25.6 Keskiviikko ja Agility päivä

Oli kerrassaan mahtavat agitreenit ja Niki antoi kyllä parastaan. Saan todella olla ylpeä koirastani :). Äitiinsä BTWW MayDay on tyttö tullut. Äiti kun kilpailee menestyksekkäästi Eestissä agilityssa.
Kouluttajan mukaan Niki on luonnonlahjakkuus ja harvoin näkee tämmöisiä koiria, jotka näin innoissaan tekee kaiken ja kerrasta tajuaa mitä halutaan.

Tänään siis otimme mukaan ensimmäisen kerran pituusesteen, mikä oli sijoitettu kahden esteen väliin. Ensin oli tarkoitus harjoitella tätä pituusestettä, sen jälkeen ottaa siihen alle normaali este ja kun nuo kaksi sujuu putkeen, otettaisiin vielä putki kolmantena mukaan. Nikipä meni tuon pituusesteen, niinkuin olisi aina sitä hypännyt ja perään viellä putken ja sama takaspäin. Oli aivan mieletöntä nähdä, miten se nautti noista esteistä ja tekemisestä minun kanssa. Seuraavalla kierroksella sitten, kun muut hyppäsivät pystyestettä ja yrittivät siihen perään saada pituusesteen, Niki jo painelikin koko 3n sarjaa ja näki miten ylpeä se oli itsekin kun sai ihastuneita huutoja muilta ja kehuja kouluttajalta.

Harjoittelimme myös keppien pujottelua ja taas oli kaikki 12 keppiä, joiden ympärillä edelleen oli nuo aitaverkot jotta sai tehdä kujana vauhdilla. Tämänkin Niki taas hoksasi kerrasta ja vauhtia alkaa oleen jo niin, että verkot vaan lentelee kun Niki pyyhältää pujotellen tuon keppisarjan. Ohjaaja (=minä) tässä vähän sekoili ja antoi vähän vääriä merkkejä, mutta koira korjasi ja teki mitä pitikin :).

Omaa vuoroa odotellessa aina tokoiltiin, pujoteltiin jalkojen välistä(=venyteltiin kylkiä) ja etsittiin minun kädessä ollutta keppiä. Näin pidettiin lihakset lämpiminä odotusten ajan. Tokoilutkin(seuraaminen, luoksetulo ja paikkamakuu) sujui täysin moitteetta ja Niki keskittyi täysillä minuun ja siihen mitä minä häneltä halusin. Tikun hakeminen oli myös Nikin mielestä oikein mukavaa puuhaa ja joka kerta tikku löytyi, riippumatta mihin sen jätin(jätin niin, ettei Niki nähnyt). Nyt otimme mukaan istumisen tuohon tikun merkkaamiseen eli Niki nostaa tikun minulle ja pitää istua yhtä aikaa ja vasta luvan saatuaan saa jatkaa matkaa. Harjoittelemme tätä nyt näin jälkeä varten, tuleepa sitten sekin samanlailla joka kerta. Niki alkaa oleen tässä jo niin hyvä, että kun lopetimme tämän tikun metsästyksen ja jatkoimme kävelyskelyä jäähdyttely mielessä, niin joku 10min myöhemmn Niki painaa nenä maassa ja metsän reunassa ruohikosta nappaa tuon samaisen kepin suuhunsa, istuu ja luovuttaa sen minulle :). Huhuh on siinä todella lahjakas koira ja minä kun olin jo koko kepin unohtanut. Tunnistin sen samaksi, koska oli jo sen verta kuolattu :P.

Kotona vielä treenasimme vähän keppien pujottelua ( nyt mukana 4 sauvaa, mitä pujoteltiin), ilman siis mitään verkkoja. Otimme myös vähän kontaktia 2on2off menetelmällä ja vanteen läpi hyppyä. Näyttipä Niki siinä uusimmankin temppunsa eli miten hypätään trampalle turvaverkkojen sisään. Mistä lienee tuonkin oppinut, tai sitten luulee olevansa ihminen kun lapsetkin käy siellä pomppimassa. Lopettaessani tämän päivän treenit, Niki oli sitä mieltä että ei vielä lopeteta ja yritti tarjota kaikki temput - flyball levyn lyöminen, esteet, vanne, kontakti, tramppa, maatameno jne. jotta vaan saisi pallon vielä takas. Pakkohan se sitten oli vielä heitellä ja antaa noutaa :D