11.1 ja 12.1 Lauantai -Sunnuntai PITKÄÄ VK LENKKIÄ

Lauantaina oli satanut jonkin verta lunta ja päätettiin tehdä pitkä vajaa parin tunnin lenkki...tarkoitus ensin oli pitää se kevyenä, mutta jo alusta alkaen Niki oli niin tohkeissaan ja energinen että jotenkin vain lähti lapasesta ...;). Pidettiin kuitenkin sen verta kiinni suunnitellusta, että käveltiin ensimmäinen 53min Soppeenmäen vesitornilta Ikuriin. Minuutti aikataululla mentiin, koska aikaa oli vain puolisentoista tuntia enään siitä kun lopulta päästiin lähtöpaikkaan. Trackerin mukaan kävelyvauhti oli suhteellisen kova kävelyvauhdiksi eli 7,3km/h ja matkaa oli siinä vaiheessa kertynyt sen vajaan 7km.
Takaspäin juostiin ihan mukavaa vauhtia eli keskivauhti juostessa oli reilun 9km/h ja näin kokonaislenkin pituudeksi tuli 1h43min ja matkaa 13km. Lenkin kokonais keskivauhti oli 8,3km/h. Koko ajan mentiin Nikin ehdoilla ja loppuun asti oli meno päällä eikä yhtään haitannut eilen alkanut juoksu. Lamminpään vanhan lasketturinne noustiin takastulomatkalla kävellen ylös ja Niki sai olla vapaana. Nikille tulikin siinä taas varmaan muutama kilometri ylimääräistä kun juoksenteli kun aropupu ympäri rinnettä.

Sunnuntaina päätettiin lähteä hiihleleen hiihtoputkeen Jämille. Niki joutui jäädä kotiin ja pitää lepopäivän lenkistä. Yöllä oli tullut semmonen 15cm lunta ja Niki oli pihalla enne Jämille lähtöämmä ihan tohkeissaan ja juoksenteli sinne -tänne. Vähän kouluteltiin ja heiteltiin frisbiitä ja palloa ja jätettiin kotiin kun itse suuntasimme 80km päähän Jämille.
Hiihtoputkessa oli jotenkin erityisen huonot olosuhteet, aivan liikaa pehmoista karkeaa pakkaslunta, mikä ei luistanut ollenkaan. Paitsi että lumi ei luistanut, se oli erittäin raskasta hiihdettävää koska sitä oli semmoinen toista kymentä senttiä irtolunta ja joutui todella tehdä töitä että liikkui yhtikäs minnekään. Tarkoitus oli hiihdellä parisen tuntia, mutta jo ensimmäisen puolentunnin jälkeen kävi mielessä jättää leikki kesken. Edes alaspäin mennessä ei suksi liikkunut mihinkään ja ylös päin tultiin melkein askeltamalla ja reidet huusi hapoista. Hammasta purren kuitenkin jatkettiin kun oli sinne asti ajettu ja lopulta tuli hiihdettyä 1h 45 min eikä todellakaan ollut mikään nautinto. Kilometrejä tuli joku reilu 18.  Hyvä mieli tuli tietty kun ei antanut periksi, mutta eipä tee mieli sinne ihan heti taas uudelleen. Sykkeet oli kâ 136 ja max 160 eli tuli toinen todella rankka treenipäivä putkeen tai oikeastaan aika mones jo putkeen itselle.

Kotona vielä Nikin kanssa kiertelimme tontin rajoja ja Niki sai painaa pihoja ympäri uudesta lumesta hullaantuneena.