19.-20.6
Torstaina teimme jäljen arviolta 50m pitkä ja siinä kaksi kulmaa. Mukaan ei otettu tikkuja vaan ihan pelkkä jälki, josko saataisiin siitä turha tohina ja vauhti pois. Jälki ajettiin n. tunnin vanhana ja jo koti ovelta lähti jäljestämään, kun oli jälkivaljaat päällä. Tarkoitus oli kuitenkin vasta merkityltä jäljeltä eli n. 300m kotoa alkaa jäljestää, mutta eiköhän tuo toiminut ihan hyvin lämmittelynä :P. Jälki löytyi hyvin, mutta vauhtia oli edelleen liikaa ja toisessa kulmassa meni pitkäks....nyt kuitenkin Niki itse tajusi tuon ja palasi etsimään mihi jälki menee oikeasti. Jälki päättyi palkkaan eli kissanruoka pussi odotti loppumispisteellä ettei Niki yritä siitä jatkaa minun poismenoreittiä. Pituutta olisi hyvinkin voinut olla reilusti lisää, mutta itse kun ei jaksanut tiputella ruokanappuloita kauempaa niin ei sitten pidennetty vieläkään matkaa.
Kotipihalla harjoittelimme erilaisia tokoharjoituksia (seuraamista, paikkamakuuta, luoksetuloa). Näitä harjoittelemme kyllä toki päivittäin mutta nyt pitkästä aikaa otimme oikein session että harjoittelimme systemaattisesti. Upeasti on pysynyt Nikillä mielessä nämä, ainakin siis kotipihalla harjoitellessa.

Perjantai 20.6 aamulla menimme pitkästä aikaa (siis ensimmäisen kerran viime kesän jälkeen) Tammelantorille aamukahville. Paikka on siis sama, missä Nikiä sosialistimme viime kesänä. Pitkään aikaan ei olla muutenkaan käyty kaupungissa ihmis ja liikenne vilinässä, eli senkin takia jo oli aikakin taas mennä katseleen mitä isommissa ympyröissä tapahtuu ja miten Niki suhtautuu liikenteeseen ja ihmisiin. Ihmisvilinää olikin ihan riittämiin, en ole nimittäin tajunnut miten ruuhkainen tori on juhannusaaton aamuna.
Niki käyttäytyi erinomaisesti, eikä milläänlailla noteerannut liikennettä eikä vieraita ihmisiä. Torikahvilassakin jaksoi istuskella ja makoilla jaloissani ja odottaa nätisti omaa makupalaansa. Torilta Niki pääsi vielä Pyynikiin näkötornille munkille ja sielläkin oli melkoinen väenpaljous...mikä myös yllätti minut täysin. Alkuunsa kun päästiin Pyynikille, aloitti Niki ulvomisensa mutta lopetti hyvinkin pian kun sai vähän haistella ympäristöä ja tajusi että nyt mennään vain munkille eikä lenkille vaikka upeat lenkkimaastot olisi ollutkin. Oli siis ihan turha hötkyillä ja vaahdota kun ei lenkille mentäisi :P.

Viikonlopun aikana kotona harjottelimme useamman kerran pienissä erissä sekä pujottelua että kontaktiestettä.