5.6.2014
Taas on aika johonkin vierähtänyt ja päivitykset jäänyt.
Koitetaan nyt vähän muistella mitä on tehty ja takautuvasti tässä kertoa asioista.
Laitetaan tähän nyt ensin joitaki kuvia:

Välillä tuossa jo toukokuussa oli kelit niin helteiset, ettei voinut kuvitellakaan menevänsä Nikin kanssa lenkille, niinpä Niki on päässyt aamuisin nauttimaan Jykän kanssa tuommoisista toista tuntia kestävistä maastolenkeistä  vapaana juoksennellen. Samalla ovat treenanneet tunnistamista eli Jykä pidellyt käpyä/tikkua kädessään tuommoisen puolisen tuntia ja pudottanut lenkkipolulle semmoiseen paikkaan mistä itse sen osaa bongata ja paluumatkalla sitten pyytänyt Nikin etsiä tuo pudotettu käpy/tikku. Poikkeuksetta Niki on sen löytänyt. Kävipä minulle jopa niin, että pudotin kädessä pitämäni tikun lenkille menomatkalla ja tunnin päästä tultiin samasta kohdasta takaisin, jolloin itse olin jo unohtanut että olin tikun pudottanut ja Niki ihan tohkeissaan riensi nappaamaan tuon tikun ja toi minulle. Muistin koko asian vasta kun Niki antoi tikun minulle. Olin repinyt tuosta tikusta vähän kuorta, joten tunnistin Nikina antaman tikun juuri tuoksi minkä olin pudottanut.

Flyball
Flyball treeneissä käymme sunnuntaisin ja voi sitä riemun kiljahtelua, minkä Niki aloittaa jo kun saavumme autolla lähelle treenipaikkaa. Nyt olemme edenneet siihen vaiheeseen, että Niki menee kaikkien 4n esteen yli, nappaa pallon ja tuo takas noiden samojen esteiden yli. Tämä siis sujuu erinomaisesti, jopa niin että ohjaaja kehuu kehumistaan miten innostunut ja tunnollinen Niki on ja miten Niki kerrasta tajuaa mitä siltä odotetaan.
Kotona olemme virittäneet levyn ja pari estettä missä treenailemme ja Niki kun haluaa että sille heitetään palloa, se juoksee noita esteitä ja hyppii levylle. Jos siitä ei vielä palloa heitä kukaan, seuraavaksi se hyppii vanteen läpi ja estettä että riittäskö tämä sitten jotta heittäsitte pallon ja jos ei vieläkään niin otetaan järeemmät aseet käyttöön ja hypitään veneen yli tai tukkikaluston. Kaikki keinot on käytössä kun pallo pitää saada.

Agilitytreenit
Agitreenitkin olemme aloittaneet pari viikkoa sitten ja jo oltu jopa ihan kaksi kertaa. Myös agitreenit on niin Nikin mieleen, että autossa jo paljon ennen agikenttää alkaa hirveä ulvonta ja vouhkaaminen kun ei malta pysyä nahoissaan. Ensimmäisellä kerralla hypättiin yhtä mini estettä ja mentiin putkeen. Nikihän oli kuin vanha tekijä, vaikka ei ole putkessa ollutkaan kuin kerran. Niki oli niin innostunut putkesta että juoksenteli sitä edes takas ihan innoissaan. Onnistuimme myös hienosti yhdistää nuo kaksi estettä. Jälleen saatiin ohjaajaltakin kehuja miten Niki on rohkea ja nauttii työskentelystä minun kanssa. Oli todella mieltä ylentävää saada kehuja, kun muistaa miten arka Niki oli pentuna ja miten kaikki uusi sitä pelotti. Nykyisin mennään vauhdilla kohtaamaan kaikki pelottava eikä tietoakaan enään siitä arkuudesta. Kentällä ollessa Niki keskittyy täysin minuun ja siihen mitä ollaan tekemässä eikä noteeraa milläänlailla mitään ympäristössä, päinvastoin tapittaa silmät ympyräisinä minua ja odottaa ohjeita mitä seuraavaksi :).
Toisella agikerralla valssattiin :O...no joo minulta puujalaltahan ja rytmitaju+koordinaatio 0 tuo valssi sujuu kuin tanssi tai sitten ei. Onneksi ei ollut videoo kellään mukana tai sitten olisi päästy hauskimmat kotivideot ohjelmaan :D :D.
Valssi siis tarkoittaa seuraavaa : Homman ydin on kolme askelta – ekalla osoitetaan koiralle ponnistuskohta, toisella astutaan taaksepäin ottamaan koira vastaan esteen takaa ohjauskättä vaihtaen ja kolmannella ohjataan kohti seuraavaa estettä. Ja ajoitus tärkeää – kuinkas muuten. Ensin pitää löytää tasapaino ja askelten rytmi, sitten koiralle piti muistaa osoittaa kunnolla se ponnistuskohta ja sitten niiden maagisten kolmen askeleen jälkeen muistaa jatkaa ohjausta eikä jähmettyä paikoilleen! Katse tulee pitää koko ajan koirassa ja rintamasuunta koiran menosuuntaan, ohjaava olkapää takana !!!!!!!!!!!!!
No huhuh -  kyllä vaan minun valssi muodostui melkoiseksi farssiksi....kuitenkin minun askelten ja käsien sekoilusta huolimatta Niki teki täydellisen 3n esteen sarjan eli koira osaa lukea minua ihan ilman minun tanssitaitojakin :P . Nyt sitten kotiläksysksi saimme tuon valssin opettelua ja sitä on sitten vaan harjoiteltava, harjoiteltava ja harjoiteltava. Viimeistään nyt saa kylähullun maineen, ellei jo tätä ennen ole saanut :D.

Jälkitreenit
Olemme nyt käyneet myös muutaman kerran jäljestämässä Ylökk:n ryhmässä ja vaikka kotona Niki löytääkin aina ongelmitta minun tekemän jäljen, huomasimme ettei se olekaan niin helppoa kun jäljen on tehnyt joku toinen. Nikillä on ihan oikeat elkeet tuossa jäljestämisessä ja menee melkoisella vauhdilla jäljen ihan oikein mutta ehkä sitten kun jälki vaikeutuu tuo nopeus ei olekaan enään valttia ja voikin jälki hukkua. Nyt koitamme keskittyä tarkkuuteen ja saada vauhtia vähän pois. Jälkitreeneissä olemme tehneet jo pari kulmaakin jälkeen ja jättäneet makupaloja reilusti pois jäljestä. Pituuttakin lisättiin puolella eli nyt jälki on tuommoisen ehkä 50m ja kaksi kulmaa.
Jälkitreeneissä harjoittelimme myös esineruutua, missä on tallottu metsään iso ruutu ja sen sisälle heitetään joku esine. Näin alkuunsa tuo heitetään niin, että koira näkee ja myöhemmin koiran on pystyttävä hakea se ilman että näkee mihin se on heitetty. Kun Niki sai käskyn "esine", se lähti kuin ohjus hakemaan sitä ja löysikin ongelmitta mutta ehti tuoda sitä minulle vain muutamia metrejä kun sai jonkun paremman hajun ja otti ritolat ja nenä maassa painoi tuhatta ja sataa jäljen perään kuulematta, näkemättä yhtään mitään. Koitin huudella nimeltä, kutsua tänne ja vaikka mitä niin täysin kuuroille korville meni ja vasta kun tajusin karjaista SEISO niin Niki kuuli ja pysähtyi siltä seisomalta johonkin 50m päähän minusta ja nyt meni hakemaan esineen ja toi minulle. Kyllä tuli jo kylmähiki, että sinnekö katosi sitten koira.
Lenkillä harjoitellaan joka päivä noita käpy/tikku etsimisiä ja muutaman kerran olemme tehneet myös makupala ruutua. Enemmän pitäisi ehtiä jälkeä treenata, mutta kun saatiin noottia ettei olisikaan hyvä tehdä jälkeä omaan pihaan Nikin kanssa (koska se ei välitä noista makupaloista vaan juoksee vauhdilla jäljen loppuun ja kun on saanut siitä kiitokset, myöhemmin palaa syömään noita makupaloja eikä niitä saisi käydä sitten enään hakemassa) niin emme vaan ole saanut aikaiseksi lähteä tekemään johonkin muualle ja antaa vanhentua ennen jäljen ajamista. Nyt on kyllä terastäydyttävä senkin suhteen.

Uinti
Nyt kun järvivesi on lämmennyt olemme ottaneet ohjelmaan uintitreenit ja heitellään lelua Nikille järveen, mistä käy noutamassa sen. Menomatkalla on aina vauhtia liikaa ja uintitekniikka täysin hakusessa kun polskii ja roiskii vettä kun etujalat nousee liian korkealla ja takapää painuu mutta kun on lelunsa saanut suuhun, malttaa jo uida ihan rauhassa.

Täytyy tässä taas sanoa miten koko perhe on enemmän kuin tyytyväisiä tähän rotu valintaan ja näin jälkeenpäin täytyy ihmetellä mikä minua on noissa boksereissa aikaisemmin kiinnostanut...kyllähän Valkkari nyt on Koira isolla K:lla verrattuna boksuihin....tai sitten meille sattui vaan superyksilö <3<3