Agilitya helteessä
Lämmintä piisaa edelleen ja arvottiin mennäänkö kentälle ollenkaan kun mittari näytti tuommoista 30 astetta. Mentiin kuitenkin ja kyllähän ne treenit pidettiin.
Nyt olikin vuorossa jo vähän vaativampaa, eli ensimmäinen oikea rata harjoitus ja siinäkin jo heti toiselle esteelle koiran piti kiertää este ja hypätä tavallaan takas lähtösuuntaan ja kolmas oli jo taas alkuperäiseen suuntaa ja siitä vielä takakierto putkeen.
Ja niinhän siinä kävi, että Niki innoissaan ei yhtään kuunnellut eikä katsellut mihin yritin ohjata, vaan vauhdilla painoi ensin ykkösen, siihen putkeen kakkosen samaan suuntaan ja vielä karautti kaiken päälle putken ensin läpi ja sitten takas. Tämän jälkeen Niki tuli tohkeissaan heiluttamaan häntää ja pyytämään palkkaa että "hei, mä olin näin hyvä ja tein nopeasti - kehu mua" :P. Jouduimme sitten aloittaa palasissa nuo ensimmäinen kaksi. Heti alkoi Nikiltä sujua kun oli sen verta rauhoittunut, ettei enään kaahottanut vaan alkoi lukea minua ja odottamaan käskyjä. Ohjaaja eli minä sitten olinkin ongelma kun ei oikein toimi jalat, kädet ja aivot yhteen niin nopeasti kun pitäisi. Jotenkin aina on kuvitellut että agility on ihan leikkiä ja eihän tuossa mitään vaikeeta ole, mutta eipäs se olekaan niin vaan todella vaatii koordinaatioo, koiran lukemista, oikeita ja ennen kaikkea oikean aikaisia merkkejä koiralle. No, kyllähän se meilläkin alkoi sujua kun tajusin itse että seistessäni kakkosesteen edessä annan Nikille starttiluvan ja pyydän hypätä, samalla kun vasemmalla kädellä annan ohjetta tulla luokse ja siitä välittömästi kun Niki on hypännyt ykkösesteen yli, itse otan yhden peruutusaskeleen ja valssityylisesti käännyn ohjaamaan Nikin oikealla kädellä hyppyyn kakkoselle ja siitä jo itse pikana taas kolmoselle vaihtamalla ohjaavaa kättä ja ohjaus vielä putkeen ja koiran ollessa putkessa itsellä juoksu putken toiseen päähän. huhuh...kyllähän sai itsekin juosta ;).
Loppu menikin jo kuin tanssia vaan, kun Niki alkoi oikeasti lukea mitä minä haluan eikä vain päättömästi hyppinyt mitä huvitti.
Harjoittelimme myös puomia (kontaktieste), missä siis lähdetään ylöspäin puomia, ylhäällä on tasainen ja sitten tullaan vielä alas. Alku- ja loppupäässä puomi on maalattu eri väriseksi n. puolen metrin matkalta merkiksi että koiran on astuttava ihan alkuun ja loppuun, eikä saa hypätä liian ylös tai liian aikaisin pois. Nyt puomi oli muuten punainen, mutta nuo alun ja lopun pakolliset osat keltaiset ja niinhän siinä kävi, että ensin Niki nimenomaan hyppäsi noiden keltaisten yli - lieneekö johtunut siitä kun kotona harjoitellaan puomia missä alku ja loppu on punainen niin Niki vain haki tuosta punaista. Makupalan kanssa sitten alkoi sujua ja Niki tajusi jutun juonen ja loppupäässä pysähtyi odottamaan lupaa jatkaa.
Kaikkinensa erinomainen treenikerta, eikä se hellekään sitten lopulta kauheesti haitannut.