Nikin ensimmäinen Uusi Vuosi meni loistavasti pienoista hermostuneisuutta oli havaittavissa aaton pahimpiin takettien räjäyttely aikoihin.
Aattona aloitettiin päivä emännän työpäivän päätteksi tunnin koulutustuokiolla omassa pihassa. Harjoiteltiin tontin rajoja ja rajalippujen kosketusta. Rajalippujen koskettelu alkaa oleen jo niin rutiinia että menee tuosta vain ja ilo on Nikillä ylimmillään kun käy koskemssa lippua ja saa palkkion. Kertaakaan ei tullut ylityksiä. Jatkoimme samaa harjoitusta vähän vaikeutettuna eli minä jatkoin rajan yli ja ensin komenssin Nikin seisomaan rajalla kunnes palasin santamaan makupalan ja kun tämä jälleen meni loistavasti, vaikeutettiin entuudestaan eli kävelin tontilta tielle sanomatta mitään ja upeasti Niki jäi paikalleen lippujen kohdalle.
Tunniin harjoittelujaksoon kuului myös luoksetuloa, paikalla istumista, seuraamista, liikkeelle lähtöä ja maahan menoa. Makupaloista ollaan pystytty jo vähän alkaa luopumaan eikä enään tarvitse pitää koko ajan kädessä herkkuja. Seuraaminen esim. on siirtynyt jo sille tasolle että seuraa minun katsetta eikä enään kättä ja aika ajoin saa sitten palkkion :).
Lopuksi vielä hypimme vanteen läpi kosketustilkulle maahan, missä oli makupala odottamassa. Tämäkin alkaa luonnistua jo kuin itsestään.
Alkuillasta lähdimme vielä tunnin lenkille Haavistolle joskus klo 16 maissa, vaikka raketti paukuttelu olikin jo alkanut. Niki ei paukuttelua noteerannut milläänlailla vaan keskittyi juoksuvaljaissa kävelyyn täysillä. Pahemmin ei vastaantulijoita ollut, lukuunottamatta paria hassua koiraa omistajineen. Näiden ohittamiset meni erinomaisesti vaikkei ollutkaan makupaloja mukana. Haavistolla tehtiin vajaan tunnin lenkki reipasta kävelyä ja nopeus olikin tuommoinen 7,4km/h. Kotiin päästyä Niki oli hyvinkin rauhallinen kunnes klo 21 iltapissalle mentiin ulos taluttimessa ja pauke oli jo alkanut ihan kunnolla. Isoimmat paukut oli ihan ok mutta kun tuli semmoisia konekiväärin kuuloista sarjatulta, alkoi neitiä pelottaa ja mentiin kuin ohjus kotiovelle. Sisällä oli taas ihan suhteellisen turvallista eikä pahempaa hermostumista näkynyt. Treen kaupungin ilotulituksen ajaksi Niki joutui jäädä yksin kotiin 21:30-22:30 ja vähän mietitytti mitähän siitä tulee mutta kun tultiin kotiin 22:30 oli Niki ihan unessa eli oli pystynyt hyvin rauhoittua yksinäänkin. Ilta menikin siinä paukkeen vain yltyessä ja iltapissalla käytiin kun vähän pauke hellitti puoli yhden maissa ja äkkiä sisään silloinkin. Aamulla klo 6 käytiin viellä taluttimessa ulkona ja nyt oli jo täysin rauhallista eikä ollut jäänyt mitään pelkoja ulkoilusta eli suhteellisen tai oikeastaan todella vähällä selvittiin.
Uuden Vuoden päivä alkoi sen aammun 6:n pissatuksen jälkeen pitkillä unilla eli seuraavan kerran heräiltiinkin vasta joskus 10 maissa ja mentiin omalle pihalle ulkoileen ja tekemään vähän toko-harjoituksia. Kierreltiin tontin rajoja taas ja harjoiteltiin lippujen kosketusta. Harjoiteltiin myös seuraamista, seisomista, istumista, maahan menoa, luoksetuloa ja objektin tuomista ( frisbee ja pallo) sekä vanteen läpi hyppyä ja kosketusalustalle maata menoa. Nikillä oli keskittyminen loistavaa tasoa ja kaikki harjoitukset meni hyvin.
Ennen iltalenkkiä tehtiin vielä verkkaa eli pujottelua jalkojen alta, mikä samalla venyttää koiran kylkiä. Lenkille mentin Ylöjärven harjulle : lähdettiin vesitornilta, mistä juostiin lamminpään ulkoilumajalle ja siellä 3km:n kilpalatu ja takas vesitornille. Niki oli vetovaljaissa ja meno päällä koko ajan - pieni vetotuntuma naruun, ei kuitenkaan suorastaan vetänyt. Viimeinen 2-3km vauhti jotenkin nousi itsestään tai siis Jykä nosti vauhtia ainakin mielestäni tai sitten vain luulin niin kun aloin itse hyytyä :P. Makupaloja oli mukana, mutta niitä ei tällä kertaa tarvittu - Niki ohitti kaikki ohitettavat ihmiset ja koirat täydessä kontaktissa Jykää seuraten eikä elettäkään haisteleen tai maisteleen ohikulkijoita. Matkaa tuli 7.8km 53minuuttia ajallisesti ja nopeus 8,6km/h. Koko lenkin aikana ei minkäänlaista väsymisen merkkiä ja loppuun asti innokas ja naru piukalla. Kotonakaan ei osoittanut väsymyksen merkkejä vaan jaksoi päinvastoin kummasti vielä ajaa kissaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti