Viikonloppuna päästiin jo harrastamaan vähän lähempänä normaalia arkea eli pahimmat helteet alkaa väistyä ja pystyy jo koira tekeen muutakin kuin vain uimaan ja makoileen varjossa.
Nyt olemme monta kertaa päivässä ottaneet näyttelyseisonta harjoituksia, josko se sieltä alkais tulla sitten pikku hiljaa. Tosin se, että seisomiset onnistuu kotona, on vielä kaukana siitä että onnistuisi sitten tuomarin edessä mutta hiljaa hyvä tulee...kai :P.
Perjantai-ilta meni totuttuun tapaan flyball treeneissä ja koska meitä oli paikalla vain 3 harjoittelimme vähän ohiheittoja eli kun koira oli ottamassa pallon telineestä, se heitettiinkin ohi ja koiran olisi pitänyt osata sen noudettuaan palata linjaan ja hypätä ensimmäinen este - Nikillä tämä meni vaihtelevasti eli välillä muisti käydä hyppäämässä ensimmäisen ja välillä sitten taas oikaisi kakkoselle. Tämäkin saadan kuntoon vain harjoittelemalla, harjoittelemalla ja harjoittelemalla.
Lauantaina oli vuorossa Friskies doggyrun, missä vaihtoehto lenkin pituudet oli 2-5-10km. Me valitsimme tuon keskimmäisen 5km, koska edelleen oli kuitenkin tuommoinen 25 astetta hellettä ja Niki jo mennessä läähätti siihen malliin, että annoin armon käydä ja päädyttiin juoksemaan 5km vähän kovempaa. Jännityksellä menimme Teivoon lähtöpaikalle kun paikalla oli yli 200 koiraa ja odotettavissa melkoinen häslinki. Jäimme lähdössä ihan takariviin ja jouduimme siinä sitten alkuunsa käveleen ja väisteleen muita...kuitenkin kun tuo lähtö sujui ilman minkäänlaisia ongelmia eli Niki ei haukkunut, riehunut eikä temppuillut niin uskalsin lähteä yrittään ohituksia ja kuin kumman kautta Niki oli koko ajan kuulolla ja kun pyysin vasen niin meni vasempaan reunaan ja kun pyysin oikea siirtyi oikeaan reunaan. Ohitukset sujui myös loistavasti kun ilmoitin että ohi, huolimatta siitä että kaikki ne ketä ohitimme, ei ollut kontrollissa ja jotkut hyökkivät meidän kimppuun. Niki meni kyllä esimerkillisesti ja oli todella mahtavaa huomata että tämän suhteen voitaisiin huoletta osallistua jo canicross kisoihin.
Sunnuntaina lähdimme sitten pidemmälle vaellukselle Birgitan polun maisemiin ja Niki oli alusta asti ihan innoissaan ja huomasi miten se nautti kun pitkästä aikaa pääsi kunnon metsälenkille. Parisen tuntia tuolla Birgitan poluilla saatiin kuluun reippaan kävelyn merkeissä, vähän välillä juostiinkin. Keskituntivauhti oli tuommoinen 6,5km/h.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti