Viikonloppu meni itsellä Kaukajärvellä melontakisoja seuratessa, mihin tällä kertaa Niki ei päässyt mukaan. Keli oli niin tuskastuttavan kuuma ja raskas että aattelin Nikin voivan paremmin kotona viileässä.
Sunnuntai meni itsellä Pirkan pyöräilyn klassikko lenkillä 134km ja illalla olikin sitten Nikin vuoro päästä treeneihin eli vuorossa oli Flyball. Olimme poikkeuksellisesti Tamskin Niihaman kentällä, missä ei ole Flyball telineitä mutta viritimme kuitenkin radan agiesteistä ja pallo esteiden jälkeen maahan. Jo esteitä viritellessä, Niki oli niin täpinöissään että meinasi taluttimessa kuristaa itsensä hengiltä. Huuto ja ulvontakin oli järjetöntä. Ohjaaja vei pallon esteiden päähän ja me odotimme Nikin kanssa lähtöpaikassa lupaa startata ja kyllä oli Nikissä pitelemistä että sain sen odottamaan luvan. Olemme nyt alkaneet sekä flyballissa että agissa starttaamaan jalkojen välistä, missä minun on helpompi sekä pidellä koiraa että saadaan selkeä rutiini tuohon starttiin. Kun Niki sai luvan lähteä, oli se salamana jo hypännyt nuo 4 estettä ja pallo suussa takasin minun luona. Juuri kerkesin pallon ottaa pois ja antaa makupalan kun Niki oli jo karauttanut takas hyppäämään esteitä :P.
Koitimme muutaman kerran jälkeen vähän vaikeuttaa harjoitusta ja pallo laitettiinkin sivuun ettei sitä näe lähtöpaikasta, mutta eipä se sen hankalampaa ollut Nikille, vaan täysin saman lailla salamana kävi noutamassa pallon ja toi suoraan minulle. Ensi kerralla pääsemme kuulemma jo treenaamaan vaihtoja, niin hyvin Niki on ottanut tuon flyballin haltuun. Josko ensi sunnuntaina jo saisi kuviakin tai jopa videon pätkän tänne :). Kyllä se Niki vaan on semmoinen Flyball ja agikoira että toista saa hakea. Näkee miten se täysillä nauttii ja palkaakaan ei tarttisi, koska palkaantuu jo tuosta että saa mennä ja loikkia esteitä. Äitinsä tyttö....Born To Win White MayDay kilpailee Eestissä agilityssä voitokkaasti, ehkäpä mekin joskus pääsemme kisoihin asti :P.