JUN-ERI1 SA PN2
Nyt sitten oli se kauan stressattu näyttelypäivä - sekä minun, että Nikin elämän ensimmäinen näyttely. Olen käynyt 3kertaa elämäni aikana näyttelyssä katsomassa( n.30 vuotta sitten) mutta en koskaan esittänyt koiraa eikä siis mitään käsitystä mitä siellä tapahtuu. Onneks nyt on kuitenkin käyty muutaman kerran noissa näyttelyharjoituksissa kuulemassa miten toimitaan ja Anu oli omiensa kanssa tulossa, jolloin voi kertoa mitä seuraavaksi :P.
Lauantaivastainen yö meni jo itsellä hermoillessa että tuomari nauraa meidät pihalle "eihän tuo bodari ole narttua nähnytkään, liian urosmainen", toinen pelonaihe oli Nikin käyttäytyminen ettei suostu seistä, juostessa alkaa riekkua ja pomppia ja pureskella minun käsivarsia ja ängetä jalkoväliin ( tämä on siis Nikin tapa, jostain syystä kun on epävarma änkee minun jalkoväliin turvaan). Illalla laitettiin jo tavaroita valmiiksi, että varmasti kaikki pakillinen tulee mukaan eli rokotustodistus, tulostettiin numero jonka tungin kännykän käsivarsipussiin, vesikuppi, näyttelytalutin.
Aamu meni Nikiä harjatessa, sillä Nikillä on aivan kamala karvan lähtö ja vähän kun hipaisee sitä niin karvaa lentää tukkokaupalla. Tarkoitus oli keritä vielä käydä lenkillä, jotta saatais pahin energia pois mutta se nyt sai jäädä kun piti kotoa lähteä jo ennen klo 11 ja oli vielä pakkaamistakin ja tuo Nikin harjaaminen. Alunperin oli ollut tarkoitus muutamaa päivää ennen vielä pestä Niki, mutta pesut jäi ja voi olla toki hyvä niin, ettei karva ole sitten tuomarin edessä liian pehmeää. Vielä pakattiin loput tarvikkeet eli itselle sadeviitta kun oli ulkonäyttely, häkki Nikille, makupaloja, toinen talutin, makuualusta, retkituoli itselle, evästä itselle. Huhuh...johan sitä tavaraa tuli autolastillinen vaikka vain yksi koira näyttelyssä ja vain minä mukana.
Näyttelypaikalle kun saavuttiin, alkoi odotetusti kova vauhkoominen ja ulvonta. Jokaista koiraa piti haukkua ja ängetä minun jalkoväliin turvaan. Tässä vaiheessa jo meinasin lähteä takas kotiin, että tästä ei tule mitään. No, päätin kuitenkin yrittää, josko Niki siitä rauhoittuisi. Ensimmäiseksi menin ilmoittautuun, otin mukaan numeron ja rokotustodistuksen ja jätin Nikin odottelemaan autoon - mitä ei olisi pitänyt tehdä. Nimittäin ilmoittautuessa pitääkin olla koira mukana jotta voivat tarkistaa sirun. Nikiltä ei missään ole aikaisemmin sirua tarkistettu( ainakaan minun tietääkseni, ellei sitten eläinlääkäri ole rokotusten yhteydessä tarkistanut,enkä vain ole huomannut) ja jo siinä alkoi pelottaa, että mitä jos onkin väärä koira tullut minulle.
Meillä oli kehä 4 ja meidän numero 101.Näyttely oli reilusti myöhässä odotetusta aikataulusta ja kehän laidalla seurasimme muiden rotujen suoritusta ja yritimme ottaa oppia. Pikkuhiljaa Nikikin alkoi rentoutua eikä haukkunut jokaista koiraa, mutta tokikin myös alkoi turhautua siinä paikallaan oleskelussa ja välillä aina kävimme kävelemässä pienen lenkin. Mitä lähemmäksi meidän vuoro alkoi tulla sitä hermostuneemmaksi tai turhautuneemmaksi Niki alkoi käydä.....tietenkin :(. Tai sitten minä vain alkoin hermostua niin, että se tarttui koiraan.
Vihdoin oli kaikkien urosten jälkeen meidän vuoro päästä kehään ja ainakin kehään päästiin nätisti ja kevyesti kävely/juoksua sitten kierrettiin kehää. Kun tuli aika alkaa arvostella, muut poistui kehästä ja me jäimme yrittämään näyttää kauniilta. Olin erittäin ylpeä Nikistä miten antoi tuomarin katsoa hampaat ja käpistellä vartaloa. Saimme pyynnön juosta ja taas koitin matalana kävelyjuosta jotta Niki ei vauhkoontuisi ja alkaisi riekkua, mikä lopulta sitten kääntyikin meidän kohtaloksi. Saimme taas pyynnön pysähtyä ja seistä ja siinä minä tärisin ja odotin tuomarin lopullista tuomiota ja voi hyvät hyssykät kun kehäavustaja nostikin punaisen ja ilmoitti ERINOMAINEN , SA. Olen aivan puulla päähän lyöty kun lähdin hakemaan vain ehjää suoritusta että meitä ei heitetä kehästä pihalle. No, tämä tarkoitti sitten sitä, että meidän piti jäädä odottelemaan kehän laidalle kun kaikki juniorit on esitetty jotta päästään sitten vielä uudelleen kehään parhaiden junioriluokkalaisten kanssa. Ja taas juostiin ja tietty minä edelleen lönköttelemällä jottei riekuttaisi. Jälleen meidät käskettiin seisomaan paikalleen ja meinasi jalat lähteä alta kun meidän kohdalla tuomari ilmoitti YKKÖNEN :) . Tarkoitti että jatkamme vielä tästä seuraavaan vaiheeseen eli kun kaikki nartut ovat kehässä olleet, menemme taistelemaan parhaan nartun tittelistä.
Parhaan nartun tittelistä meitä pääsi taistelemaan 3 koiraa ja kylläpä meitä nyt sitten juoksetettiin ja juoksetettiin ja minä edelleen tuota hidasta puolikävelyä. Lopulta tuli tuomion aika ja meille osoitettiin kakkos sija. Voittajaksi selvisi Agry Brigades Tasmanian Devil 2v avoimen luokan narttu. Tuomari tuli erikseen siinä vielä meille sanomaan että Niki on aivan huippuyksilö mutta juostessa vähän köyristää selkää( eli tässä siis tuo meidän hidas juokseminen koitui meidän tappioksi, mutta vaihtoehtona olis ollut tuo riekkuminen jolloin olisi voitu saada EVA- ei voida arvostella joten täytyy olla kuitenkin erittäin tyytyväinen) , joten hän ei voinut nyt muuta kuin jättää Niki kakkoseksi. Hän myös kehui miten Niki on erittäin lupaava kokonaisuus ja ehdottomasti sitä käytettävä näyttelyissä koska jo näin nuorena on noin upea.
"Erinomaiset rungon mittasuhteet, erinomainen lihaksisto, hyvä päänprofiili, silmät voisi olla tummemmat, hieman lyhyehkö kuono, isot -hyvin asettuneet korvat, hyvä purenta, hyvä pigmentti, hyvät käpälät, erinomainen rintakehä ja eturinta, hyvät kulmaukset,hyvin kiinnittynyt häntä. Erittäin lupaava kokonaisuus"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti