Agilitya Agilitya

Yes, Niki pääsi taas loistamaan agitreeneissä. Voi sitä iloa ja riemua kun alettiin kasata varusteita kotona valmiiks ja Niki selvästi tiesi mihin taas ollaan menossa.
Ajaessa Mutalan kentälle jo muutama km ennen kenttää, Niki aloitti ulvomisen ja häkin jyskytyksen autossa kun ei malttanut millään odottaa että päästään taas tosi toimiin.
Tänään oli vuorossa uutena esteenä muuri, putki pitkänä ja kaarevana sekä lankku(kontaktieste). Treenikerta alkoi perinteisesti kokoontumalla kentälle kouluttajan luokse kuulemaan tämän päivän ohjelma ja tarkoitus oli siis harjoitella ensin muuria yksinään ja sitten ratana. Samoin putkeen oli tarkoitus tutustua nyt sitten tälleen pitkänä ja kaarevana kun tähän asti se on ollut suora ja vain ehkä 3m pitkä jotta koirat ovat nähneet sen läpi. Koska kukaan muu ei halunnut olla ensimmäisenä ja Niki jo ulvoi ihan vallattomana niin päätimme "uhrautua" ja olla ensimmäisiä. Muuriin tutustuminen alkoi siis sillä, että ensin mennään muuri mutta enhän minä kerennyt sanoa juuta enkä jaata kun Niki oli jo hypännyt muurin jälkeenkin olevat pystyesteet ja painanut putkenkin läpi ja vielä putki takaskin - kerrasta siis koko harjoitusrata mihin oli tarkoitus tutustua este esteeltä :P. Emme viitsineet tästä suotta kieltää kun kerran into oli niin kova ja homma näytti sujuvan täydellisesti. Otimme saman homman molemmista suunnista ja kun sujui niin täydellisesti, jätimme harjoituksen tuohon. Niki ei kyllä oikein tykännyt ideasta lopettaa siinä vaiheessa ja äkkiä vielä varkain kävi putkessa ja hyppäämässä pari estettä. Melkein jo toruin, mutta onneksi kouluttaja ehti väliin ja huomautti että tässä vaiheessa kun vasta harjoittelemme alkeita niin aina kehutaan kun koira vaan näyttää kiinnostusta esteitä ja rataa kohtaan.
Muiden vuorolla Niki odotteli autossa ja näki kentälle, mikä ei ollutkaan hyvä idea, sillä ulvonta oli melkoisen mahdoton kun muut sai mennä Nikin radalle ja Niki joutui vain makoileen autossa. Pakko oli laittaa takaluukku kiinni jottei muiden harjoittelu ärsytä Nikiä :).
Kun kaikki olivat vuorollansa kuka paremmin ja kuka huonommin ainakin päässeet yrittämään tuota, niin siirryttiin päivän toiseen uutuuteen eli lankulle. Itse tätä olen pelännyt jo etukäteen kun on niin mahdottoman kapea ja korkea tuo silta osuus, mutta eipä se Nikiä näyttänyt haittaavan. Ensimmäisellä kerralla oli vähän arkuutta huomattavissa, lieneekö tarttunut minusta kun pelkäsin että reppana putoaa :P. Toisella kertaa meni jo ihan itsekseen läpi. Loppupäässä piti lisäksi harjoitella 2on2off harjoitusta eli ennen kuin saa juosta lankulta pois on pysähdyttävä siten että etujalat on pois lankulta ja takajalat lankulla ja sekin meni yllättävän hyvin, vaikka kiire olikin kova jo eteenpäin varsinkin edessä näkyi putki mikä toimi nyt vähän niinkuin palkintona kun sai käydä sen juoksemassa.
Niki sai jälleen kouluttajalta ylitsevuotavat kiitokset ja kehut ja kuulemma hänelle ei ole koskaan tullut vastaan koiraa joka olisi näin innoissaan esteistä ja oppisi kaiken kerrasta tai jopa ihan ilman opetustakaan keksii itse mitä juuri tässä pitää tehdä. On todella palkitsevaa treenata koiran kanssa, joka silmin nähden nauttii siitä mitä tekee ja ketä saa/joutuu toppuutteleen sen sijaan että pitäisi yrittää koko ajan kannustaa ja saada "väkisin" tekemään jotain.