Vanhoja juttuja

MITEN PÄÄDYIMME ROTUUN
Monen bokserin jälkeen ajattelimme vaihtaa rotua kun viimeinen bokserimme Kiara joudutiin lopettaa alle 5 vuotiaana yks kaks tulleen takapään halvaantumisen vuoksi. Syytä ei eläinlääkäri löytänyt, vaikka kaikki mahdolliset kuvat (röntgen ja ultra) otettiin niin lonkista, selästä kuin polvesta.  Vaihtoehtoja ei enään ollut koska  peräpää ei pitänyt ollenkaan eikä myöskään suoli tai rakko tyhjentynyt. Tämä tapahtui helmikuussa 2013. Tästä alkoi mietintä, että mitäs nyt kun yleisesti ottaen bokserit on suhteellisen lyhytikäisiä (toki poikkeuksiakin on).
Halusimme koiran joka on helppo kouluttaa, iso kokoinen, pitäisi pystyä tekemään pitkiä lenkkejä ja kenties jopa mahdollisuus osallistua canicross/hiihtokisoihin. Lisäksi haaveena oli alkaa harrastaa joko tokoilua tai pk-lajeja. Pitkän pohdinnan ja koirakirjan, netin lukemisen sekä tuttujen konsultointien jälkeen vaihtoehdoiksi jäi Airedalen terrieri(mistä jo oli kokemustakin), Malinois ja Valkoinenpaimenkoira. Valkoiseenpaimenkoiraan törmäsin ihan vahindgossa katsellessani Apulan sivuja. Apulan sivuilla oli valkkarin ja koirasuden x-pentuja ja aloin ihmettelemään ja tutkiskelemaan mikä ihmeen Valkoinenpaimenkoira. Mitä enemmän sitä tutkin, sitä enemmän se alkoi kuulostaa meidän koiralta. Näin päätös syntyi suhteellisen helposti. Vaikea osuus alkoikin tästä eli mistä sen otamme,  olin nimittäin kuullut että näissä on paljon arkoja yksilöitä. Koska ennenkin olemme koiria tuonut ulkomailta, päätin heti että tuodaan sitten tänne uutta verta ja aloinkin tutkia ulkolaisia sivuja ja sitä kautta törmäsin Born To Win White. Kennelissä olikin suunnitteilla  Kenraalille pentuja emänä Born To Win White MayDay. Kenraali oli erittäin mielenkiintoinen uros varsinkin kun nimenomaan halusin käyttökoiraa, minkä kanssa voisin harrastaa fyysisiä lajeja. Tästä yhdistelmästä sitten varasinkin pennun ja vaikka edes astutusta ei ollut tapahtunut oli jo melkoinen määrä pentuja varattu. Olin vasta 4s narttupennun varaaja eli pitkä jännittävä odotus alkoi - koska astutus, koska pennut syntyvät, montako tulee , tuleeko narttuja vai uroksia jne.Pennut syntyivät lopulta 7.4 mutta ikäväksi oli vain 3 pentua (2n ja 1u). Meidän onneksi Monika kuitenkin päätti myydä toisen nartun meille ja pitää itse toisen. Tuskastuttavan pitkän odottelun jälkeen matkasimme Tallinnaan noutamaan Nikiä kesäkuussa 2013.
Koirantuonti sujui käsittämättömän helposti, kun Monika oli hoitanut kaikki muodollisuudet eli rokotukset (yhdistelmärokote, thick treatment, rabies ja Echinococcus multilocularis-lääkitys), export pedigree, mikrosiru ja lemmikkipassi. Pentu vaihtoi sitten omistajaa Tallinnan lauttasatamassa ja Tallinkilla saimme tuoda koiran laivan sisällä meidän kanssa. Ruokaa(paistia) lapset salakuljetti Nikille seisovasta pöydästä :P. Eli suhteellisen helppoa oli tuo tuonti. Se mikä meitä ihmetytti oli, että missään vaiheessa kukaan ei kysynyt meiltä noita koiran papereita tai rokotuksia eikä sirutusta :O.
Laivalla Niki sai kovasti huomiota kun oli semmoinen pieni valkoinen karvapallo...joku siinä sitten oikein ääneen kyseli että tietääkös siitä mitä rotuja siinä on ja tietääkö iästä ja onko tuo niitä pelastettuja koiria ja ei taida maksaa tommoset mitään Virossa.....HUH outo asenne ihmisillä!!!

Terminaalissa menossa laivaan Oskun hoivissa

KOTONA JA TOTUTTELU PERHEESEEN
Kotona olikin sitten kaikkea uutta ja jännää ( Emmi 11v Kiinanharjakoira, Iines 11v Devon Rex kissa) ja ensimmäinen yö menikin sitten tutustuessa paikkohin ja välillä vähän nukkuessa Oskun sängyn vieressä. Itse olin ottanut kesäloman tähän, että kerkiän Nikin kansa viettää aikaa ja vähän katsoa perään ettei lapset tee siitä ihan hirviöö :P.
Koska rotu oli meille uusi, oli aivan käsittämätöntä huomata miten helposti oppivainen ja mielyttämishaluinen tämä rotu tai Niki yksilönä on. Myöskin vaikkei ikää ollut kuin sen 10vko, oli mahtava huomata että kasvattajalla oli tehty jo paljon töitä koulutuksen suhteen eli Niki osasi istua pyynnöstä, tuli luokse, oli jokseenkin sisäsiisti ja kontaktikin tuli ihan heti. Minullakin on elämäni aikana ollut kymmeniä koiria, muttei koskaan näin hyvin jo koulutettua heti tulessaan. Tästä on helppo jatkaa tuota jo aloitettua työtä.
Taluttimessa Niki ei ollut koskaan ollut ennen meille tuloa ja heti jo satamassa, missä laitettiin taluttiin osasi kulkea rimpuilematta ja kotona vetämättä kulkemaan oppiminen tapahtui hyvinkin nopeasti.

Se, mikä hieman negatiivinen asia huomattiin heti kättelyssä, oli Nikin arkuus. Boksereita kun on aikaisemmin ollut niin ainakaan meidän yksilöt eivät ole koskaan pelänneet mitään ja oli outoa huomata miten Nikiä pelotti mennä yöllä pimeällä ulos, kovat äänet (hawk lenteli jotain ylilentoja meidän yläpuolella) jne. Myöskin koirien haukkumisia pelättiin.

ENSIMMÄINEN KESÄ
Kesä oli säätilojen puolesta erinomainen eli koko kesän oli upeat aurinkoiset kelit ja Niki sai viettää paljon aikaa pihalla juoksennellessa vapaana. Tontin rajat opetettiin heti ja kun pihassa on järvi niin aina pääsi vilvoittelemaan reihumisleikkien kesken järveen. Kesän aikana Niki ei kuitenkaan vielä oppunut uimaan, rakastaa järveä ja kahlaamista, mutta vain siihen asti että maha kastuu. Ehkä sitten ensi kesänä jo uidaan.

Rannalla meni enemmän ja vähemmän Nikin koko kesä kun kierretiin melontakisoja ja treeneihinkin pääsi veneellä mukaan. Joissakin kisoissa tavattiin uusia koirakavereita ja joissakin vain otettiin rennosti ja loikoiltin. Sattuipa pari ketaa niin ikävästi, että otettiin päikkäreitä kun vierestä ammuttiin starttipistoolilla....siinä Niki sit vähän nosti päätään ja katsoi lähettäjää että heiiii...saisinks mä nukkua :) eli semmoinen arkajalka.

Mikkelin melontakisoisa kisayleisönä

Ruoveden melontakisoissa Jessican kanssa rantaleikkejä

Hiekkakylpy Ruovedellä

Hugon kanssa leikkejä Ruovedellä

Mamman kanssa aurinkoa ottamassa - vaikken mää nyt niin siitä auringosta välitä :P

 TONTIN RAJOJEN OPETTELUA

Tontin rajoja opettelimme päivittäin kiertämällä tonttia ympäri, varman joku naapuri ajattelee meidän olevan jotain hölmöläisiä kun 10ttä kertaa mennään tonttia ympäri samaan treeniin :). Tilasimme myös Briteistä pieniä lippuja mitä laitoimme tontin ympäri parin metrin välein rajan merkiksi. Lippujen avulla on siis tarkoitus opettaa että siinä on raja ja siitä on juostava takas. Koulutus alkaa sillä että koira käy nuuhkaisemassa lippua kouluttajan kädessä ja saa makupalan, uudelleen koskettaa lippua nenällään ja makupala ja vahvistetaan tätä niin kauan että se sujuu hyvin. Seuraavaksi lippu asetetaan johonkin vaikka sohvaa vasten pystyyn parin metrin päähän itsestä ja aina kun koira käy sitä koskettamassa, saa makupalan. Tätä treenataan muutama päivä ja sen jälkeen ollaankin valmiita menemään ulos rajalle asetettuja lippuja treenaamaan. Edelleen jatketaan tuota rajojen kiertämistä päivittän monta kertaa ja aletaan samalla treenata lipun kohdalla että koira käy koskemassa ja saa ylitsevuotavat kehut ja makupalan. Muutama kerta joka lipulla tai no, ei ehkä joka jos on iso tontti ja lippuja tiheessä, mutta ehkä 10m välein. Näin kierretään jälleen tonttia. Kun rajat on opittu hyvin, voi omistaja itse kävellä yli ja katsoa miten koira toimii, meillä ainakin jää rajojen sisäpuolelle katsomaan että heiiii...ei sinne saanut mennä :). Rajan takaa heitän sitten heti makupalaa kun on jäänyt odottamaan. Entisestään vaikeennetaan heittämällä lelu yli kesken leikkien ja koira ei saa sitäkään seurata.

PENTUPIIRIÄ ja PENTUKURSSIA
Muita pentuja käytiin tapaamassa Musti ja Mirrin pentupiirissä, mutta siellä Niki meni aivan paniikkiin kun muut olivat niin "villejä" ja koitti vain hyppiä minun syliin. Niki myös hermoistui tilanteesta niin, että haukkui kovasti. Koitimme saada tuota haukkumattomuutta vahvistettua siten että ei kielletä haukkumista vaan heti palkitaan makupaloilla ja kehuilla kun on sekunninkin hiljaa. Pikkuhiljaa Niki hokasi sen, että makupalaa tulee kun on hiljaa. Tuo arkuus muita kohtaan kuitenkin pysyi ja Niki roikkui minun jaloissa tai takana aina kun oltiin sisätiloissa. Ulkona uskalsi joitakin koiria haistella ja haastaa leikkiin.
Muutenkin toi muiden koirien pelko on alkanut tulemaan enemmän ja enemmän esille ja ulkoillessa alkaa oleen jo melkoisen tuskallista kun kiskoo taluttimesta pois ja karkuun. Myöskin talojen ohittaminen missä koiria pihalla, on melkoisen tuskallista kun menee ihan paniikkiin ja lukkoon. Alkuunsa koitin rauhoitella ja mennä kyykkyyn , silitellä mutta kuulinkin että se on se täysin väärä tapa ja otimme uudet keinot käyttöön eli makupalan kanssa komensin seuraamaan ja pikkuhiljaa alkoi homma toimia.
Ylöjärven koirakerhon järjestämällä pentukurssilla kävime totuttelemassa muihin koiriin ja ihmisiin ja alun sähläämisen jälkeen Niki keskittyi täysin meidän kahden tekemisiin ja unohti muut koirat...oli mahtavaa huomata miten kova työ palkitaan eli tuo tottuminen elämään että muista koirista ei välitetä. Ihisiä NIki ei ole koskaan pelännyt vaan pelkästään muita koiria.

NIKI KASVAA JA KEHITTYY
Lenkkeillessä pystyimme jo jonkin aikaa kulkea hiljaisilla kotiseudun maalaisteillä vapaana kunnes lokakuussa yhtenä kauniina päivän Niki teki oharin ja karautti auton perään ja samalla lenkillä vielä toisenkin kerran jolloin vasta tajusin että se todella lähti autoa ajamaan. Kun Niki lähti, se ei kuullut eikä nähnyt mitään muuta. Vasta kun kiljuen lähdin juoksemaan toiseen suuntaa, sille tuli hätä että mihis se mamma nyt meni. Outoa että tuommoinen tapa ilmestyi sille ihan out of the blue ja yhdellä lenkillä. Enään ei kuljeta edes kotiseututeillä vapaana ja taluttimessakin otetaan heti hallintaan kun huomataan että alkaa valpastua kun auto ohittaa. Vastaantuleavat autot saa tulla, eikä niitä tarvitse noteerata mutta jostain syystä ohi ajavia täytyy paimentaa. Tämän asian kanssa on nyt tehtävä töitä ihan päivittäin ja kuljettava enemmän liikenteen seassa ettei Nikista tule ihan "maalaistollo".. Koulutuksia jatkettu päivittäin ja käytiin myös koirakoutsin tokon alkeet, mistä saatiin paljon vinkkejä omaan treenamiiseen.
Lenkkeily enemmissä määrin aloitetiin n.6kk ikäisenä, semmoisia 5km kävelylenkkejä ja pikkuhiljaa siihen mukaan lyhyitä todella kevyitä hölkkäpätkiä kunnes joulukuussa 8kk iässä juostiin jo 8km lenkki yhteenmenoon ja kävelylenkit vapaana lenkkipoluilla on pidentynyt jopa yli 2h pari kertaa viikossa.

RUOKINTA
Niki on osa barffaaja eli osaksi saa nappulaa Jahti&Vahti juniori ja osaksi lihaa ( kanan kauloja, kalkkunan kauloja, rustoluita, possun kurkkutorvea, kanan sydäntä, kalaa, vihannes mössöä, jauhelihaa, raejuustoa, piimää, kermaviiliä). Upeasti on luusto ja lihaksisto kehittynyt ja rakenteeltaan on suhteellisen vankka rakenteinen. 8kk ikäisenä strategiset mitat 30kg ja 63cm.

KOULUTUSTA JA TEMPPUJA
Onneksi lapset on sen verta aktiivisia, että opeetavat Nikille temppuja ja tuntuu että melkein kerrasta se ne jo osaakin. Jalkojen alta pujottelu on otettu ihan jokapäiväiseen ohjelmaan, koska siinä koira joutuu venyttää kylkensä jolloin samalla tulee hyvät venyttelyt juoksulenkkien päälle/alle. Myöskin "jänisistunta" on ihan hyödyllinen, sen harjoittaessa syviä vatsalihaksia. Muita temppuja mitä Nikille on opetettu on, pyyhi jalat, työnnä laatikko kiinni, hyrrä, makuulta pum(menee kyljelleen) ja siitä kieri eli selän kautta toiselle kyljelle, tyhjän vessapaperi rullan pois vienti, ylävitonen, vanteen läpi hyppy, kosketusalustan koskettamista, makupalojen ja pallon koppi, luopumista ( ei saa ottaa edessä olevaa ruokaa/esinettä ilman lupaa). Piiloleikkejä lapset myöskin harjoittelevat sekä menemällä itse piiloon, että piilottamalla leluja.

Tokoiluja otamme päivittäin ja haaveena on tässäkin päästä joskus kisaamaan ainakin alokasluokkaan. Muutamia jälkitreenejäkin olemme tehneet ja niissä Niki on niin innokas, ettei malta poimia makupaloja vaan kiire on jäljen päähän ja haistaa vain joka toisen askeleen. Lähtipä tässä yhtenä päivänä ovelta jälkeä nenä maassa kohti porttia ja siinä vaiheessa tajusin, että Jessica oli juuri lähtenyt kotoa eli Jessin jälkeä haettiin....ikävä vaan että Jessica meni auton kyytiin portilta ja Niki oli ihan kummissaan että mihis se jälki nyt katosi :P