion aika ja meille osoitettiin kakkos sija. Voittajaksi selvisi Agry Brigades Tasmanian Devil  2v avoimen luokan narttu. Tuomari tuli erikseen siinä vielä meille sanomaan että Niki on aivan huippuyksilö mutta juostessa vähän köyristää selkää( eli tässä siis tuo meidän hidas juokseminen koitui meidän tappioksi, mutta vaihtoehtona olis ollut tuo riekkuminen jolloin olisi voitu saada EVA- ei voida arvostella joten täytyy olla kuitenkin erittäin tyytyväinen) , joten hän ei voinut nyt muuta kuin jättää Niki kakkoseksi. Hän myös kehui miten Niki on erittäin lupaava kokonaisuus ja ehdottomasti sitä käytettävä näyttelyissä koska jo näin nuorena on noin upea. 

"Erinomaiset rungon mittasuhteet, erinomainen lihaksisto, hyvä päänprofiili, silmät voisi olla tummemmat, hieman lyhyehkö kuono, isot -hyvin asettuneet korvat, hyvä purenta, hyvä pigmentti, hyvät käpälät, erinomainen rintakehä ja eturinta, hyvät kulmaukset,hyvin kiinnittynyt häntä. Erittäin lupaava kokonaisuus"

Vko34
Sateinen syksyviiko, mikä ei menoa haittaa vaan päinvastoin sopii hyvin Nikille kun on vähän viilenny jo kelit kesästä. Huomaa että on syksy tullut muutenkin, karvanlähtö on aivan mahdoton ja vaikka kuinka harjaisi niin sitä vaan lähtee ja lähtee. Koitetaan nyt saada pahin irti vielä ennen lauantain näyttelyä....toivotaan ettei ole sitten ihan kalju tai kapisen rakkikoiran näköinen.

Maanantai alkoi lenkillä ja näyttelyharjoituksilla( itsenäisesti kotona). Lenkki oli lyhyehkö pk-vauhtinen siis minun pk-vauhtinen eli Nikille kevyttä ravailua enemmänkin tuommoista palauttavaa :P. Matkaa kertyi tuommoinen 8km. Niki oli päässyt jo Jeremyn kanssa päivällä juoksulenkille (30min tuommoisella 10km/h vauhdilla) Näyttelyharjoituksest meni erinomaisesti, mutta niinhän se aina kotona itsekseen treenatessa meneekin, toista se on sitten kun on häiriötekijöitä joka puolella. Seisominenkin sujui loistavasti, kunhan vaan on antaa makupaloja.

Tiistaina tehtiin reipas kävelylenkki, Niki kuitenkin juoksuvaljaissa. Jälleen matkaa kertyi tuommoinen 8km ja vauhti oli joku 7km/h. Niki oli koko matkan meno päällä ja veto säilyi koko lenkin. Kotona harjoittelimme noutoa ja lähinnä noudon sitä osaa, kun koira luovuttaa kapulan. Tuo kapulan luovutus on se meidän ongelma kun Niki tuppaa tiputtamaan sen maahan. Nostaa kyllä pyydettäessä mutta ei malta odottaa että sen saa käteen vaan jälleen tippuu maahan. Nyt yritämme vahvistaa tätä suussa pitämistä, sillä että harjoittelemme vain tuota suuhun ottoa ja kulmahampaiden takana pitämistä/vähän vetämistä ja irti komennolla irroittamista. Kyllähän tuo alkaa sujua omana harjoituksena jo ihan ok, mutta kun siihen yhdistetään se haku niin johan taas tullaan eteen tiputaamaan kapula maahan.

Keskiviikko ja Agipäivä ja tällä kertaa saatiinkin oikein maajoukkuetason valmennusta kun poikkeuksellisesti meitä ohjasi Ville Pirisjoki. Jo heti kentälle saavuttaessa iski paniikki kun näki mitä Ville oli meille suunnitellut eli kentällä oli 16esteen rata :O. Radalla oli 4x putki ja muuten pystyesteitä. Rataan kuului myös esteiden kiertoja ja suunnan vaihtoja ja kyllä alkoi itseä hirvittää siinä vuoroa odotellessa. Kuitenkin kun meidän vuoro tuli, kaikkien etenkin itseni yllätykseksi Niki menikin kerrasta koko radan oikeaoppisesti vaikka minun ohjaus ei ollut sinne päinkään. Vauhtiakin riitti Nikillä niin että itsellä ei kunto olisi piisannut yhtään pidempään rataan. Tästä aloimme sitten harjoitteleen muutaman esteen sarjoissa minun ohjausta ja miten itse pääsisin vähemmällä kun en mene niin pitkälle esteen lähelle vaan selkeämmillä merkeillä näytä mitä Nikiltä odotan. Kuin ihmeen kaupalla jo lopputreenistä minullakin alkoi jalat ja kädet pelata yhteen ja saatiin erinomaisia suorituksia ja kehuja miten huippukoira minulla on :)...no senhän tiedän kyllä ilman sanomattakin. Nyt kun vaan itse muistaa olla rauhallinen noissa käännös ja esteenkierto kohdissa ja sitten putkien aikana ottaa itselle nopeasti uusii paikka, niin Nikikin alkaa tekemään tarkempaa työtä.

Torstaina käytiin alle juoksemassa Kauppi-Niihama-Atala maisemissa 13km vauhdilla 9,3km/h. Tarkoitus oli mennä kevyt jolkottelulenkki ja niinhän se alkuunsa olikin mutta jossain vaiheessa vauhti vaan kiihtyi ja lopulta takas autolla kun katsoi trackeriä olikin keskivauhti tuo 9,3. Alkuunsa Nikikin oli aivan innoissaan ja vähän liiankin kanssa vetopäällä mutta viimeisest 3km oli naru löyhällä ja sekin vain jolkotteli. Selkeesti alkoi turhautua kun samaa puurtamista, eikä mitään kivaa :P. Lenkin jälkeen oli torstain näyttelytreenit, missä mentiin jo ihan eri lailla kuin 2vkoa sitten jolloin vain riekkui ja repi minua käsistä eikä ymmärtänyt yhtään mistä on kyse....eli kyllä se vaan niin on että harjoittelu tekee mestareita ja tässäkin lajissa on vain maltettava tehdä työtä työtä työtä. Näin jälkeen päin harmittaa kun ei oel tuota työtä tehnyt jo pentuna...jotenkin vain nuo näyttelyt ei ole se meidän juttu vaan käydään nyt kokeilemassa josko sen vaadittavan hyväksytyn saisi jotta sitten voi keskittyä noihin oikeisiin käytännön lajeihin :P.  Lauantaina koitta sitten se H-hetki kun pitäisi osata oikeasti käyttäytyä...saapi nähdä miten käy.

Vko33
Viiko meni lenkkeilyn, agilityn ja flyballin merkeissä.
Koska oma polvi reistailee, joudutaan nyt lenkkeilyt jättää ihan minimiin ja koittaa keskittyä kaikkeen muuhun. Vähän kuitenkin pakko lenkkeillä, ettei itse tule ihan hulluksi, eli kevyttä hölköttelyä ja kävelylenkkiä. Joka päivä myös vähän tokoillaan ja harjoitellaan näyttelyseisontaa.

Keskiviikko oli taas agilitypäivä ja kun tähän asti kaikki on mennyt kuin rasvattu niin nyt sitten ei mennyt sinne päinkään vaan Niki paineli ihan omiaan, eikä ymmärtänyt muka yhtään mitään mitä siltä odotettiin. Ehkä tässä tietty vähän ( siis ihan pikkuriikkinen) on otettava omallekin kontolle kun ohjaus ei tainnut olla ihan niin selkeää kuin olisii pitänyt :P. On se vaan kumma miten vaikeeta on saada kädet ja jalat pelaamaan yhteistyössä ja vielä nopeasti siten, että koira ymmärtää mitä siltä halutaan.

Alkuunsa oli tarkoitus hypätä neliöön laitettua neljää estettä  siten että  olen itse näiden keskellä ja pyydettään koira hyppäämään sisään neliöön, sen jälkeen pitäisi kiertää seuraava este ja hypätä taas sisään ja seuraavan kierto - sisään hyppy ja neljäs vielä samoin. Nyt meillä oli kuitenkin koko rata valmiina ja kolmannen esteen jälkeen ammotti putki, minä perässä vielä yksi este niin eikös tuohon kolmannelle asti mennyt jotenkin ja siitähän se Niki sitten karautti putken läpi ja takas putken läpi ja jatkoi tuota neliöharjoitusta aivan tohkeissaan että jee jee vähäks mä olen hyvä, anna namia.

Lopulta kun päästiin harjoittelemaan rataa, mentiin jo vähän kuulolla ja minäkin aloin saada jutun juonesta kiinni ja vähän jalkoja ja käsiä toimimaan rytmikkäästi, niin että koirakin ymmärtää.

Kepit mentiinkin sitten treenisession päätteeksi ihan esimerkillisesti ja ne näyttääkin olevan ihan Nikin favorite tuon putken ohella. Jollain ilveellä Niki saa kepeissä vauhdin päälle ja pystyy käsittämättömän hyvin venyttämään itsensä, vaikka onkin tuommoinen raskasrakenteinen.

Torstaina oli vuorossa vähän rauhallisempaa eli tokoilua ja näyttelyharjoitusta Pirkanmaan Valkkareiden kanssa. Nyt käytiin alle koirapuistossa tyhjentämässä turhat energiat ja harjoittelu menikin jo paljon paremmin kuin viikko sitten. Paljon on vielä tehtävä näyttelyiden suhteen, mutta selvästi ollaan parempaan menossa ja vähän alkaa idea jo Nikille iskostua päähän. Tosin tällä kertaa oli vain tuttuja koiria mukana ja tuttu paikka joten tilanne on varmasti täysin eri näyttelyareenalla. Tokoilutkin sujui yllättävän hyvin eli Niki esitti ihan mallikelpoista seuraamista ja liikkeestä seisomista.

Perjantaina oli vuorossa flyball ja tässä yritetään saada vauhtia nyt paluuseen pallon kanssa. Nikillä on erinomainen vauhti mennessä, mutta pallon kanssa paluu on hiitaahkoa. Olen nyt ottanut mukaan narupallon, mitä heilutan vaihtopäässä ja lähden juoksemaan sen kanssa. Tällä keinolla on saatu reilusti Nikille vauhtia lisää. Tässä on vain se ongelma, että jos lähden juoksemaan vähänkin sivuun ja liian aikaisin niin Niki sitten ei hyppääkään viimeistä estettä vaan lähtee kiertämään sen sivulta minun perääni. Tarkkuutta vaaditaan siis omaan toimintaan. Harjoittelimme myös vaihtoja ja parhaiten näyttää menevän siten, että Niki on viimeisenä vuorossa jolloin keskittyy vain siihen oman pallon hakemiseen eikä seuraavaan lähtevään koiraan. Flyball:n jälkeen kävimme vielä juoksemassa 5km lenkin.

Lauantaina oli vuorossa taas lenkki pk-vauhdilla. Lamminpään - Ikurin maisemissa käytiin juoksemassa 14km(1,5h eli vauhti n. 8,5). Mennessä Niki on täynnä energiaa, mutta takaspäin tullessa alkoi kyllästyttää ja vauhti hiipui hiipumistaan. Saimme kuitenkin koko lenkillä pidettyä keskivauhdin tuolla 8,5km/h. Ilmakin alkoi kyllä lämmetä ja lenkin lopulla oli varmastikin jo taas reilusti yli 20 astetta.

Sunnuntai oli molemmilla niin minulla kuin Nikilläkin lepo. Niin paitsi että tehtiin yksi jälki omaan pihaan, mutta koska pihassa oli niin paljon pyöritty koko päivän niin tuotti melkoisia haasteita pystyä seuraamaan jälkeä. Pienellä avustuksella jälki kuitenkin löytyi ja tikutkin pystyttiin poimimaan.

Flyball:ia, canicrossia ja vaellusta

Viikonloppuna päästiin jo harrastamaan vähän lähempänä normaalia arkea eli pahimmat helteet alkaa väistyä ja pystyy jo koira tekeen muutakin kuin vain uimaan ja makoileen varjossa.

Nyt olemme monta kertaa päivässä ottaneet näyttelyseisonta harjoituksia, josko se sieltä alkais tulla sitten pikku hiljaa. Tosin se, että seisomiset onnistuu kotona, on vielä kaukana siitä että onnistuisi sitten tuomarin edessä mutta hiljaa hyvä tulee...kai :P.

Perjantai-ilta meni totuttuun tapaan flyball treeneissä ja koska meitä oli paikalla vain 3 harjoittelimme vähän ohiheittoja eli kun koira oli ottamassa pallon telineestä, se heitettiinkin ohi ja koiran olisi pitänyt osata sen noudettuaan palata linjaan ja hypätä ensimmäinen este - Nikillä tämä meni vaihtelevasti eli välillä muisti käydä hyppäämässä ensimmäisen ja välillä sitten taas oikaisi kakkoselle. Tämäkin saadan kuntoon vain harjoittelemalla, harjoittelemalla ja harjoittelemalla.

Lauantaina oli vuorossa Friskies doggyrun, missä vaihtoehto lenkin pituudet oli 2-5-10km. Me valitsimme tuon keskimmäisen 5km, koska edelleen oli kuitenkin tuommoinen 25 astetta hellettä ja Niki jo mennessä läähätti siihen malliin, että annoin armon käydä ja päädyttiin juoksemaan 5km vähän kovempaa. Jännityksellä menimme Teivoon lähtöpaikalle kun paikalla oli yli 200 koiraa ja odotettavissa melkoinen häslinki. Jäimme lähdössä ihan takariviin ja jouduimme siinä sitten alkuunsa käveleen ja väisteleen muita...kuitenkin kun tuo lähtö sujui ilman minkäänlaisia ongelmia eli Niki ei haukkunut, riehunut eikä temppuillut niin uskalsin lähteä yrittään ohituksia ja kuin kumman kautta Niki oli koko ajan kuulolla ja kun pyysin vasen niin meni vasempaan reunaan ja kun pyysin oikea siirtyi oikeaan reunaan. Ohitukset sujui myös loistavasti kun ilmoitin että ohi, huolimatta siitä että kaikki ne ketä ohitimme, ei ollut kontrollissa ja jotkut hyökkivät meidän kimppuun. Niki meni kyllä esimerkillisesti ja oli todella mahtavaa huomata että tämän suhteen voitaisiin huoletta osallistua jo canicross kisoihin.

 Aikaa tuohon 5km lenkkiin meni n. puolituntia.

Sunnuntaina lähdimme sitten pidemmälle vaellukselle Birgitan polun maisemiin ja Niki oli alusta asti ihan innoissaan ja huomasi miten se nautti kun pitkästä aikaa pääsi kunnon metsälenkille. Parisen tuntia tuolla Birgitan poluilla saatiin kuluun reippaan kävelyn merkeissä, vähän välillä juostiinkin. Keskituntivauhti oli tuommoinen 6,5km/h.

Agilitya helteessä
Lämmintä piisaa edelleen ja arvottiin mennäänkö kentälle ollenkaan kun mittari näytti tuommoista 30 astetta. Mentiin kuitenkin ja kyllähän ne treenit pidettiin.
Nyt olikin vuorossa jo vähän vaativampaa, eli ensimmäinen oikea rata harjoitus ja siinäkin jo heti toiselle esteelle koiran piti kiertää este ja hypätä tavallaan takas lähtösuuntaan ja kolmas oli jo taas alkuperäiseen suuntaa ja siitä vielä takakierto putkeen.
Ja niinhän siinä kävi, että Niki innoissaan ei yhtään kuunnellut eikä katsellut mihin yritin ohjata, vaan vauhdilla painoi ensin ykkösen, siihen putkeen kakkosen samaan suuntaan ja vielä karautti kaiken päälle putken ensin läpi ja sitten takas. Tämän jälkeen Niki tuli tohkeissaan heiluttamaan häntää ja pyytämään palkkaa että "hei, mä olin näin hyvä ja tein nopeasti - kehu mua" :P. Jouduimme sitten aloittaa palasissa nuo ensimmäinen kaksi. Heti alkoi Nikiltä sujua kun oli sen verta rauhoittunut, ettei enään kaahottanut vaan alkoi lukea minua ja odottamaan käskyjä. Ohjaaja eli minä sitten olinkin ongelma kun ei oikein toimi jalat, kädet ja aivot yhteen niin nopeasti kun pitäisi. Jotenkin aina on kuvitellut että agility on ihan leikkiä ja eihän tuossa mitään vaikeeta ole, mutta eipäs se olekaan niin vaan todella vaatii koordinaatioo, koiran lukemista, oikeita ja ennen kaikkea oikean aikaisia merkkejä koiralle. No, kyllähän se meilläkin alkoi sujua kun tajusin itse että seistessäni kakkosesteen edessä annan Nikille starttiluvan ja pyydän hypätä, samalla kun vasemmalla kädellä annan ohjetta tulla luokse ja siitä välittömästi kun Niki on hypännyt ykkösesteen yli, itse otan yhden peruutusaskeleen ja valssityylisesti käännyn ohjaamaan Nikin oikealla kädellä hyppyyn kakkoselle ja siitä jo itse pikana taas kolmoselle vaihtamalla ohjaavaa kättä ja ohjaus vielä putkeen ja koiran ollessa putkessa itsellä juoksu putken toiseen päähän. huhuh...kyllähän sai itsekin juosta ;).
Loppu menikin jo kuin tanssia vaan, kun Niki alkoi oikeasti lukea mitä minä haluan eikä vain päättömästi hyppinyt mitä huvitti.
Harjoittelimme myös puomia (kontaktieste), missä siis lähdetään ylöspäin puomia, ylhäällä on tasainen ja sitten tullaan vielä alas. Alku- ja loppupäässä puomi on maalattu eri väriseksi n. puolen metrin matkalta merkiksi että koiran on astuttava ihan alkuun ja loppuun, eikä saa hypätä liian ylös tai liian aikaisin pois. Nyt puomi oli muuten punainen, mutta nuo alun ja lopun pakolliset osat keltaiset ja niinhän siinä kävi, että ensin Niki nimenomaan hyppäsi noiden keltaisten yli - lieneekö johtunut siitä kun kotona harjoitellaan puomia missä alku ja loppu on punainen niin Niki vain haki tuosta punaista. Makupalan kanssa sitten alkoi sujua ja Niki tajusi jutun juonen ja loppupäässä pysähtyi odottamaan lupaa jatkaa.
Kaikkinensa erinomainen treenikerta, eikä se hellekään sitten lopulta kauheesti haitannut.

Heinäkuu helteet ja loma

Heinäkuu oli ja meni lomailun ja helteiden parissa, mistä johtuen ei tännekkään tullut päivityksiä tehtyä. Helteet oli koko heinäkuun ennätykselliset 25-32astetta ja yötkin siellä reilusti yli 20 joten Niki sai myös pitää fyysisistä harjoituksista ansaittua lomaa. Toki tietysti vilvoiteltiin uimalla ja samalla tietty tuli vähän sitä fyysistäkin ja palauttavaa.

coachina maajoukkuemelojille

Muutaman kerran käytiin kuitenkin flyball:ssa, agilityssa ja muutamia jälkiäkin tehtiin mutta pääsääntöisesti Niki sai levätä, uida, veneillä ja nauttia elämästä ja perheen seurasta.

Tässä kuitenkin vähän päivitystä edistymisestä eri lajeissa
Agility: ollaan tutustuttu lähes tulkoon jo kaikkiin esteisiin, enää puuttuu keinu. Olemme nyt kuumilla keleillä harjoitelleet kotona kontaktia, pöytää, slalomia ja välillä vähän vanteen läpi hyppyäkin. Kepeissä olemme edenneet kotona jo 6een, mitkä menee jo melkoisen vauhdikkaasti ja MELKEIN aina oikein. Treeneissä harjoittelemme tuota koko settiä eli 12 kepin pujottelua, mutta edelleen siellä on ohjaimet eli nuo verkon palat mitkä varmistaa ettei mennä vääristä väleistä. Niki on niin innostunut kepeistä että agility kentällä käy tuota kujaa juoksentelemassa mennen tullen itsekseen ja esittämässä taitojaan :P. Myöskin kontaktieste alkaa kotona jo sujua lähestulkoon täydellisesti mutta kentällä sitä emme pahemmin ole treenanneet eli nähtäväksi jää meneekö kentällä yhtä hyvin kuin kotona. Muuthan on sujunutkin erinomaisesti ja Niki silmin nähden nauttii kun pääsee agiradalle. Nyt vain odotellaan sitten syksyn "tuomiota" eli päästäänkö mukaan johonkin vakitreeniyhmään.

Flyball:ssa treenit jatkuu ja meno pallon luokse sujuu in out tyylillä todella vauhdikkaasti, mutta paluu on pallon kanssa ohjaajan luo on laiskahkoa ja siihen pitäisi saada vauhtia jollain keinolla. Nyt viimeeksi koitin saada narupalloa heiluttamalla Nikiin vauhtia, tosin tässä on tietysti pelkona että pudottaa oikean pallon ja lähtee kiiruhtamaan narupallon perään. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan selvästi paluu oli vauhdikkaampaa kun oli kiire hakea minulta narupalloa. Olemme myös harjoitelleet hutia eli pallo heitetäänkin sivuun telineestä jolloin Niki joutuu sen hakea ja kuitenkin palata hyppäämään myös ensimmäinen este - tämä sujuu välillä upeasti mutta välillä jos pallo vierii liian pitkälle takaspäin, tuppaa Niki oikaisemaan ja jättää ensimmäisen esteen hyppäämättä.
Flyball:ssa on myös jo lyöty lukkoon kisoja eli tarkoitus olisi ensimmäisen kerran kisata lokakuussa omalla kentällä ja joulukuussa mennä messariin sitten vähän isompiin kisoihin, eli tässä on hyvin vielä aikaa treenailla :D

Näinkin voi käydä - pallo lähtee sivuun

Pallo noudettu ja vauhdilla tuomaan se takas

Oho !!!!, palatessa viimeisellä esteellä pallo putoaa

Ja sinne jäi pallo

Olihan se vielä palattava hakeen

Jälkitreenit sujuu myös erinomaisesti - vauhtia piisaa, mutta silti seuraa jälkeä nenä maassa. Viimeisessä treenissä mentiin jopa niin erinomaisesti, että Niki oli ainoa ryhmästä (5koiraa) joka ei hukannut jälkeä ja pystyi jäljestämään loppuun asti. Tosin matkalle jätetyistä kepeistä 4kpl yksi jäi löytymättä ja voi olla että johtuu juuri tuosta vauhdista tai sitten siitä, että ensimmäistä kertaa kepit oli toisen ihmisen hajuisia, enkä minä ollut niihin edes koskenut. Tämä harjoittelu sujui niin loistavasti että jopa voittajaluokan koira joutui jättää kesken kun hukkasi jäljen mutta Niki siis pystyi jäljestää pisimmän jäljen mitä sille on tehty eli jo tuommoinen 500m ja aloituskin oli ensimmäistä kertaa janalta.

Jälkitreeneissä törmättiin vähän epämielyttävämpään yllätykseen

Vesipelastukseen tutustuttiin kotirannassa kun koitimme saada Nikin vetämään Jessica 12v vetorenkaassa rantaan. Sidoimme vetorenkaaseen narun ja naruun uimalelun - kun annoin Nikille käskyn pelasta, heitti Jessica narussa olevan lelun järveen ja Nikin kävi vauhdilla hakemassa lelun, samalla vetäen Jessican rantaan. Niki siis tajusi heti ensimmäisestä kerrasta missä mennään.

Joka päivä olemme myös vähän tokoilleet ja sekin sujuu ihan mukavasti. Seuraaminen on vähän turhan tiivistä eli nyt pitää alkaa siihen kiinnittää huomiota. Paikkamakuu sujuu vaihtelevasti ja se on toinen mihin nyt pitää alkaa panostaa.

Ai miten niin tiivistä seuraamista

Vähän paranee seuraaminen

Agilitya Agilitya

Yes, Niki pääsi taas loistamaan agitreeneissä. Voi sitä iloa ja riemua kun alettiin kasata varusteita kotona valmiiks ja Niki selvästi tiesi mihin taas ollaan menossa.
Ajaessa Mutalan kentälle jo muutama km ennen kenttää, Niki aloitti ulvomisen ja häkin jyskytyksen autossa kun ei malttanut millään odottaa että päästään taas tosi toimiin.
Tänään oli vuorossa uutena esteenä muuri, putki pitkänä ja kaarevana sekä lankku(kontaktieste). Treenikerta alkoi perinteisesti kokoontumalla kentälle kouluttajan luokse kuulemaan tämän päivän ohjelma ja tarkoitus oli siis harjoitella ensin muuria yksinään ja sitten ratana. Samoin putkeen oli tarkoitus tutustua nyt sitten tälleen pitkänä ja kaarevana kun tähän asti se on ollut suora ja vain ehkä 3m pitkä jotta koirat ovat nähneet sen läpi. Koska kukaan muu ei halunnut olla ensimmäisenä ja Niki jo ulvoi ihan vallattomana niin päätimme "uhrautua" ja olla ensimmäisiä. Muuriin tutustuminen alkoi siis sillä, että ensin mennään muuri mutta enhän minä kerennyt sanoa juuta enkä jaata kun Niki oli jo hypännyt muurin jälkeenkin olevat pystyesteet ja painanut putkenkin läpi ja vielä putki takaskin - kerrasta siis koko harjoitusrata mihin oli tarkoitus tutustua este esteeltä :P. Emme viitsineet tästä suotta kieltää kun kerran into oli niin kova ja homma näytti sujuvan täydellisesti. Otimme saman homman molemmista suunnista ja kun sujui niin täydellisesti, jätimme harjoituksen tuohon. Niki ei kyllä oikein tykännyt ideasta lopettaa siinä vaiheessa ja äkkiä vielä varkain kävi putkessa ja hyppäämässä pari estettä. Melkein jo toruin, mutta onneksi kouluttaja ehti väliin ja huomautti että tässä vaiheessa kun vasta harjoittelemme alkeita niin aina kehutaan kun koira vaan näyttää kiinnostusta esteitä ja rataa kohtaan.
Muiden vuorolla Niki odotteli autossa ja näki kentälle, mikä ei ollutkaan hyvä idea, sillä ulvonta oli melkoisen mahdoton kun muut sai mennä Nikin radalle ja Niki joutui vain makoileen autossa. Pakko oli laittaa takaluukku kiinni jottei muiden harjoittelu ärsytä Nikiä :).
Kun kaikki olivat vuorollansa kuka paremmin ja kuka huonommin ainakin päässeet yrittämään tuota, niin siirryttiin päivän toiseen uutuuteen eli lankulle. Itse tätä olen pelännyt jo etukäteen kun on niin mahdottoman kapea ja korkea tuo silta osuus, mutta eipä se Nikiä näyttänyt haittaavan. Ensimmäisellä kerralla oli vähän arkuutta huomattavissa, lieneekö tarttunut minusta kun pelkäsin että reppana putoaa :P. Toisella kertaa meni jo ihan itsekseen läpi. Loppupäässä piti lisäksi harjoitella 2on2off harjoitusta eli ennen kuin saa juosta lankulta pois on pysähdyttävä siten että etujalat on pois lankulta ja takajalat lankulla ja sekin meni yllättävän hyvin, vaikka kiire olikin kova jo eteenpäin varsinkin edessä näkyi putki mikä toimi nyt vähän niinkuin palkintona kun sai käydä sen juoksemassa.
Niki sai jälleen kouluttajalta ylitsevuotavat kiitokset ja kehut ja kuulemma hänelle ei ole koskaan tullut vastaan koiraa joka olisi näin innoissaan esteistä ja oppisi kaiken kerrasta tai jopa ihan ilman opetustakaan keksii itse mitä juuri tässä pitää tehdä. On todella palkitsevaa treenata koiran kanssa, joka silmin nähden nauttii siitä mitä tekee ja ketä saa/joutuu toppuutteleen sen sijaan että pitäisi yrittää koko ajan kannustaa ja saada "väkisin" tekemään jotain.

Koska itse pyöräilin töihin 17km/suunta, en enään lähtenyt erikseen juoksulenkille vaan Nikin kanssa sitten treenattiin omassa pihassa agilitya.
Koska kotona ei ole mitään oikeita agilityesteitä niin pitää vähän käyttää luovuutta ja helpostihan niitä sitten saatiin kasaan jo ihan kiva radan alku :). Kepit, hyppy, vanne, kontakti ja pituuseste olivat meillä tänään sitten ohjelmassa sillä ne saatiin helpohkosti viritettyä.
Aloitimme pelkillä kepeillä ja ensin kaksi, mikä sujui erinomaisesti ja Niki kävi jo heti näyttämättä mitä niill tehdään kun sain ne pystyyn. Otimme parin kerran jälkeen mukaan kolmannen ja kun tämä sujui, otimme vielä neljännen. Meillä ei ole ohjuriverkkoa vaan koitamme kotona opetella ihan vain suoraan kiertämään ja vielä oikeata reittiä :P. Muutaman kerran kun saatiin neljällä onnistunut suoritus, lopetettiin jotta molemmille jäi hyvä mieli.
Tämän jälkeen alettiin kasata rataa 1) pysty este 2) vanne 3) pituus este 4) kontakti ja 5)kepit. Aloitimme tämän hyppäämällä ensin pystyä ja sen perään vanne muutaman kerran. Nämä sujui aivan liiankin helposti ja Niki katteli, että mitäs tässä nyt :). Tämän jälkeen harjoittelimme pituusestettä yksinään muutaman kerran, mutta kun olen näitä pituusesteitä (= puomi tiilenpäällä x3) käyttänyt Flyballissa erillisinä flyball esteinä ja olin unohtanut näiden perään levyn mitä pitää flyballissa käydä täppäämässä jotta saa pallon, niin eikös tämän pituusesteen jälkeen Niki käynyt taputtelemassa tuota levyä :P. Laitoimme siis levyn piiloon ja näin saatiin keskittyminen vain tuohon pituusesteeseen. Tämän jälkeen harjoittelimme vanne-pituuseste, koska siinä tuli jyrkkä kääntymien näiden välissä ja niinhän sekin meni kerrasta ihan oikein joten pääsimme jo vähän etenemään ja saimme otettua kaikki 3 yhteen (hyppy, vanne ja pituus). Tätä teimme muutaman kerran ja sen jälkeen siirryimme kontaktille. Teimme muutaman kerran pelkkää kontaktia ja kun Niki tajusi, mistä on kyse otimme koko radan alusta tuohon kontaktille eli hyppy, vanne, pituus ja kontakti. Kun tämä sitten sujui niin harjoittelimme kontakti + 2 keppiä ja jälleen muutama täydellinen suoritus ja sitten koko rata.
Niki silmin nähden taas nautti tekemisestä ja palkitsinkin ruhtinaallisesti makkaralla ja leikillä kun saatiin muutama täydellisesti onnistunut rata.
Loppuverkaksi opettelimme pyörän oikealla puolella kulkemista, mikä on Nikille melkoinen haaste kun on aina kulkenut ihmisen vasemmalla puolella. Muutaman kerran ajautui ihan pyörään kiinni, mutta suhteellisen nopeasti tajusi mistä on kyse ja uskalsimme lähteä jo tielle(hiljainen kylätie) pyöräilemeen. Pari autoa meni ohi, joista Niki ei sanonut mitään ja ohitimmepa myös talon missä koira räkytti pihassa ja siinä kohdassa kyllä Nikin oli päästävä toiselle puolelle (vasemmalle) minua kun tuo koira oli räkyttämässä juuri oikealla. Pysäytin vauhdin ja pakotin Nikin ensin oikealle ja sitten kehumalla ja kannustamalla pääsimme jatkamaan vauhtia. Tämän jälkeen ei ollut mitään ongelmia. Pyöräilimme hiljaksiin nyt alkuunsa vain n. 20min, mutta oli hieno nähdä että voimme kohta alkaa ottaan pyöräilyä meidän päivätreeniin :).

Lenkki ja jälki
Se oli sitten kesäkuun viimeinen päivä ja vaikka edelleen oli sadetta luvassa, olikin ilta ihan ok eli lämmintä joku 15 astetta eikä sadellut. Nikiä ajatellen siis aivan ihanteellinen lenkki keli.

Ajatuksena oli käydä tekemässä jälki ja sen vanhentuessa heittää lenkki tunti - puolitoista mittanen lenkki. Tein jäljen Haavistolle, melkoisen vaativaan maastoon ( polkuja ristiin rastiin, ryteikköä, kallioo, isoja korkeuseroja ja paljon koirien jälkiä/hajuja) lisäksi haasteensa toi kova tuuli ja kostea ilma eli maastokin oli melkoisen märkää vaikka kalliota pitkin mentiinkin. Jäljen pituus jäi ehkä tommoseen 200m johtuen tuosta haastavasta maastosta( minulle siis jäljen tekijänä haastava :P). Harvensin makupaloja jo melkoisen paljon, vaikka olosuhteet oli suhteellisen haastavat.

Lenkille lähtiessä Niki oli heti jo meno päällä, ilmeisesti tajusi minun tehneen jäljen ja oli kiire päästä sitä ajamaan, sen verta oli virtaisan tuntuinen. Lähdettiin heti miten hölkkäileen ja koko ajan olisi intoa ollut kovempaankin vauhtiin, mutta minä jarruna jouduin oman kunnon mukaan seuraamaan eli nyt mentiin sitä vauhtia mihin minä pystyin :D. Ensimmäisen ylämäen näkiessään Niki heitti laukalle ja se sitten painettiin täysiä ylös asti ja sama meno jatkui kaikissa ylämäissä. Ilmeisesti oli jäänyt tuo vaihde päälle viime kertaiselta lenkiltä, missä Jessica oli pyörällä kirittämässä. Loistavaa jos nyt tuo laukka on ehdollistettu ylämäkiin ja saadaan päästellä niitä sitten koko sydämmen kyllyydestä. Saadaan siinä ihan itsellään hyvät intervalli treenit. Loppuun asti koko lenkin Niki piti hyvä vedon päällä ja vauhtia oli ihan kivasti. Pari kertaa päästiin ojaan kahlaamaan ja juomaan ja samalla sai vähän vetää henkeä mutta heti jatkettiin vauhdilla juoksemista. Koska vauhtia oli sen verta normaalia enemmän, päätimme jättää lenkin vähän lyhyemmäksi eli tällä kertaa juoksimme vain 7km, mikä oli juuri sopiva matka molemmille kun vielä vähän jäi intoa varastoon :). Aikaa meni jotakuinkin 40min.

Lenkin jälkeen ajoimme jäljen, eikä Niki ollut nyt yhtään niin innoissaan kun normaalisti jäljellä. Ei taida olla hyvä ajatus tehdä alle kovaa lenkkiä, läähätyskin on sen verta voimakasta että tuskinpa nenään paljoa hajuja menee. Kuitenki jäljen ajo onnistui erittäin hyvin ja kumma kyllä Niki jaksoi keskittyä ja merkitsi kaikki 3 matkalle jättämääni keppiä. Joissain kohdissa (kulma, polkujen ylitykset, kiveltä alashyppy) oli vähän hakusessa ja jouduttiin pyöriä mutta kaikkinensa varsinkin ottaen huomioon tuon kovan lenkin  jäljen alle, ajo sujui erinomaisesti. Kyllä Nikistä vielä jälkikoira tulee :P.

Lepoa, jälkeä ja flyballia

Lauantaina Niki sai ansaitun lepopäivän, sai olla vain ja touhuilla itsekseen pihalla. Itse minä kävin pyöräilemässä 35km Karhelle ja takas. Pitkästä aikaa keli oli poutainen, joskin ei minkään superlämmin mutta kuitenkin ihan kiva pyöräilykeli. Niki oli selvästi ihan pettynyt kun näki minun pukevan pyöräilyvehkeitä päälleni ja tiesi ettei nyt pääsisi mukaan. Koita siinä sitten selitellä koiralle, että heiiii sinäkin tarvitset lepopäivän :P.

Sunnuntaina olikin Nikillä sitten rankka päivä kun päivän alkajaisiksi oli jälkitreenit Pikku-Ahveniston maisemissa ja illalla vielä viimeinen kerta flyball alkeiskurssia. Meitä oli kaikkiaan 5koirakkoa Ylöjärven koirakerhon jälkitreeneissä ja vuorotellen aina toinen teki toiselle jäljen. Jäljet ajettiin sitten myöskin yksi kerrallaan ja muu porukka seurasi perässä miten kukin koirakko toimii. Tämä tietty aiheutti vähän joillekin koirille haasteita kun ei ollut tottunut että tuommoinen delekaatio painelee perässä. Muutenkin maasto oli erittäin vaativaa - ryteikköä, muurahaisia, jyrkkiä mäkiä ylös ja alas, polkujen ylityksiä ja erittäin kova tuuli. Melkein jokaisen kohdalla olosuhteet aiheutti isoja ongelmia ja kepit ei ottanut löytyäkseen eikä kaikki pystyneet jälkeä myöskään seuraamaan.
Nikille tehtiin nyt jo pitkä jälki eli olisiko ollut jo tuommonen 500m. Jäljellä oli nyt 3 keppiä, mikä oli enin määrä mitä Nikillä on koskaan ollut. Mikä haastavinta varmaan, niin jälki oli nyt toisen tekemä ja kepit toisen ihmisen hajuisia. Jäljen annettiin vanheta reilu tunti, ennen kuin lähdettiin sitä ajamaan.
Niki oli aivan täpinöissään jo heti kun otin sen autosta ja se näki jälkiliinan ja puettin valjaita. Heti autosta ulos tultua alkoi jäljestää ja paineli nenä maassa kohti paikkaa mistä meidän jälki lähti. Koitin toppuutella ja rauhoittaa ja jopa kieltää mutta kouluttaja sanoikin, että älä ihmeessä kiellä koska nythän se tekee sitä mitä siltä odotetaan :P. Näin siis kannustin sitä hakemaan ja "hetsasin" entisestään sanomalla "missä sun jälki on " , "mennään etsimään sun jälki". Jäljen aloituspaikassa ( oli merkitty) , rauhoitin tilanteen ja pitelin Nikiä että joutui todella haisteleen alkua ja miettimään mihin mennään. Heti kun annoin liinaa lähdettiin vauhdilla nenä maata viistäen ja kouluttaja käski antaa lisää liinaa ja olla vain häiritsemättä. Oli menty muutamia kymmeniä metrejä kun Niki pysähtyi kuin seinää haistelemaan ja pyörimään ja jatkoi siitä sitten kyllä suhteellisen nopeastikin matkaa. Ihmettelimme meinasko jälki hukkua vai mitä, mutta me emme vain tajunneet että olikin merkkaamassa ensimmäistä keppiä. Merkkaaminen oli vähän heikonlaista, varmaanki siksi kun ei ollutkaan minun hajuinen, mutta merkkasi kuitenkin. Jäljen ajo jatkui samalla vauhdilla ja minä hädin tuskin pysyin roikkumassa liinan päässä, kun maasto oli sen verta vaativaa. Kovasta vauhdista huolimatta löysi kulmat täydellisesti ja ensimmäinen ongelma tuli vasta kun oli menty polun yli. Siinä pyörittiin tovi ja minä kannustin jatkamaan ja etsimään jälkeä, kunnes haju taas löytyi ja päästiin jatkamaan matkaa.
Loppua kohden vauhti vaan kiihtyi ja seuraavan kepin kohdalla merkintä olikin jo selkeä, eli Niki nosti sen minulle ja sai kyllä ruhtinaalliset kiitokset ja kehut makkaran kera. Koitin vielä leikkiä sen kanssa kepillä, mutta leikki ei kiinnostanut vaan Nikin mielestä kun ollaan jälkeä ajamassa niin se ajetaan eikä aleta kesken leikkiä. No, en sitten pakottanut leikkimään kun selkeästi vain tuo jäljen ajaminen oli se mikä palkitsee ja mitä se halusi tehdä. Täytyy noita keppien merkitsemisiä sitten vastaisuudessa palkita paremmalla makupalalla jos se kannustaisi niitä etsimään.
Jälki päättyi viimeiseen eli 3een keppiin, minkä Niki myöskin merkitsi täysin oppineena eli nosti minulle ja sai loppupalkaksi kissanruoka pussi :D. Ruokapussin syötyää, olisi vielä jatkanut jäljestämistä eikä millään meinannut ymmärtää kun selitin että loppu, se oli tässä nyt :). Tosin näinhän se pitääkin päättyä, että koiralla jää "nälkä" jäljen ajamiseen ja intoa seuraavaan kertaan.

Muutaman tunnin lepäiltyä kotona, olikin vuorossa flyball. Autossa jo muutama kilometri ennen Eteläpuistoa, missä Flyball Niki aloitti vallattoman ulvomisen ja raapimisen häkissään kun olisi pitänyt päästä autosta ulos ja nopeasti nopeasti tosi toimiin.
Alkuverkaksi käytiin kävelemässä parikymmentä minuuttia ja sen jälkeen päästiinkin radalle. Meitä oli tällä alkeiskurssin viimeisellä kerralla kovassa sateessa ja tuulessa tullut paikalle vain 3 urhoollista ja päästiinkin sen takia suoraan harjoittelemaan joukkueena rataa. Niki oli vuorossa toisena ja voi sitä intoa mikä Nikillä oli. Ulvonta odottaessaa vuoroaan oli jo lähes järjetöntä. Niki oli niin tulessa, että minulla oli todella vaikeata saada pideltyä sitä, vaikka olikin valjaat. Omalla vuorollaan Niki lähti kuin ohjus ja nouti pallon tuoden sen täydellisellä suorituksella minulle. Vuoroamme odotellessa, heittelin Nikille palloa toiseen suuntaan ja kun pyysin tuoda minulle pallon niin Niki päättikin lähteä radalle ja juoksi hypäten kaikki neljä estettä, kävi koskettamassa telinettä ja takas esteen jonka jälkeen vasta luovutti pallon minulle. Ihan huippua miten Niki on ehdollistanut tuon radan, vaikka nyt ei kyllä ollutkaan tarkoitus kiertää rataa ennen kuin tuo pallon minulle. Mutta hyvä näin, kehuin kovasti kun teki juuri mitä sille on opetettu :P.
Kun kaikki sujui Nikillä niin täydellisesti, päätimme vähän vaikeuttaa treeniä ja kouluttaja heittikin pallon sivuun sen sijaan, että Niki olisi napannut sen telineestä. Näin treenattiin tuota, että Niki muistaa käydä hyppäämässä aina myöskin ensimmäisen esteen vaikka pallo olisi jo tullut ensimmäistä estettä pidemmälle. Nämäkin harjoitukset meni aivan täydellisesti ja yhtään ainoaa virhettä ei tänään tullut.
Kouluttajan mukaan Niki on ilmiömäinen ja synnynnäinen flyball koira ja ehdottikin meille, josko alettaisiin joukkueessa treenata kisoja varten ja sehän kyllä sopii meille. :) :)
On todella upeaa nähdä, miten Niki keskittyy joka kerta juuri siihen mitä on tekemässä ja kaikki ympärillä on suljettu sen mielestä pois.

Vk-lenkki ja flyballia

Aamulla käytiin juoksemassa nopea 8km, missä Jessica 12v oli pyörällä kirittämässä. Heti kotiovelta jo huomasi, että nyt on ihan eri meininki kun eilen ja intoa tuntui olevan. Nikillä kova kiire Jessican perään ja näinpä päätettiin että Jessica pyöräilee metrin verran Nikin edellä, jotta saadaan sujuva reipas lenkki tehtyä. Ylämäet päästeltiin täysiä laukalla ja niissä(varsinkin loppupäässä) Jessica joutui vähän huuteleen Nikiä vielä mukaansa. Vauhti oli erinomainen, mutta joka mäessä n. 10m ennne mäen korkeinta kohtaa, Niki heitti takas raville ja päätti että tämä oli tässä huolimatta Jessican houkkuteeluista ja innostamisesta. Täytyytä tässä kokeilla ensi kerralla, että Jessicalla on narupallo kädessä, josko sitten päästäisiin ihan mäen päälle asti vauhdilla. Kunnosta tuo ei voi olla kiinni, sen verta kovaa tuossa viikko sitten Niki päästeli karatessaan auton perään. Samoin flyball:issa kyllä vauhtia riittää eli nyt olisi vain saatava motivaatio kohdilleen :P.
Kaikkiaan lenkille tuli pituutta n.8km ja aikaa meni 47min, melkein tuli reittiennätys.
Kotona Niki pääsi vielä loppuverkaksi uimaan.

Illalla oli vielä Flyball ja pelkäsin että voisi olla suhteellisen veltto tuon aamun lenkin jälkeen mutta oli kyllä kaikkea muuta kuin veltto. Tämä oli ensimmäinen kerta oikeassa ryhmässä, muuten kun olemme olleet tuolla alkeiskurssilla. Alkeiskurssia on vielä kerta jäljellä, mutta Niki on edennyt niin käsittämättömän nopeasti että kouluttaja suositteli mukaan tähän ryhmään. Harjoittelimme suoraan vaihtoja ja Niki oli aivan täpinöissään eikä meinannut pysyä nahoissaan kun odotteli vuoroaan. Olimme onneksi nyt ensimmäistä kertaa laittaneet valjaat, koska jo viimeeksi alkoi olla vaikeuksia pidella Nikiä pannasta sen vuoroa odotellessa. Onneksi oli valjaat, sillä nyt oli jo todella vaikeaa edes niillä saada Nikiä pideltyä. Nikin huuto (haukunta, ulvonta, ulina) ja tärinä oli sanoin kuvaamaton kun edellinen koira oli radalla. Harvemmin näkee noin syttynyttä koiraa. Pallon nouto ja esteet meni erinomaisesti, ilman ensimmäistäkään virhettä ja vauhtia oli jo todella ihailtavan paljon. Nikillä on mahtava pitkä venyttävä askel ja siihen kun yhdistää vielä tuon nopeuden niin pallo on suit sait sukkelaan jo tuotu minulle.
Todella ilolla saa todeta, että flyball on se meidän laji agilityn ohella :) :)

26.6. Torstai pk-lenkki
Vihdoinkin ilta ettei ollut sateen uhkaa eikä myöskään liian lämmintä, joten päästiin juoksulenkille. Jotenkin itsestä on tullut niin hienoperse, ettei voi lenkille mennä kastumaan.
Melkoinen jännitys oli itsellä pelissä, että miten Niki tuon viikonlopuna auton jahtaamisen jälkeen suhtautuu autoihin, vai on ko palattu lähtöruutuun ja puolen vuoden opetukset mennyt hukkaan :O.

Helpotus oli suunnaton kun huomasin että tänään ei autot kiinnostanu, tosin ei kyllä kauheesti juoksukaan. Mukana oli iso kasa nakkeja ja varmuuden vuoksi aina kun auto meni ohi, otimme kontaktia ja nopeastihan Niki taas muisti että heti minun vierele ja katse silmiin niin saa nakkia :P.  Näin sitten jolkottelimme kevyehkön pk-lenkin 1h20min. Matkaakaan ei kertynyt kuin 11km. No, pääasia että pystyttiin kohtaamaan autot ilman ongelmia ja saatiin liikuntaa ja hyväähän ne pk-lenkit aina välillä tekee :P.
Kotona otettiin vähän tokoa (seuraamista ja paikkamakuuta) ja käytiin kahlailemassa vedessä.

25.6 Keskiviikko ja Agility päivä

Oli kerrassaan mahtavat agitreenit ja Niki antoi kyllä parastaan. Saan todella olla ylpeä koirastani :). Äitiinsä BTWW MayDay on tyttö tullut. Äiti kun kilpailee menestyksekkäästi Eestissä agilityssa.
Kouluttajan mukaan Niki on luonnonlahjakkuus ja harvoin näkee tämmöisiä koiria, jotka näin innoissaan tekee kaiken ja kerrasta tajuaa mitä halutaan.

Tänään siis otimme mukaan ensimmäisen kerran pituusesteen, mikä oli sijoitettu kahden esteen väliin. Ensin oli tarkoitus harjoitella tätä pituusestettä, sen jälkeen ottaa siihen alle normaali este ja kun nuo kaksi sujuu putkeen, otettaisiin vielä putki kolmantena mukaan. Nikipä meni tuon pituusesteen, niinkuin olisi aina sitä hypännyt ja perään viellä putken ja sama takaspäin. Oli aivan mieletöntä nähdä, miten se nautti noista esteistä ja tekemisestä minun kanssa. Seuraavalla kierroksella sitten, kun muut hyppäsivät pystyestettä ja yrittivät siihen perään saada pituusesteen, Niki jo painelikin koko 3n sarjaa ja näki miten ylpeä se oli itsekin kun sai ihastuneita huutoja muilta ja kehuja kouluttajalta.

Harjoittelimme myös keppien pujottelua ja taas oli kaikki 12 keppiä, joiden ympärillä edelleen oli nuo aitaverkot jotta sai tehdä kujana vauhdilla. Tämänkin Niki taas hoksasi kerrasta ja vauhtia alkaa oleen jo niin, että verkot vaan lentelee kun Niki pyyhältää pujotellen tuon keppisarjan. Ohjaaja (=minä) tässä vähän sekoili ja antoi vähän vääriä merkkejä, mutta koira korjasi ja teki mitä pitikin :).

Omaa vuoroa odotellessa aina tokoiltiin, pujoteltiin jalkojen välistä(=venyteltiin kylkiä) ja etsittiin minun kädessä ollutta keppiä. Näin pidettiin lihakset lämpiminä odotusten ajan. Tokoilutkin(seuraaminen, luoksetulo ja paikkamakuu) sujui täysin moitteetta ja Niki keskittyi täysillä minuun ja siihen mitä minä häneltä halusin. Tikun hakeminen oli myös Nikin mielestä oikein mukavaa puuhaa ja joka kerta tikku löytyi, riippumatta mihin sen jätin(jätin niin, ettei Niki nähnyt). Nyt otimme mukaan istumisen tuohon tikun merkkaamiseen eli Niki nostaa tikun minulle ja pitää istua yhtä aikaa ja vasta luvan saatuaan saa jatkaa matkaa. Harjoittelemme tätä nyt näin jälkeä varten, tuleepa sitten sekin samanlailla joka kerta. Niki alkaa oleen tässä jo niin hyvä, että kun lopetimme tämän tikun metsästyksen ja jatkoimme kävelyskelyä jäähdyttely mielessä, niin joku 10min myöhemmn Niki painaa nenä maassa ja metsän reunassa ruohikosta nappaa tuon samaisen kepin suuhunsa, istuu ja luovuttaa sen minulle :). Huhuh on siinä todella lahjakas koira ja minä kun olin jo koko kepin unohtanut. Tunnistin sen samaksi, koska oli jo sen verta kuolattu :P.

Kotona vielä treenasimme vähän keppien pujottelua ( nyt mukana 4 sauvaa, mitä pujoteltiin), ilman siis mitään verkkoja. Otimme myös vähän kontaktia 2on2off menetelmällä ja vanteen läpi hyppyä. Näyttipä Niki siinä uusimmankin temppunsa eli miten hypätään trampalle turvaverkkojen sisään. Mistä lienee tuonkin oppinut, tai sitten luulee olevansa ihminen kun lapsetkin käy siellä pomppimassa. Lopettaessani tämän päivän treenit, Niki oli sitä mieltä että ei vielä lopeteta ja yritti tarjota kaikki temput - flyball levyn lyöminen, esteet, vanne, kontakti, tramppa, maatameno jne. jotta vaan saisi pallon vielä takas. Pakkohan se sitten oli vielä heitellä ja antaa noutaa :D

24.6 Tiistai  jälkeä jälkeä

Käytiin tekemässä nyt vähän pidempi jälki pellolle ja mukaan otettiin  yksi tunnistekeppikin. Jälkeen tehtiin 2 kulmaa ja pituutta kaikkiaan oli tuommonen ehkä 150m. Jäljen annettiin vanhentua reilu 45min, mikä oli jo vähän pidempi aika kun yleensä.
Heti jo kun otin Nikin autosta ulos, alkoi tohina ja kiire jäljelle. Niki tunnistaa jäljelle menon valjaista, mitä käytetään vain jäljestämisessä. Jäljen lähtökohdalla oli vauhtia niin paljon että ei meinannut millään jaksaa keskittyä aloitukseen, pakotin kuitenkin rauhoittumaan ja keräämään makupalat tuosta lähtöruudusta. Makupalat kerättyään, NIki meinasi jo karauttaa vauhdilla jäljelle, mutta edelleen pitelin lyhyellä liinalla ja koitin saada vauhtia pois ja Nikin ymmärtämään, että jokainen jälki on tärkeää haistaa ja edetään rauhassa ja käytetään enemmän aivoja :P.
Ensimmäinen kulma meni loistavasti, Niki suostui jopa siinä hetken viipymään ja syömään nappuloita. Kulman jälkeen osasi heti ottaa jäljestä kiinni ja jatkettiin nyt jo vähän rauhoittuneena. Kun kohdattiin paikka missä oli keppi, Niki aivan oikeaoppisesti pysähtyi siihen ja nosti kepin minulle jollain palkkasin ruhtinaallisesti makkaralla. Kepin nostettuaan ja minulle annettua, sai luvan jatkaa jälkeä ja olikin nyt selvästi jo keskittyneempi nenä syvällä jäljessä.
Toinenkin kulma meni erinomaisesti ja koko jälki loppuun asti siitä mentiin keskittyneenä ja Niki selvästi tiesi mitä siltä odotetaan.
Tämä oli ensimmäinen oikeasti onnistunut jäljenajo, jolloin Niki todella teki nenällään töitä eikä vain juossut jälkeä läpi.

22.6 Sunnuntai

Treenasimme kotona erilaisia agilityyn ja flyball:iin liittyviä treenejä muutamia kertoja päivän aikana koska illalla olisi edessa flyball treenit.

Harjoitteluun kuului nopeuden kehittämistä flyball käännöksessä ja tätä treenasimme siten, että Niki odotti lupaa lähteä ja siitä juoksi "lyömään" levyyn ja nopea käännös takas jolloin pallo jo lensi takaspäin. Tässä kohtaa tuo käännös sujuu todella nopeasti ja ketterästi, vaikka sitten kun flyball:issa pitää vielä napata pallon, Nikin onkin hitaampi ja tarkempi koska haluaa heti telineestä pallon suuhunsa. Kun saimme nämä käännökset sujumaan sutjakkaasti, otimme mukaan yhden esteen eli molempiin suuntiin sekä levylle tullessa että pallon kanssa pois mennessä piti hypätä este. Tämäkin sujui ihan moitteetta.

Harjoittelimme myös tuota nopeutta ja reaktiota frisbiillä, mitä emme ole vähään aikaan treenanneet ja alkuunsa sen kyllä huomasi sillä ilmasta kiinniotto oli hakusessa ja alkuunsa ei edes löytänyt ilmasta koko frisbiitä vaan juoksi kuin päätön kana. Muutaman heiton jälkeen alkoi kuitenkin homma sujua.

Myös kontaktiestettä harjoittelimme jälleen 2on2off menetelmällä ja sekin sujuu kun Niki vain ensin tajuaa että tässä ei ole kyseessä flyball, eli ei vain lyödä tuota värillistä kohtaa vaan siihen pysähdytään odottamaan lupaa jatkaa.

Illalla oli flyball treenit ja harjoittelimme siellä vaihtoja. Nyt Nikillä oli vauhtia jo ihan erilailla kun aikaisemmille kerroilla ja odottaessaan vuoroaan, alkaa jo huutaa ja vaahdota ja on ihan täpinöissään. Rimpuilee myös siinä niin että lähestulkoon saa päänsä pois taluttimesta, eli vastaisuudessa on varmaan kokeiltava valjaita, jotta sen saa pideltyä siihen asti kun toinen on tullut pois. Pääsääntöisesti rata meni erinomaisesti. Kuitenkin kun pallo lähti sivulle, Niki ei muistanutkaan että pitää palata este hyppäämään, vaan juoksi onnellisena tuomaan minulle palloa. Siitä kun palautin Nikin esteille, se menikin uudelleen hyppäämään telineeseen ja siitä vasta esteelle. Kisatilanteessa, tulisi koko Nikin suoritus uusia eli uusi lähetys ja pallon haku + tuonti.

21.6 Lauantai Juhannuspäivä

Tänään lähdimme kaiken juhannusmässäily päälle pitkälle kävelylenkille, missä Niki sai juosta vapaana. Lähdimme Hämeenkyrön lentokentältä tuonne Pirkan uralle (=Pirkanhiihto pohja). Keli oli suhteellisen viileä, sadettakin oli luvassa mutta ei onneksi satanut. Lämpöä ei ollut kuin reilu 10 astetta, mikä tietty oli erinomainen lenkkiä ajatellen. Niki sai olla vapaana koska tarkoitus oli tehdä pidempi vaellustyyppinen lenkki. Maastot oli aivan mahtavaa kangasmaastoa, suhteellisen tasaista ja kuivaa vaikka olikin koko viikonlopun satanut. Suerasimme tuota merkittyä Pirkanuran polkua, mikä tosin välillä tuotti melkoisia haasteita kun oli huonosti merkattu ja jossain kohtaa mentiin vähän vikaankin, mutta näytti tuo "väärä" polku kuitenkin yhtyvän oikeaankin. Niki otti jatkuvasti hajuja luonnosta ja yhdessä kohtaa lähtikin joko eläimen perään mitä me emme nähneet tai vain sain niin voimakkaan hajun, että nenä maassa painoi kuulematta näkemättä meitä tai komentoja. Vähän hännän pää enään vilkkui kun tajusi kääntyä takaisin. Tämän jälkeen jouduin olla supertarkkana ja aina siinä vaiheessa kun vähänkin näytti, että ottaisi hajun kutsuin luokseni ja palkkasin. Menimme yhteen suuntaan tuommoisen 1h20min ja sama takasiin ja takastullessa Hämeenkyrön lentokentän jälkeen, kun polku menee aivan tien viertä, auto ohitti meidät tiellä ja siinähän Nikin sitten provosoitui ja otti ritolat. Niki lähti kuin ohjus juoksemaan tuon auton perään asfaltille ja toinen auto tuli takana n. 10m ensimmäisestä. Olin jo aivan varma että jää tuon toisen alle mutta onneksi ei, vaan pystyi pitämään vauhtinsa tuossa noiden kahden välissä. Vauhtia oli varmasti yli 40km/h. Tietä näkyi joku toista km. ennen kuin kaartui näkymättömiin ja niin pitkälle kun silmäkantoi, Niki jatkoi hulluna auton jahtaamista. Mitkään huudot, kommenot ei mennyt läpi ja lähdimme juoksemaan perään, jotta näkisimme mihin lähtee kun tie kaartaa( itsellä ei ollut tietoa, haarautuuko sieltä tms.). Tässä vaiheessa olimme jo varmoja, ettemme koiraa enään ainakaan elävänä näe kun n. 10min kuluttua alkoi taas valkoista vilkkua ja Niki juoksi samaa vauhtia nyt tien toista puolta takas. Palkitsin takastulosta ja loppulenkin Niki joutuikin olemaan sitten taluttimessa kiinni. Kaikkiaan lenkki oli vajaan 4h.
Niki ei ole pitkän aikaan jahdannut autoja ja luulinkin että siitä on päästy kokonaan mutta näemmä jotenkin tuo pitkälenkki on se mikä saa Nikillä tuon jahtausvimman heräämään ja kun se lähtee niin on niin täynnä adrenaliinia että aivan sama mitä teen niin ei kuule ei näe. :( :(. Nyt ei voi kuin toivoa, ettei menty tuossa jahtaamisessa taas puolen vuoden työtä taaksepäin ja aleta jatkossa taas aina jahtaamaan autoja.

19.-20.6
Torstaina teimme jäljen arviolta 50m pitkä ja siinä kaksi kulmaa. Mukaan ei otettu tikkuja vaan ihan pelkkä jälki, josko saataisiin siitä turha tohina ja vauhti pois. Jälki ajettiin n. tunnin vanhana ja jo koti ovelta lähti jäljestämään, kun oli jälkivaljaat päällä. Tarkoitus oli kuitenkin vasta merkityltä jäljeltä eli n. 300m kotoa alkaa jäljestää, mutta eiköhän tuo toiminut ihan hyvin lämmittelynä :P. Jälki löytyi hyvin, mutta vauhtia oli edelleen liikaa ja toisessa kulmassa meni pitkäks....nyt kuitenkin Niki itse tajusi tuon ja palasi etsimään mihi jälki menee oikeasti. Jälki päättyi palkkaan eli kissanruoka pussi odotti loppumispisteellä ettei Niki yritä siitä jatkaa minun poismenoreittiä. Pituutta olisi hyvinkin voinut olla reilusti lisää, mutta itse kun ei jaksanut tiputella ruokanappuloita kauempaa niin ei sitten pidennetty vieläkään matkaa.
Kotipihalla harjoittelimme erilaisia tokoharjoituksia (seuraamista, paikkamakuuta, luoksetuloa). Näitä harjoittelemme kyllä toki päivittäin mutta nyt pitkästä aikaa otimme oikein session että harjoittelimme systemaattisesti. Upeasti on pysynyt Nikillä mielessä nämä, ainakin siis kotipihalla harjoitellessa.

Perjantai 20.6 aamulla menimme pitkästä aikaa (siis ensimmäisen kerran viime kesän jälkeen) Tammelantorille aamukahville. Paikka on siis sama, missä Nikiä sosialistimme viime kesänä. Pitkään aikaan ei olla muutenkaan käyty kaupungissa ihmis ja liikenne vilinässä, eli senkin takia jo oli aikakin taas mennä katseleen mitä isommissa ympyröissä tapahtuu ja miten Niki suhtautuu liikenteeseen ja ihmisiin. Ihmisvilinää olikin ihan riittämiin, en ole nimittäin tajunnut miten ruuhkainen tori on juhannusaaton aamuna.
Niki käyttäytyi erinomaisesti, eikä milläänlailla noteerannut liikennettä eikä vieraita ihmisiä. Torikahvilassakin jaksoi istuskella ja makoilla jaloissani ja odottaa nätisti omaa makupalaansa. Torilta Niki pääsi vielä Pyynikiin näkötornille munkille ja sielläkin oli melkoinen väenpaljous...mikä myös yllätti minut täysin. Alkuunsa kun päästiin Pyynikille, aloitti Niki ulvomisensa mutta lopetti hyvinkin pian kun sai vähän haistella ympäristöä ja tajusi että nyt mennään vain munkille eikä lenkille vaikka upeat lenkkimaastot olisi ollutkin. Oli siis ihan turha hötkyillä ja vaahdota kun ei lenkille mentäisi :P.

Viikonlopun aikana kotona harjottelimme useamman kerran pienissä erissä sekä pujottelua että kontaktiestettä.

18.6 Keskiviikko
Aamulla Niki pääsi metsään Jykän kanssa juoksenteleen vapaana tuommoisen 45min. Lenkkiä ei tarvittu tänään pidempään kun Keskiviikko on agilitypäivä ja illalla taas treenit.
Agilityssa harjoiteltiin kontaktiesteelle menoa ja poistuloa sekä keppien pujottelua.

Kontaktiestettä harjoittelimme matalalla lankulla missä alapää maalattu eri värillä. Tässä on tarkoitus, että koira sekä ylös- että alasmennessä koskettaa tuota eri väristä osiota. Ellei kosketusta tapahdu, tulee siitä koiralle virhe. Nikin kanssa olemme kosketusalustaa harjoitelleet jo pitkään ja sen koskettaminen sujuu moitteetta, samoin tietty flyball:ssa tuon flyball levyn. Nyt tätä vähän sekoittaa tuota flyball treeni koska Nikin käy lyömässä tassuilla värillistä osuutta ja juoksee pois eli ihan kuten Flyball:ssa on opetettu. Harjoittelimme tuota nyt 2on2off menetelmällä eli kaksi jalkaa lankulla ja kaksi pois. Kotona laatikon päällä harjoitellessa tuo sujuu täydellisesti ja nyt on vain saatava se sama toiminto lankulle. Makupalan kanssa Niki on vähän liiankin innokas ja tarjoaa kaikki mahdolliset oppimansa asiat, jotta vain saisi makupalan eli tähän on vain saatava tarkkuutta ja keskittymistä. Olen tähän ottanut komentosanan "alas" joloin alastullessa etujalat pitää olla maassa ja takajalat lankulla ja mennään komennolla saa vasta jatkaa. Tarkoitus tällä on agilityradalla se, että ohjaaja ehtii tässä välissä koiran edellen näyttämään seuraavaa estettä. Kun saatiin keskittyminen hallintaan, niin alkoi jo sujua ihan ok. Tosin vielä tarvitaan paljon paljon tämän hinkkaamista jotta se sujuisi aina.

Toinen harjoitus oli keppien pujottelu, mitä kotona ollaan harjoiteltu3lla kepillä, siten että Niki itsenäisesti pujottelee niitä molemmista suunnista. Nuo on alkanut meneen jo ihan hyvin ainakin aina välillä (lue: kun jaksaa keskittyä eikä vain sekoile makupalan eteen). 4ää keppiä ei olla vielä tuosta syystä otettu, vaan odotetaan kunnes nuo 3 menee joka kerta oikein. Nyt kuitenkin treeneissä mentiinkin heti jo tuota 12 kepin sarjaa, mutta siellä laitettiin verkkoa keppien ympärille, jolloin ei edes voinut tulla virheitä. Oheisessa kuvassa ylhäältäpäin kuvattuna näkyy kepit mustalla ja vihreä on kanaverkolla viritetty kuja, jolloin koira automaattisesti menee aina oikein. Kun tämä menee jouhevasti, voidaan alkaa keskeltä poistaa noita verkkoja yksitellen ja tätä kautta päästään jossain vaiheessa eroon verkoista kokonaan. Tätä harjoittelemme treeneissä, mutta kotona tarkoitus olisi kuitenkin jatkaa edelleen ilman verkkoja ja opetella aina lisäämään yksi keppi kun edelliset sujuu moitteettomasti.

17.6 Pitkähkö vauhtileikittely lenkki
Keli oli oikein suosiollinen tänään pidemälle lenkille. Lämmintä oli vain 10astetta ja vähän aurinko paistoi eikä satanut eli ihan täydellinen lenkkikeli Nikiä ajatellen.

Tänään oli vuorossa vauhtileikittely eli ensimmäinen 30min ihan kevyttä hölköttelyä ja seuraava 20min kovempaa juoksua ja paluumatka 50min oli tarkoitus alunperin hölkötellä, mutta innostuimme juoksemaan kaikki ylämäet täysiä ( ja niitähän riitti tuolla Julkujärven maisemissa). Alkuunsa Niki oli näissä ylämäki spurteissa ihan innoissaan, mutta melko nopeasti tajusi että miks ihmeessä laukkaisin ylämäet kun voin kävelläkin eikä tarvii tuota akkaa raahata perässä. Eipä siinä mitkään komennot, pyynnöt, yllytykset tms. auttanut vaan mentiin ihan Nikin vauhdilla (eli lähdettiin kovaa ja loppupätkä aina hiipui vauhti lähestulkoon kävelyvauhdiksi)
Lenkillä oli pituutta tuommoinen 14km ja aikaa meni 1h44min eli ei keskivauhti kyllä päätä huimannut, mutta oli kiva lenkki ettei pelkästään tv hölköttelyä. Sykeetkin kävi itsellä ihan mukavissa lukemissa(max 172).
Lenkin varrella jätettiin etsittäviä käpyjä ja tikkuja Nikille ja poikkeuksetta se ne tunnisti.
Erittäin positiivista oli huomata, että Niki on lähestulkoon kokonaan lopettanut autojen kyttäämäisen ja jahtaamisen, eikä pahemmin edes valtatien yli menevällä sillalla provosoitunut. Jotenkin vaan tuo on itsellään loksahtanut sille, ettei siinä autojen kyttäämisessä ole mitään järkeä :D