6.1.2014 Maanantai Match Show Koirakoutsi areenalla Ylöjärvellä

Uusi viikko alkoi lepopäivällä lenkistä, mutta ensimmäistä kertaa kummankin sekä Nikin että minun elämässä osallistuttiin Match Showhun.  Minua jännitti kovasti miten käy, Niki kun tuppaa edelleen pelkäämään vieraita koiria ja paikallahan voisi olla jopa muutama kymmen erinäköistä ja kokoista karvapalloa. Meillä ei myöskään ollut mitään käsitystä mitä siellä tehdään ja miten toimia eli koko touhu voisi mennä melkoiseksi farssiksi ja saattaisi jopa käydä niin, ettei päästä edes kehään asti.

Yllätys oli kova kun päästiin koirakoutsi hallin pihaan ja ilmoittautumisjonot olivat kymmeniä metrejä ja parkkipaikat kaikki täynnä autoja...eli joku muukin oli päättänyt lähteä esitteleen omaa kutsipuppeliaan. Koiria oli kymmeniä ja taas kymmeniä ehkä jopa pari- kolme sataa. Nikihän meni paniikkiin jo kun ajettiin parkkipaikalle, missä vilisi koiria. Makupalojen avulla kuitenkin selviydyttiin jonoon asti. Jonossa menikin sitten makupala jos toinenkin, kun Nikiä alkoi ahdistaa jonottaminen. Yllätyin kuitenkin positiivisesti miten hyvin Niki loppuviimein osasi käyttäytyä ja voitti pelkonsa sekä jaksoi odotella jonossa, mikä ei tuntunut liikkuvan ollenkaan eteenpäin. Ilmoittautumisjonoon mentiin vähän ennen yhtä ja kehään päästiin vähän ennen kolmea ja siinä välissä tuskailtiin ahtaudessa missä tuskin oli tilaa kääntyä. Pareittain siinä sitten koiria esiteltiin ja meidän parina oli joku oisko ollut akita..en ole ihan varma.

Niki vähän ihmetteli mitä tässä kehässä tehdään ja meni heti maata, ilmeisesti huokaisi helpotuksesta kun hetkeksi pääsi väjemmille vesille, eikä joka puolella joku kävellyt yli ja tallonut jalkoihinsa.....siinä sitten koitin saada jotenkin pysymään seisovillaan. Tuomarin tarkastellessa tuota toista koiraa, Niki kuitenkin otti rennosti ja istuskeli ja melkein jopa nukahti istualleen. Juuri ja juuri sain Nikin nouseen (ainakin osittain) tuomarin tullessa kohdalle. Niki ei ymmärtänyt yhtään että tuomari tuli käpisteleen ja aatteli että silittele nyt siinä niin minä plikka voin istahtaa. Hampaita ei tietenkään halunnut näyttää  - jotenkin tuomari ne kuitenkin sai katsottua. Juoksemiset meni siinä pomppiessa minulta makupaloja ja kontaktia hakiessa eli ei sinne päinkään kun näyttelyssä pitäisi. Sininen nauhahan (niin jos joku muukin kuin minä ei tiedä mitä se tarkoittaa niin punainen on parempi eli toinen saa sinisen ja toinen punaisen) siitä meille napsahti, parina ollut kaveri kun meni kuten esimerkillinen näyttelykoira.

Toisen kerran päästiin kehään vielä kun kaikki siniset esiintyi yhdessä ja nyt meni jo vähän paremmin, eli sain jo Nikin sentäs seisoon kun tuomari katsoi häntä ja vähän paremmin juoksikin. Mutta vaikka tuohon ensimmäiseen kehäesitykeen tuli selkeä parannus niin tästä ei kuitenkaan pidemmälle päästy ja saatiin lähteä kotiin.

Ihan hyvä harjoitus ja positiivinen mieli jäi kun olin pelännyt huomattavasti pahempaa reagointia Nikiltä. Alun panikoinnin jälkeen Niki pystyi jo jotenkin jopa rentoutumaan. Vaikkei Niki vielä itseään iloisesti kantanut ja esitellyt, vaan oli jokseenkin hämillään niin Nikin arkuuden huomioon ottaen tämä oli erinomainen suoritus. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt aloittaa jossain ulkomätsäreissä, eikä ahtaassa hallissa, mutta kun tästä selvittiin niin selvitään missä mätsärissä vain ja jatkossakin aiotaan osallistua. Nyt vaan paljon kotiharjoittelua ja hampaiden esittämistä kaikille tutuille :).

Menossa Match showhun kerkiää maisemia vielä ihailla

Niki ottaa rennosti sillä aikaa kun tuomari tarkastelee Nikin paria