Vko33
Viiko meni lenkkeilyn, agilityn ja flyballin merkeissä.
Koska oma polvi reistailee, joudutaan nyt lenkkeilyt jättää ihan minimiin ja koittaa keskittyä kaikkeen muuhun. Vähän kuitenkin pakko lenkkeillä, ettei itse tule ihan hulluksi, eli kevyttä hölköttelyä ja kävelylenkkiä. Joka päivä myös vähän tokoillaan ja harjoitellaan näyttelyseisontaa.

Keskiviikko oli taas agilitypäivä ja kun tähän asti kaikki on mennyt kuin rasvattu niin nyt sitten ei mennyt sinne päinkään vaan Niki paineli ihan omiaan, eikä ymmärtänyt muka yhtään mitään mitä siltä odotettiin. Ehkä tässä tietty vähän ( siis ihan pikkuriikkinen) on otettava omallekin kontolle kun ohjaus ei tainnut olla ihan niin selkeää kuin olisii pitänyt :P. On se vaan kumma miten vaikeeta on saada kädet ja jalat pelaamaan yhteistyössä ja vielä nopeasti siten, että koira ymmärtää mitä siltä halutaan.

Alkuunsa oli tarkoitus hypätä neliöön laitettua neljää estettä  siten että  olen itse näiden keskellä ja pyydettään koira hyppäämään sisään neliöön, sen jälkeen pitäisi kiertää seuraava este ja hypätä taas sisään ja seuraavan kierto - sisään hyppy ja neljäs vielä samoin. Nyt meillä oli kuitenkin koko rata valmiina ja kolmannen esteen jälkeen ammotti putki, minä perässä vielä yksi este niin eikös tuohon kolmannelle asti mennyt jotenkin ja siitähän se Niki sitten karautti putken läpi ja takas putken läpi ja jatkoi tuota neliöharjoitusta aivan tohkeissaan että jee jee vähäks mä olen hyvä, anna namia.

Lopulta kun päästiin harjoittelemaan rataa, mentiin jo vähän kuulolla ja minäkin aloin saada jutun juonesta kiinni ja vähän jalkoja ja käsiä toimimaan rytmikkäästi, niin että koirakin ymmärtää.

Kepit mentiinkin sitten treenisession päätteeksi ihan esimerkillisesti ja ne näyttääkin olevan ihan Nikin favorite tuon putken ohella. Jollain ilveellä Niki saa kepeissä vauhdin päälle ja pystyy käsittämättömän hyvin venyttämään itsensä, vaikka onkin tuommoinen raskasrakenteinen.

Torstaina oli vuorossa vähän rauhallisempaa eli tokoilua ja näyttelyharjoitusta Pirkanmaan Valkkareiden kanssa. Nyt käytiin alle koirapuistossa tyhjentämässä turhat energiat ja harjoittelu menikin jo paljon paremmin kuin viikko sitten. Paljon on vielä tehtävä näyttelyiden suhteen, mutta selvästi ollaan parempaan menossa ja vähän alkaa idea jo Nikille iskostua päähän. Tosin tällä kertaa oli vain tuttuja koiria mukana ja tuttu paikka joten tilanne on varmasti täysin eri näyttelyareenalla. Tokoilutkin sujui yllättävän hyvin eli Niki esitti ihan mallikelpoista seuraamista ja liikkeestä seisomista.

Perjantaina oli vuorossa flyball ja tässä yritetään saada vauhtia nyt paluuseen pallon kanssa. Nikillä on erinomainen vauhti mennessä, mutta pallon kanssa paluu on hiitaahkoa. Olen nyt ottanut mukaan narupallon, mitä heilutan vaihtopäässä ja lähden juoksemaan sen kanssa. Tällä keinolla on saatu reilusti Nikille vauhtia lisää. Tässä on vain se ongelma, että jos lähden juoksemaan vähänkin sivuun ja liian aikaisin niin Niki sitten ei hyppääkään viimeistä estettä vaan lähtee kiertämään sen sivulta minun perääni. Tarkkuutta vaaditaan siis omaan toimintaan. Harjoittelimme myös vaihtoja ja parhaiten näyttää menevän siten, että Niki on viimeisenä vuorossa jolloin keskittyy vain siihen oman pallon hakemiseen eikä seuraavaan lähtevään koiraan. Flyball:n jälkeen kävimme vielä juoksemassa 5km lenkin.

Lauantaina oli vuorossa taas lenkki pk-vauhdilla. Lamminpään - Ikurin maisemissa käytiin juoksemassa 14km(1,5h eli vauhti n. 8,5). Mennessä Niki on täynnä energiaa, mutta takaspäin tullessa alkoi kyllästyttää ja vauhti hiipui hiipumistaan. Saimme kuitenkin koko lenkillä pidettyä keskivauhdin tuolla 8,5km/h. Ilmakin alkoi kyllä lämmetä ja lenkin lopulla oli varmastikin jo taas reilusti yli 20 astetta.

Sunnuntai oli molemmilla niin minulla kuin Nikilläkin lepo. Niin paitsi että tehtiin yksi jälki omaan pihaan, mutta koska pihassa oli niin paljon pyöritty koko päivän niin tuotti melkoisia haasteita pystyä seuraamaan jälkeä. Pienellä avustuksella jälki kuitenkin löytyi ja tikutkin pystyttiin poimimaan.