Vko34
Sateinen syksyviiko, mikä ei menoa haittaa vaan päinvastoin sopii hyvin Nikille kun on vähän viilenny jo kelit kesästä. Huomaa että on syksy tullut muutenkin, karvanlähtö on aivan mahdoton ja vaikka kuinka harjaisi niin sitä vaan lähtee ja lähtee. Koitetaan nyt saada pahin irti vielä ennen lauantain näyttelyä....toivotaan ettei ole sitten ihan kalju tai kapisen rakkikoiran näköinen.

Maanantai alkoi lenkillä ja näyttelyharjoituksilla( itsenäisesti kotona). Lenkki oli lyhyehkö pk-vauhtinen siis minun pk-vauhtinen eli Nikille kevyttä ravailua enemmänkin tuommoista palauttavaa :P. Matkaa kertyi tuommoinen 8km. Niki oli päässyt jo Jeremyn kanssa päivällä juoksulenkille (30min tuommoisella 10km/h vauhdilla) Näyttelyharjoituksest meni erinomaisesti, mutta niinhän se aina kotona itsekseen treenatessa meneekin, toista se on sitten kun on häiriötekijöitä joka puolella. Seisominenkin sujui loistavasti, kunhan vaan on antaa makupaloja.

Tiistaina tehtiin reipas kävelylenkki, Niki kuitenkin juoksuvaljaissa. Jälleen matkaa kertyi tuommoinen 8km ja vauhti oli joku 7km/h. Niki oli koko matkan meno päällä ja veto säilyi koko lenkin. Kotona harjoittelimme noutoa ja lähinnä noudon sitä osaa, kun koira luovuttaa kapulan. Tuo kapulan luovutus on se meidän ongelma kun Niki tuppaa tiputtamaan sen maahan. Nostaa kyllä pyydettäessä mutta ei malta odottaa että sen saa käteen vaan jälleen tippuu maahan. Nyt yritämme vahvistaa tätä suussa pitämistä, sillä että harjoittelemme vain tuota suuhun ottoa ja kulmahampaiden takana pitämistä/vähän vetämistä ja irti komennolla irroittamista. Kyllähän tuo alkaa sujua omana harjoituksena jo ihan ok, mutta kun siihen yhdistetään se haku niin johan taas tullaan eteen tiputaamaan kapula maahan.

Keskiviikko ja Agipäivä ja tällä kertaa saatiinkin oikein maajoukkuetason valmennusta kun poikkeuksellisesti meitä ohjasi Ville Pirisjoki. Jo heti kentälle saavuttaessa iski paniikki kun näki mitä Ville oli meille suunnitellut eli kentällä oli 16esteen rata :O. Radalla oli 4x putki ja muuten pystyesteitä. Rataan kuului myös esteiden kiertoja ja suunnan vaihtoja ja kyllä alkoi itseä hirvittää siinä vuoroa odotellessa. Kuitenkin kun meidän vuoro tuli, kaikkien etenkin itseni yllätykseksi Niki menikin kerrasta koko radan oikeaoppisesti vaikka minun ohjaus ei ollut sinne päinkään. Vauhtiakin riitti Nikillä niin että itsellä ei kunto olisi piisannut yhtään pidempään rataan. Tästä aloimme sitten harjoitteleen muutaman esteen sarjoissa minun ohjausta ja miten itse pääsisin vähemmällä kun en mene niin pitkälle esteen lähelle vaan selkeämmillä merkeillä näytä mitä Nikiltä odotan. Kuin ihmeen kaupalla jo lopputreenistä minullakin alkoi jalat ja kädet pelata yhteen ja saatiin erinomaisia suorituksia ja kehuja miten huippukoira minulla on :)...no senhän tiedän kyllä ilman sanomattakin. Nyt kun vaan itse muistaa olla rauhallinen noissa käännös ja esteenkierto kohdissa ja sitten putkien aikana ottaa itselle nopeasti uusii paikka, niin Nikikin alkaa tekemään tarkempaa työtä.

Torstaina käytiin alle juoksemassa Kauppi-Niihama-Atala maisemissa 13km vauhdilla 9,3km/h. Tarkoitus oli mennä kevyt jolkottelulenkki ja niinhän se alkuunsa olikin mutta jossain vaiheessa vauhti vaan kiihtyi ja lopulta takas autolla kun katsoi trackeriä olikin keskivauhti tuo 9,3. Alkuunsa Nikikin oli aivan innoissaan ja vähän liiankin kanssa vetopäällä mutta viimeisest 3km oli naru löyhällä ja sekin vain jolkotteli. Selkeesti alkoi turhautua kun samaa puurtamista, eikä mitään kivaa :P. Lenkin jälkeen oli torstain näyttelytreenit, missä mentiin jo ihan eri lailla kuin 2vkoa sitten jolloin vain riekkui ja repi minua käsistä eikä ymmärtänyt yhtään mistä on kyse....eli kyllä se vaan niin on että harjoittelu tekee mestareita ja tässäkin lajissa on vain maltettava tehdä työtä työtä työtä. Näin jälkeen päin harmittaa kun ei oel tuota työtä tehnyt jo pentuna...jotenkin vain nuo näyttelyt ei ole se meidän juttu vaan käydään nyt kokeilemassa josko sen vaadittavan hyväksytyn saisi jotta sitten voi keskittyä noihin oikeisiin käytännön lajeihin :P.  Lauantaina koitta sitten se H-hetki kun pitäisi osata oikeasti käyttäytyä...saapi nähdä miten käy.