27.1 Maanantai PITKÄ KEVYT PK-LENKKI

Pitkästä aikaa oli keli vähän siedettävämpi ( ei ollut kuin -12 pakkasta). Tosin vasta lenkin aikana huomasi, ettei se keli ollutkaan yhtään siedettävämpi kuin aikaisemminkaan. Viima oli niin kova että pakkasen purevuus oli samaa luokkaa kuin -22 asteessa ja todella viima meni läpi vaatteiden.
Lähdettiin kevyesti liikkeelle kävellen ja käveltiin ensimmäinen reilu puolituntia. Niki oli juoksuvaljaissa ja kävely oli suhteellisen reipasta heti alusta alkaen. Ehkä Nikikin huomasi pakkasen purevuuden ja siks piti vähän reilummin vauhtia. Puolen tunnin ja 4,3km jälkeen lähdettiin hölkötteleen ja vauhti oli todella ihan vain hölköttelyä (itsellä keskisyke koko lenkillä 120 ja max 146). Kun vihdoin vähän keho alkoi lämmetä, pystyi jo ihan hyvin juokseen tuota "rollaattorivauhtia" ja lopulta juoksimmekin yhteensä tuon kävelyosuuden kanssa jonkun 13km. Aikaa meni 1h43min.
Nikille lenkki oli todella kevyt pk ja lähestulkoon pystyi kävellen sen menemään - juuri ja juuri joutui pitää ravilla. Loistavasti jaksoi tai itseasiassa ei tainnut lenkki tuntua missään Nikille kun kotiin päästyä jaksoi heti alkaa kisaa ajaa.
Lenkki kulki näin

26.1 Sunnuntai NIKI TOKOILEMASSA
Niki pääsi päivällä Jessican kanssa omaan pihaan palloleikkeihin 45minuutiksi sillä aikaa kun itse oli perheen miesväen kanssa jälleen kiertämässä suksilla Räikän 1km latua.

Pakkasta oli eiliseen tapaan enään 7astetta ja tällä kertaa päätin lähteä perinteisen suksilla, mikä osoittautui todella huonoksi valinnaksi. Ladulle oli päättänyt samaan aikaan lähteä kaikki Ylöjärven kynnelle kykenevät hiihtäjät ja latu oli aivan tukossa vaahtosemmuttimen koikoisista hiihtäjistä. Ei siinä mitään, toki nekin saa hiihtään tulla mutta itse olisi saanut jouheemmin hiihdellä kun olisi lähtenyt vapaan suksilla. Vajaa puoltoista tuntia viihdyttiin ladulla ja kilometrejä tuli tuommoinen 17 eli 17 kierrosta. Keskinopeus oli siinä 11,3km/h

Tänään tuntui jo paljon paremmalta kuin eilen, lieneekö johtunut tuosta että oli pertsan suksilla. Sykkeet oli yllätykseksi kuitenkin melkoisen korkeella eli 145/165. Sykkeistä päätellen ei olisi pitänyt tuntua niin helpolta kun tuntui ja tarkoitus oli kyllä mennessa vain hiihdellä hissuksiin.

Illalla oltiin Nikin kanssa Ylökk:n hallilla tokoilemassa. Treenin aiheena oli nouto ja hyppynouto. Nouto menikin ihan hyvin muuten, paitsi että luvutusta on harjoiteltava vielä paljon. Niki tulee täysin oikeaoppisesti eteen luovuttamaan esineen, mutta tuppaa pudottamaa liian aikaisin. Nyt täytyy alkaa keskittymään nimenomaan tuohon, että pitää suussaan esinettä tarpeeksi kauan. Muutaman kerran menikin ihan nappiin mutta yleisesti ottaen tuppasi pudottamaan liian aikaisin. Hypyt meni erinomaisesti kun lähetin esteen toiselta puolelta liikkelle ja toisella puolella oli kosketusalustalla namia. Lopuksi harjoitelttiin vielä hypyn loppuosaa eli seisomista. Niki jätetiin seisomaan esteen toiselle puolelle kun kävelin itse käymään tosiella puolella ja palasin vierelle. Tämäkin sujui käsittämättömän hyvin. Pelkäsin tässä osuudessa tuota seisomaan jättämistä, ettei Niki pysyisi seisomassa vaan istuisi tai menisi makaamaan mutta upeasti seisoi pyynnöstä :)

25.1 Lauantai
Pakkanen oli hellittänyt, eikä enään ollut kuin 7astetta. Itse kävin perheen miesväen kanssa hiihtämässä Räikän 1km latua 20kierrosta vapaan tyylillä ja jotenkin tuntui ettei vaan tule hiihdosta mitään. Kovin oli tukkoista ja vaikeaa. Kilometrejä kertyi semmoinen 20 ja aikaa meni 1h40min eli keskivauhti oli siinä 12km/h.

Nikin kanssa kävimme viellä illalla jäällä vähän tokoilemassa, harjoiteltiin seuraamista ja koitettiin siinä keskittyä suorana kulkemiseen. Edelleen ajoittain Niki tuppaa kulkemaan vinossa eli peräpää menee liian ulkona. Harjoiteltiin myös luoksetuloa ja paikalla istumista. Treenituokion päälle lähdettiin vielä kiertämään järveä ja kaikkiaan viihdyttiinkin sitten taas 1,5h sillä reissulla.

24.1 Perjantai  PITKÄ KÄVELYLENKKI 2h jäällä -21 pakkasta
Vaikka olikin jälleen kova pakkaspäivä, ei tuo jäällä kevelyä mitenkään haitannut. Pilkkihaalari päälle ja paksu pipo niin kummasti tarkeni. Myöskään Niki ei koko aikana antanut mitään merkkejä, että olisi palellut.
Kierretiin koko vahantalahti ja Niki vapaana eli hänelle matkaa kertyi ainakin tuplaten minun 12km:iin verrattuna.
Nikillä narupallo mukana, mitä kantoi minulle heitettäväksi. Samalla tuli siis treenattua noutoa, paikalla olemista, seuraamista ja istumista.
Toisaalta ihan hyvä nämä kovat pakkaset niin tulee tehtyä pitkiä PK-lenkkejä.

22.1 Keskiviikko ja 22.1 Torstai  PAKKASPÄIVIÄ

Keskiviikko LEPO  pakkasta -18 pidetiin ansaittu lepo molemmille - käytiin toki jäällä vähän käppäiselmässä eli aamulla puolisen tuntia ja illalla sama. Heiteltiin palloa ja pidetiin kivaa.

Torstai  pakkasta -21 . Tänään edelleen liikuntaa vain jäällä kävelyä itselle, Nikille tosin tuli jälleen ihan juoksulenkki kun palloa kantaen juoksi edes takas. Välillä heiteltiin palloa Nikille eli itseasiassa Nikillä oli ihan kunnon intervallitreeni :). Jäällä viihdyttiin tuommonen tunti vartti ja kilometrejä tuli semmoinen 8km kävelijöille ja Nikille kuten sanottua ehkä ainakin 2x tuo.
Samalla jäällä kulkiessa treenattiin luoksetuloa, pallon noutoa ja tuomista, pallon luovuttamista, istumista, paikalla oloa ja seuraamista. Niki oli ihan innoissaan loppuun asti ja olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka. Yhtään ei pakkanen näyttänyt Nikiin vaikuttavan ainakaan negatiivisessa mielessä, ei mitään palelemisen merkkejä.
 

21.1 Tiistai SUKSIIN TOTUTTELUA
Tänään olikin sitten SE suuri päivä kun päätimme lähteä Nikin kanssa katsomaan mitä hän sanoo suksista. Jäällä oli erinomaiset olosuhteet: semmoinen 10cm pakkaslunta eikä pahemmin tuullut.
Kävelimme rantaan taluttimessa ja kun olin saanut suket jalkaan, päästin Nikin vapaaksi ja kas kummaa tuo ei välittänyt tuon taivaallista minun suksista vaan lähti heti juoksentelemaan jäälle. Tarkoitus oli vain hieman kokeilla, mutta kun kaikki sujui niin täydellisesti niin jatkoimmekin tunnin lenkin. Nikillä oli narupallo mukana, mitä toi minulle aina välillä heitettäväksi ja muuten juoksenteli itsekseen täysin minun suksista välittämättä.
Olen äärimmäisen tyytäväinen ja hämmästynyt tästä reaktiosta, kun olin odottanut jo vaikka mitä. Muistissa on vielä kun 5v sitten opetin silloisen bokserin Kiaran hiihtoon ja siitähän ei meinannut tulla mitään kun Kiara hyökkäili suksiin, näykki, haukkui ja riehui aivan valtoimenaan. Nyt olikin sitten täysin vastakohtainen reaktio Nikiltä :). Erittäin lupaavaa meidän tulevaa koirahiihto uraa ajtellen.
Tunnin lenkillä kerkesimme hiihdellä tuommoisen reilun 8km, eli vaikka olosuhteet oli ihan ok niin vauhtia ei kuitenkaan jäällä kauheesti kertynyt ja oli jokseenki raskasta hiihtää. Eipä toisaalta ollut tarkoituskaan tänään tehdä muuta kuin totutella suksiin.
Tästä sitten pikkuhiljaa lenkkiä pidemmäksi ja loppu keväästä voi jo ajatella laittaa Niki valjaisiin ja katsoa miten käy :).

20.1 Maanantai JÄÄLLÄ VAPAANA JUOKSENTELUA
Taas meni viikko niin että ei meinannut edes huomata. Vko 4 alkaa samoissa merkeissä kun edellinenkin eli paukkupakkaset jatkuu. Aamulla -22, päivällä onneks lämpeni sitten -16een. Päätettiin säästää sekä Nikin, että minun keuhkoja ja jatkaa eilistä jääurheilua eli lähdettiin käveleen tuossa 16 asteen pakkasessa jäälle. Keli oli samanlainen kun eilenkin ja jäällä semmoinen 10-15cm pakkaslunta. Sanoin kuvaamattoman upeita kuurankukkia oli koko jää täynnä.
Niki oli vapaana koko lenkin ja kaikkiaan viihdyttiin jäällä semmoinen 2tuntia. Matkaa tuli vaivaiset vajaat 13km eli vauhti ei päätä huimannut mutta eipä sen pitänytkään :). Tarkoitus oli lähinnä matalilla sykkeillä palautella, vaikka lenkki venyikin suhteellisen pitkäksi. Sieltä ei vaan raaskinut tulla pois kun keli ja olosuhteet oli niin täydellistä. Onneksi oli otsalamppu kun pimeäkin kerkesi jo tulla, mutta eipä sekään tämmöisellä kelillä haittaa kun lumi ja kirkas tähtitaivas valaisee - niin ja ehkä Niki olisi osannut kotiin.
Nikilä oli narupallo taas mukana ja harjoiteltiin hakua ja seuraamista sekä esineen luovuttamista. Muutamia luistelijoita ja hiihtäjiä tuli vastaan ja olen erittäin onnellinen miten Niki ei niistä välittänyt tuon taivaallista - tai niin no, katsoi ja terästäytyi mutta ei lähtenyt perään vaan tuli vierelle pyynnöstä.

19.1 Sunnuntai PAKKASAAMU JÄÄLLÄ

Aamulla olikin yllätykseksi jo -22 pakkasta, mutta koska ei tuullut niin tuo ei tuntunut pahalta. Aurinko paistoi upeasti ja koko Näsijärvi näytti kuin satumetsän leikkikentältä kiillellessä auringon säteistä. Päätimme Nikin kanssa mennä katsoon miten siellä tarkenee ja kestääkö jää. Pakkasta on nyt ollut reilun viikon ja Näisjärvi jäätyi kauttaaltaan 11.1 eli jos laskee että jäätyy tuommoisen 3cm/vrk niin nyt pitäisi olla sitten teräsjäätä jo semmoinn reilu 20cm. Myöskin ympäri Pirkanmaata mm. Sahalahdella ja Näsijärvellä on tänään järjestettyjä luisteluretkiä, joten eiköhän se jää meidätkin kanna. Jäällä oli linta semmoinen 10cm ja koska se oli höttöä pakkaslunta niin siinä oli todella helppo kulkea. Lumi oli rakenteelta aivan käsittämättömän upean näköistä: isoja jätti hiutaleita ja kun lähempää katsoi näytti kuin mikrokokoinen jäätynyt metsä. Paikoin lumi luisti alta eli jää oli liukas Nikille, mutta nopeasti se oppi varomaan tuommoisia kohtia. Varmuuden vuoksi mentiin kuitenkin hyvin lähellä rantoja, varsinkin kun ketään muita ihmisiä ei näkynyt jäällä. Taisi olla pakkanen pelottanut muut pois. Pakkanen ei tuntunut ollenkaan kylmältä koska tuuli oli ihan nollissa. Meillä oli Nikin kanssa narupallo mukana, mitä Niki kantoi koko lenkin lukuunottamatta niitä tuhatta kertaa kun toi minulle heitettäväksi. Siinä sitä tuli samalla myös noutoharjoituksia ja välillä vähän otettiin seuraamista. Kierrettiin koko Vahantalahti ja aikaa meni semmoinen puolisentoista tuntia ja matkaa kertyi ehkä 9km. Niki ei palellut missään vaiheessa, vaan nautti ihan täysillä upeasta talvikelistä. Kotona rasvasin varmuuden vuoksi Nikin polkuanturat Helosanilla ettei tule mitään rohtumia tms.

Illalla itse lähdin vielä hiihtämään Räikälle ja tällä kertaa ja siis ensimmäistä kertaa tänä talvena perinteisellä tyylillä. Luisto oli aivan mahtava mutta pidossa vähän puutteita, kuitenkin tuli hiihdettyä 1h20min eli 14 kierrosta ja matkaa kertyi n. 14,5km. Keskivauhdiksi tuli 10,6km/h kun eilien vapaan vauhti Kaupissa jäi niinkin heikoksi kuin 9,9km/h.

Nyt kun on pakkasia ollut jo pidempään, olen lisännyt Nikin ruokaan pallavaöljyä vähän enemmän, tosin kyllä sillä ihan mukava rasvakerros tuntuu ihon alla muutenkin olevan:P

18.1 Lauantai pakkasta -18 EI LENKKIÄ

Tänään pidettiin taas Nikille lenkistä vapaa päivä tuon pakkasen takia. Niki sai kuitenkin painaa vapaana pihalla Jamsinen kanssa samalla kun Jasmine myös koulutteli.
Itse kävin pikaisesti Kaupin tykkilumiladulla hiihtämässä reilun tunnin eli reilun 10km. Jotenkin tuntui älyttömän rankalta vaikka luistokin oli ihan ok. Oliko sitten eilinen superliikunta päivä liian rankka eikä oikein elimistö ollut palautunut siitä. Tänään sykkeen ka. 138 ja max vain 161 vaikka ylämäissä tuntui kun henkilähtisi, niin koville otti. Kaupin latu ei muutenkaan profiililtaan ole mikään parasmahdollinen, siellä kun ei pahemmin hiihdetä ollenkaan vaan joko noustaan koko ajan tai lasketaan eli tasaista normihiihtoa ei tule missään kohtaa.
Toivotaan että huomenna pakkanen vähän laskisi jotta Niki pääsisi pitkälle kävelylenkille.

17.1 Perjantai VK-LENKKI
Pakkanen paukkuu edelleen siellä -16 asteessa ja itse kävin aamutuimaan heti jo ennen töitä hiihtämässä Räikällä tunnin verta. RÄikän latu on eilen valmistunut ja pakkohan oli päästä kokeileen. Ei mitenkään mukava kokeilu, sillä lumikissa ja traktorit siellä koko ajan kunnostivat latua ja koska oli juuri ajettu, oli todella pehmeä. Pakkasesta, tykilumen laadusta ja tuosta pehmeydestä johtuen ei luistanut mihinkään ja oli todella tuskien taival hiihtää vapaata suunniteltu tunti. Puolen tunnin jälkeen olin valmis luovuttamaan mutta hammasta purren jatkoin kun oli sinne nyt kuitenkin ajettu. Kilometrejä ei tullut kuin vajaa 10km ja aikaa meni tasan tunti. Sykkeet oli aivan pilvissä eli ka 150 ja max 170 joten ei ihme ettei tuntunut enään kivalta. Vauhtia ei olisi kuitenkaan enää voinut ottaa pois kun nyt jo oli kuin olisi kävellyt sukset jalassa. Niki sai odotella tämän aikaa kotona ja jatkaa vielä uniaan.

Iltapäivällä käytiin Nikin kanssa heittämässä kylän ympäri pikainen lenkki eli 5,6km ja aikaa meni 33min eli ei ihan minulle mikään palauttava vaan tässäkin sykkeet siellä VK-alueella. Mentiin ihan Nikin menohalujen mukaan ja näytti olevan hyvin innokkaalla päällä jälleen :). Nikille on tullut rutiin ylämäkiin eli niissä karautetaan laukalla täysiä  ja hinataan mammaa perässä.

16.1 Torstai LEPO ja LEIKKEJÄ
Pidettiin ansaittu lepopäivä. Pitihän sitä tietty vähän pihalla ollessa harjoitella tottelevaisuutta eli hypittiin vannetta, noudettiin pallo aidasta(vähän kuin flyballia) ja treenattiin paikallaoloa ja pallon hakua. Vannetta hypittiin niin, että pallo oli toisella puolelle vannetta ja Niki komennossa istui toisella. Hyppy komennolla sai luvan hypätä vanteen läpi ja käydä maaten pallon eteen. Tämä alkaa sujuun Nikilta jo todella erinomaisesti. Samoin harjoiteltiin tuota pallon hakua aidan ritilöiden välistä eli Niki istui paikalla komennossa niin kauan että vein pallon aidan rakoon 5m päähän, kävelin takas Nikin viereen ja komennolla hae sai hakea pallon ja tuoda minulle.
Pakkanen paukkui ulkona -16, mutta ei haitannut yhtään Nikin menoa.

15.1 keskiviikko KIRPEÄ PAKKASLENKKI
Aamulla ennen töihinlähtöä vähän treenailtiin tokoa omassa pihassa ja samalla juostiin pallon perässä. Kierreltiin rajoja ja hypittiin vanteen läpi. 
Pakkasta -12 , upea kirpeä lenkkisää siis.
Alkuunsa tehtiin (Niki juoksuvaljaissa) alkuverkkana n. 3km lenkki kun oli vuorossa Ylöjärven Iskun Valotar voimistelujoukkeen lenkin vetäminen. Niki oli ihan innoissaan jo kun saavuimme Moision koulun pihalle, mistä oli lähtö lenkille. Selvästi Niki nautti kun pääsi tyttöjen kanssa lenkkeilemään ja välillä heitä vähän paimentamaan. Pakkasen takia lähdimme heti hölköttelemään ettei ole kylmä ja käytiin vähän kiertelemässä Räikän ladun vierustaa. Hiihtäjiä oli ladulla ihan ruuhkaksi asti ja Nikille oli todella outoa että ihmisiä vilahteli ohi outojen läpysköjen päällä. Alkuunsa meinasi vietti viedä hiihtäjien perään mutta äkkiä totuttiin siihen, että niitä ei saa ajaa eikä paimentaa ja Niki keskittyi meidän omaan lenkkiin. Käytiin viellä saattamassa tytöt omiin treeneihinsä Moisiolle ja jatkoimme Nikin kanssa uudelleen Keijärven rantoja pitkin Räikän hiihtolatua katsomaan. Nyt Niki meni jo täysin huomioimatta hiihtäjiä kuin vanha tekijä - kyllä siitä vielä hiihtäjäkoira tulee :P.
Jatkoimme hölkkää hautausmaan ohi Elovainioon mistä Kortteen ja Haaviston kautta takas koululle. Kokonaisuudessaan Niki toimi erinomaisesti, muutamassa kohdassa vähän terästäytyi ohi menevien autojen takia, mutta sekin oli hyvin pientä. Ihmisten ja koirien ohitukset meni täydellisesti eikä tavinnut edes ottaa Nikiä kontrolliin vaan täysin välinpitämättömästi ohitti kaiken.
Vauhtia pidetiin juuri Nikin halun mukaisesti ja koko matkan meni halulla ja selvästi näytti nauttivan lenkistä.
Matkaa tuli reilu 10km ja aikaa 1h18min eli keskivauhdiksi tuli 8,3km/h.
Nyt kun on pakkasia, Niki on saanut ruokaan vähän extra öljyä, vaikka näyttää täysillä nauttivan pakkasesta ja lumesta. Missään vaiheessa ei ole esittänyt mitään palelemisen oireita.
Kyllä täytyy sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen rotuvalintaan ja erittäin ylpeä meidän upeasta ihanasta lenkkikaverista, joka täysillä on aina valmis mitä vain teemmekin.
Josko huomenna saataisiin vähän viedoitua noita koulutuksia tänne.

14.1 Tiistai PAKKASTA -22

Nikillä oli jälleen ollut pitkä päivä yksin kotona ja hyvin oli pärjännyt. Mitään pahaa ei ollut tehnyt, eli ilmeisesti vain nukkunut.
Talvi on nyt sitten kunnolla saapunut ja pakkasta -22, joten jätettiin lenkki suosilla väliin. Lenkin sijaan mentiin tekemään pihalle lumitöitä. Ihan ruhtinaallisesti oli varmaan 15cm lunta, höttöä pakkaslunta. Minun tehdessä lumitöitä, Niki sai leikkiä narupallolla. Minun piti kuitenkin joka lapionheilautuksen jäkeen palloa heittää ja hetken Niki juoksenteli ympäri pihaa sen kanssa, kunnes aina toi takas heitettäväksi. Huomasin semmoisen erikoisuuden, että Niki on oppinut käskyn "irti", mutta hänelle se tarkoittaa tuo tänne ja irrota :). Kun pyytää tuoda palloa, Niki ei sitä tuo vaan juoksentelee ympäri pihaa mutta kun sanoo irti, Niki tuo sen välittömästi minun eteen ja irrottaa. Otetaan sitten tuo "irti" käsky käyttöön tuossa kun pyydetään tuoda ja antaa esine. Samahan se on mitä käskyä sitä käyttää LOL.
Lumitöissä meni tunnin verta ja sen jälkeen keskityttiin leikkimiseen ja koulutuksiin eli harjoiteltiin taas rajoja - nyt pallon kanssa. Kierrettiin tonttia ja Niki kävi lippuja tökkimässä, jolloin heitin sille pallon. Otetiin tässä mukaan myös "seiso" käskyä, eli kävelimme tietä kohti pihasta pois, portin kohdalla Nikin piti jäädä seisomaan kun minä jatkan rajan yli. Tämä toimi erinomaisesti ja joka kerta jäi paikalleen odottamaan että sai luvan liikkua ja hakea pallo.
Myös seuraamista harjoiteltiin pallon kanssa siten, että pallo minulla kainalossa jottei Niki olisi kulkenut vinottain.Tätä on paljon ja paljon vielä harjoiteltava, ei oikein pysynyt suorassa.
Hyppyjä otimme vanteen läpi siten, että komensin Nikin istumaan vanteen toiselle puolelle ja odottamaan kunnes vien pallon vastakkaiselle puolelle. "Hyppy"-käskyllä Niki saa lähteä liikkeella - hyppää vanteen läpi ja menee maata toiselle puolelle pallon eteen ja vasta sitten saa pallon ja vapautus luvan.
Niki oli erittäin hyvällä ja kuuntelevalla päällä ja siinä sitten vierähtikin lumitöiden kanssa semmonen puolisentoista tuntia ulkona pakkasessa. Pakkasta ei kyllä edes huomattu kun oli niin kivaa koko ajan.

13.1 Maanantai - KOVA PAKKASPÄIVÄ VIHDOIN
Nikillä oli pitkä päivä yksin kotona 7-14:30, mitään pahaa ei ollut tehty vaan vaikutti että oli nukkunut koko ajan. Aamulla kotoa lähtiessämme annoimme kongin, aktivointipallon ja ruokintapallon. Näistä Niki ei ollut edes huomannut tuota ruokintapalloa ennen kun tulimme kotiin.
Näyttäisi että talvi vihdoin olisi saapunut: lunta semmoinen 15cm ja pakkasta samanverta eli -15. Niki ainakin on onnellinen että on lunta ja viileetä...on ihan villinä ulkona.
Tänään tuon pakkasen takia päätettiin tehdä "vain" pikainen kovahko juoksulenkki. Niki oli valjaissa ja heti ovelta meno päällä, niinpä lähdettiin juokseen jo heti 200m kävelylämmittelyn jälkeen. Tietty myöskin oli sen verta vilponen keli, että parempi lähteä heti hölköttään kun kävellä kylmissään :).
Alusta asti Niki oli täydellinen canicross koira ja veti ihan innoissaan. Välillä vähän näykittiin lunta, kun se oli niin kivaa  ja ihmeellista :). Juostiin ihan kunnon vauhtia ( minusta ei olisi irronnut yhtään enempää) ja ylämäkiin Niki vielä kiristi vauhtia. Lähentyessä Kuruntietä, autojen äänien terävöittämänä Nikin vauhti kiihtyi vielä entisestään ja pysyi suhteellisen kovana melkein kotiin asti. Ensimmäistä kertaa mentiin nyt jo laukalla ehkä puolilenkkiä.
Pituutta lenkille tuli 5,4km ja aikaa meni 31min eli juhlalliset reilu 10km/h, mikä oli sekä minun että Nikin ennätys toistaiseksi. Ei siis mitään ongelmaa lähteä muutaman kuukauden päästä ( 3kk kun Niki täyttää vuoden) canicross kisoihin juoksemaan harrastesarjan 2,5km, missä näemmä ei ihan viimenen olisi jollain 12min ajalla :).

11.1 ja 12.1 Lauantai -Sunnuntai PITKÄÄ VK LENKKIÄ

Lauantaina oli satanut jonkin verta lunta ja päätettiin tehdä pitkä vajaa parin tunnin lenkki...tarkoitus ensin oli pitää se kevyenä, mutta jo alusta alkaen Niki oli niin tohkeissaan ja energinen että jotenkin vain lähti lapasesta ...;). Pidettiin kuitenkin sen verta kiinni suunnitellusta, että käveltiin ensimmäinen 53min Soppeenmäen vesitornilta Ikuriin. Minuutti aikataululla mentiin, koska aikaa oli vain puolisentoista tuntia enään siitä kun lopulta päästiin lähtöpaikkaan. Trackerin mukaan kävelyvauhti oli suhteellisen kova kävelyvauhdiksi eli 7,3km/h ja matkaa oli siinä vaiheessa kertynyt sen vajaan 7km.
Takaspäin juostiin ihan mukavaa vauhtia eli keskivauhti juostessa oli reilun 9km/h ja näin kokonaislenkin pituudeksi tuli 1h43min ja matkaa 13km. Lenkin kokonais keskivauhti oli 8,3km/h. Koko ajan mentiin Nikin ehdoilla ja loppuun asti oli meno päällä eikä yhtään haitannut eilen alkanut juoksu. Lamminpään vanhan lasketturinne noustiin takastulomatkalla kävellen ylös ja Niki sai olla vapaana. Nikille tulikin siinä taas varmaan muutama kilometri ylimääräistä kun juoksenteli kun aropupu ympäri rinnettä.

Sunnuntaina päätettiin lähteä hiihleleen hiihtoputkeen Jämille. Niki joutui jäädä kotiin ja pitää lepopäivän lenkistä. Yöllä oli tullut semmonen 15cm lunta ja Niki oli pihalla enne Jämille lähtöämmä ihan tohkeissaan ja juoksenteli sinne -tänne. Vähän kouluteltiin ja heiteltiin frisbiitä ja palloa ja jätettiin kotiin kun itse suuntasimme 80km päähän Jämille.
Hiihtoputkessa oli jotenkin erityisen huonot olosuhteet, aivan liikaa pehmoista karkeaa pakkaslunta, mikä ei luistanut ollenkaan. Paitsi että lumi ei luistanut, se oli erittäin raskasta hiihdettävää koska sitä oli semmoinen toista kymentä senttiä irtolunta ja joutui todella tehdä töitä että liikkui yhtikäs minnekään. Tarkoitus oli hiihdellä parisen tuntia, mutta jo ensimmäisen puolentunnin jälkeen kävi mielessä jättää leikki kesken. Edes alaspäin mennessä ei suksi liikkunut mihinkään ja ylös päin tultiin melkein askeltamalla ja reidet huusi hapoista. Hammasta purren kuitenkin jatkettiin kun oli sinne asti ajettu ja lopulta tuli hiihdettyä 1h 45 min eikä todellakaan ollut mikään nautinto. Kilometrejä tuli joku reilu 18.  Hyvä mieli tuli tietty kun ei antanut periksi, mutta eipä tee mieli sinne ihan heti taas uudelleen. Sykkeet oli kâ 136 ja max 160 eli tuli toinen todella rankka treenipäivä putkeen tai oikeastaan aika mones jo putkeen itselle.

Kotona vielä Nikin kanssa kiertelimme tontin rajoja ja Niki sai painaa pihoja ympäri uudesta lumesta hullaantuneena.

10.1 Perjantai
Tein etäpäivän ja ihmettelin kun jotenkin Niki oli yllättävän rauhallinen, jopa niin että keittiönpöydän sijasta sain tehdä töitä olkkarissa :O. Niin.... siis Niki ei saa tulla olkkariin, joten enhän minäkään normaalisti saa töitä tehdä olkkarissa :). Syykin Nikin vaitonaisuuteen selvisi iltapäivällä kun aloin ihmetellä lattialla olevia tippoja, että kuka on tiputellut juomaa tms. lattialle, mutta sehän olikin meidän neiti tullut aikuiseksi ja ensimmäinen juoksu tekee tuloaan. Juuri siis täyttänyt 9kk 3 päivää sitten ja nyt sitten ensimmäinen juoksu.

Koska Niki selvästi oli hämnillään omasta tilanteestaan, päätin että mennään vain Julkujärven maisemiin kevyesti käppäileen talutinlenkille ja tilantten mukaan ehkä vähän vapaana. Heti kun pääsi autosta ulos, Niki oli täynnä energiaa ja menossa kuin raketti eli muutettiin siinä sitten suunnitelmia ja tehtiinkin ihan kunnon kävelylenkki n. 10km 1h 20min reipasta vauhtia ja Niki vapaana. Alkulenkin Niki meni nenä maassa tuhatta ja sataa, mutta tuli aina pyydettäessä ilmoittautuun ja taas menoks ja vauhtia piisasi. Kun tultiin takaspäin, alkoi vauhti vähän hiljentyä mutta koko ajan nenä maassa aivan tohkeissaan. Lunta oli satanut nilkkaan asti ja se teki itsellä kävelyn melkoisen raskaaksi, mutta Niki näykki lunta ja selvästi nautti lumesta.

Lenkin aikana tuli jälleen tärkeitä luoksetulo, seisomis, odota ja seuraa harjoituksia.

9.1 Torstai Lenkki VK juoksua ja pitkät kävelyosuudet

Tänään ei sitten ehdittykkään tokoileen yhtään vaan tehtiin pelkkä lenkki. Tokihan lenkillä vähän piti seuraamista ja luoksetuloa harjoitella siinä sivussa :P.

Lenkille päädyttiin Haaviston lenkkipolulle, missä Niki sai ensin juoksennella vapaana ensimmäisen kilometrin ja siitä lähdetiin valjaissa hölkkään seuraavat 5km. Tuosta hölkkäosuudesta viimeinen 500m kovaa, kuitenkin niin että Niki pysyi ravilla koko ajan. Itsellä sykkeet juoksuosuuden päätteeksi 172. Loppuun vielä kävelimme vielä 2km Niki vapaana.

Vastaantulevista lenkkeileijöistä Niki ei välittänyt tuon taivaallista ja koirien kohdalla otin varmuuden maksimoimiseksi taluttimeen. Taluttimessa ei noteerannut muita koiriakaan milläänlailla.

Lenkkipolun toisen parkkipaikan kohdalla Niki alkoi kummasti terästäytyä kun viereiseltä tieltä kuului autoen ääniä ja olisi taas pitänyt päästä paimentamaan. Sain kyllä välittömästi Nikin kontrolliin kun meinasi karautaa autojen perään. En uskaltanut tuossa paikassa enään pitää vapaana myäskään paluu matkalla.

Lenkin aikana tuli siis seuraamista, pysähtymistä ja luoksetuloa vähän niinkuin ilmaiseksi :). Niin ja autolla kun mentiin, niin harjoiteltiin kontaktia autosta ulos tullessa eli takaluukku auki ja sieltä ei tulla ennenkuin kunnon kontakti ja minä annan luvan. Tämä on onneksi myös semmoinen asia minkä Niki on erinomaisesti oppinut. Tätä autosta ulos vain luvalla ei voi koskaan liikaa harjoitella ja joskus sen harjoitteliminen voi pelastaa koiran hengen kun ei lähde jossain tien vierellä tai parkkipaikalla juoksenteleen autojen keskelle, eli siksi pidämme kiinni siitä ettei koskaan autosta ulos ilman lupaa.

Kokonaismatka oli vajaa 8km ja siitä siis juoksua 5km, ajallisesti 56min. Keskinopeus koko lenkillä 8km/h. Niki meni koko lenkin kovalla innolla ja selvästi nautti tuosta lopun vapaana kulkemisesta, missä hän siis juoksenteli edestakas meidän kävellessä. Suhteellisen lämmin keli jälleen eli kostea, tihkusadetta ja lämmintä 3 astetta. Nikillä  kova jano kun päästiin kotiin. Ja siis todella vaikka jo tammikuun 9s, niin maa on täysin paljas lumesta, pajunkissat ja kukat kukkii ja nurmikot vihreinä. Nurmikot tosin melkoista mössöä kun joka päivä on satanut.

8.1. Keskiviikko Pitkä kevyt juoksulenkki

Tänään Niki sai nauttia koko päivän mamman seurasta kun tein etäpäivän. Ohessa kuva minun karvaisesta assarista, joka ei pahemmin näistä IT-asioista stressaa :P.

Ruokatunnilla vähän treenattiin seuraamista ja seisomista. Seuraaminen toimii hyvin niin kauan kun makupala on vaemmassa kädessä, tosin seuraa siis kättä ja makupalaa, ei minua. Kenottaminen alkaa heti kun makupalan pistää pois tai toiseen käteen eli jatketaan sitten näin ja pidetään liike ja koira suorassa. Yritetään sitten pikkuhiljaa myöhemmin päästä eroon tuosta makupalasta. Seisomisia treenattiin pihan liittymässä, missä minä jatkoin matkaa pihasta pois ja Nikin piti komennosta jäädä seisomaan pihaliittymään. Koka tämä sujui lähestulkoon täydellisesti niin kokeiltiin heittää lelu piha-viivan yli, eikä Niki saa kuitenkaan juosta rajan yli. Hienostihan tässäkin pysähdyttiin kuin seinää.

Työpäivän päätteeksi lähdettiin pitkälle kevyehkölle juoksulenkille ja vauhti oli tarkoitus olla ihan minimissä. Ensin käveltiin reippaasti lämpimiksemme ensimmäinen 40min ja sen jälkeen lähdettiin kevyttä hölkkää jolkottelemaan tunnin verran. Mittaa lenkille kertyi ehkä joku 12-13km ja yllätyksekseni kesivauhti meni kuitenkin juoksuosuudella sinne reiluun 8km/h, vaikka vauhti kyllä juostessa todella tuntui olemattomalta. Sykkeet itsellä kâ135 ja max 160 eli niistäkin päätellen kuitenkin vauhtia pidettiin vähän liikaakin ja täytyy vaan opetella jatkossa vieläkin rauhallisempaan menoon näillä pidemmillä lenkeillä.

Autoista ei tänään pahemmin välitetty, vaan saivat rauhassa mennä ohi. Ihan pientä terästäytymistä oli havaittavissa, mutta lähinnä Niki tuli totuttuun tapaansa minun vierelle hakemaan makupalaa kun auto meni ohi. Vastaantulevia ei noteerattu enään millään tavoin.

Lämmintä oli 6 astetta ja hiekkatiet melkoista mutaa, onneksi järvi on sula ja vesi suhteellisen lämmintä niin Niki pääsi lenkin jälkeen kahlaileen ja putsaamaan jalkansa ja vatsanalusen :).

Lenkki oli Nikille jokseenkin kevyt sillä loppupäivän jaksoi vielä kissaa kytätä ja paimentaa. Itse kävin vielä Jessican kanssa puolen tunnin palauttavan lenkin eli itselle tuli päivään kilometrejä semmonen 16.

Melkein pääsen tästä alakertaan....

7.1.2014 Tiistai tokoilua sisällä

Aamulla Jessi riehutti ja koulutti Nikiä ennen kouluansa vielä hyvän sään aikana. Harjoittelivat vapaana hyppyjä ( "maahankaivettuja" 30cm esteitä), luoksetuloa, istumista yms. Iltapäivällä ja koko ilta tulikin sitten vettä kaatamalla, eikä Nikiäkään huvittanut ulkona pahemmin oleskella, nopea pissa ja äkkiä ovelle.

Sisällä harjoittelimme peilin edessä tokoiluja. Keskityimme tällä kertaa suorana seuraamiseen ja eteisen iso koko vartalopeili oli oiva apu. Aivan huomaamattamme olemme molemmat alkaneet kenottaa eli minä kuljen olkapää alhaalla ja kurkin miten se tulee ja Niki puolestaan seuraa etupäällä upeasti kontaksissa mutta peräpää menee missä sattuu. Nyt siis palataan taaksepäin seuraamisen kanssa ja otetaan makupala takas vasenpaan käteen ja koitetaan sillä saada suoristumaan. Upeasti se sitten menikin.

Otettiin myös pysähdyksiä ja Niki osasi automaattisesti istua ja vielä oikealle kohdalle ja siitä liikkeellelähtökin onnistui taas hyvin. Lopuksi harjoiteltiin vielä seisomista, mikä oli siis se eilisen match shown kulmakivi ja kyllähän se kotona onnistuu ja seistään kun pyydetään...eli hyvä alku mutta pitää saada se nyt sitten pikkuhiljaa vietyä kotoa poiskin.

Näin Nikille ja minulle tuli toinen fyysisestä harjoittelusta vapaapäivä putkeen. Niin...tai no, Nikillä ei eilen kyllä ollut fyysisestä harjoittelusta vapaa kun pääsi  Vesaniemeen rannalle Vikin( pari kuukautta nuorempi Valkkari uros) kanssa puoleksi tunniksi riehumaan ja pennut painoivatkin rantaa ristiin rastiin kuin ohjukset.

6.1.2014 Maanantai Match Show Koirakoutsi areenalla Ylöjärvellä

Uusi viikko alkoi lepopäivällä lenkistä, mutta ensimmäistä kertaa kummankin sekä Nikin että minun elämässä osallistuttiin Match Showhun.  Minua jännitti kovasti miten käy, Niki kun tuppaa edelleen pelkäämään vieraita koiria ja paikallahan voisi olla jopa muutama kymmen erinäköistä ja kokoista karvapalloa. Meillä ei myöskään ollut mitään käsitystä mitä siellä tehdään ja miten toimia eli koko touhu voisi mennä melkoiseksi farssiksi ja saattaisi jopa käydä niin, ettei päästä edes kehään asti.

Yllätys oli kova kun päästiin koirakoutsi hallin pihaan ja ilmoittautumisjonot olivat kymmeniä metrejä ja parkkipaikat kaikki täynnä autoja...eli joku muukin oli päättänyt lähteä esitteleen omaa kutsipuppeliaan. Koiria oli kymmeniä ja taas kymmeniä ehkä jopa pari- kolme sataa. Nikihän meni paniikkiin jo kun ajettiin parkkipaikalle, missä vilisi koiria. Makupalojen avulla kuitenkin selviydyttiin jonoon asti. Jonossa menikin sitten makupala jos toinenkin, kun Nikiä alkoi ahdistaa jonottaminen. Yllätyin kuitenkin positiivisesti miten hyvin Niki loppuviimein osasi käyttäytyä ja voitti pelkonsa sekä jaksoi odotella jonossa, mikä ei tuntunut liikkuvan ollenkaan eteenpäin. Ilmoittautumisjonoon mentiin vähän ennen yhtä ja kehään päästiin vähän ennen kolmea ja siinä välissä tuskailtiin ahtaudessa missä tuskin oli tilaa kääntyä. Pareittain siinä sitten koiria esiteltiin ja meidän parina oli joku oisko ollut akita..en ole ihan varma.

Niki vähän ihmetteli mitä tässä kehässä tehdään ja meni heti maata, ilmeisesti huokaisi helpotuksesta kun hetkeksi pääsi väjemmille vesille, eikä joka puolella joku kävellyt yli ja tallonut jalkoihinsa.....siinä sitten koitin saada jotenkin pysymään seisovillaan. Tuomarin tarkastellessa tuota toista koiraa, Niki kuitenkin otti rennosti ja istuskeli ja melkein jopa nukahti istualleen. Juuri ja juuri sain Nikin nouseen (ainakin osittain) tuomarin tullessa kohdalle. Niki ei ymmärtänyt yhtään että tuomari tuli käpisteleen ja aatteli että silittele nyt siinä niin minä plikka voin istahtaa. Hampaita ei tietenkään halunnut näyttää  - jotenkin tuomari ne kuitenkin sai katsottua. Juoksemiset meni siinä pomppiessa minulta makupaloja ja kontaktia hakiessa eli ei sinne päinkään kun näyttelyssä pitäisi. Sininen nauhahan (niin jos joku muukin kuin minä ei tiedä mitä se tarkoittaa niin punainen on parempi eli toinen saa sinisen ja toinen punaisen) siitä meille napsahti, parina ollut kaveri kun meni kuten esimerkillinen näyttelykoira.

Toisen kerran päästiin kehään vielä kun kaikki siniset esiintyi yhdessä ja nyt meni jo vähän paremmin, eli sain jo Nikin sentäs seisoon kun tuomari katsoi häntä ja vähän paremmin juoksikin. Mutta vaikka tuohon ensimmäiseen kehäesitykeen tuli selkeä parannus niin tästä ei kuitenkaan pidemmälle päästy ja saatiin lähteä kotiin.

Ihan hyvä harjoitus ja positiivinen mieli jäi kun olin pelännyt huomattavasti pahempaa reagointia Nikiltä. Alun panikoinnin jälkeen Niki pystyi jo jotenkin jopa rentoutumaan. Vaikkei Niki vielä itseään iloisesti kantanut ja esitellyt, vaan oli jokseenkin hämillään niin Nikin arkuuden huomioon ottaen tämä oli erinomainen suoritus. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt aloittaa jossain ulkomätsäreissä, eikä ahtaassa hallissa, mutta kun tästä selvittiin niin selvitään missä mätsärissä vain ja jatkossakin aiotaan osallistua. Nyt vaan paljon kotiharjoittelua ja hampaiden esittämistä kaikille tutuille :).

Menossa Match showhun kerkiää maisemia vielä ihailla

Niki ottaa rennosti sillä aikaa kun tuomari tarkastelee Nikin paria

5.1. Sunnuntai

Tänään olikin ohjelmassa ensimmäistä kertaa vähän kovempi intervallitreeni. Yöllä oli sen verta tullut lunta, että maa oli valkoisena, mutta melkoista loskaahan se oli ainakin näillä maalaisteillä ja siksipä jälleen suunnattiin Ylöjärven lenkkipoluille. Vesitornilta lähtiessä Niki oli jo heti meno päällä ja intoa piukeena. 10 minuutin alkukävelyn jälkeen lähdimme juoksemaan 3min pätkän minun VK+treenin. Niki oli niin innoissaan kun kerrankin sai mennä kovaa että tuppas vähän liikaakin oleen vetoa päällä ja vähän sai rauhoitella. Itsellä sykkeet siellä 167. 3n minuutin juoksun jälkeen seurasi 1min kävelyä(itsellä sykkeet putos tuonne 116). Kaikkiaan näitä 3/1 tehtiin 3x. Tämän jälkeen pidettiin 4min sarjatauko ja siirryttiin tekemään mäkitreenejä eli 40s täysillä ylös syke itsellä 167-174 ja kävellen alas (syke palautui 116een). Näitä4x ja sen jälkeen taas 5min palautus kävellen ja vielä päälle vk+ 3min-2min-1min aina minuutin palautuksella. Itsellä oli sykkeet siellä 170-174, viimeisessä minuuttisessa ei kerennyt nousta kuin 164:een.

Kävelyosuudet Niki sai olla vapaana ja aina kun tuli ihmisiä vastaan tai ohitettiin joku niin Niki itse tuli vierelle - otti kontaktia ja seurasi kuin parempikin toko-koira :). Loistavasti Niki on ottanut omaksi rutiinikseen tuon, kun lenkillä tulee vastaan joku tai ohitetaan niin tullaan äiskän vierelle seuraamaan ja ylpeänä esitetään muille ulkoilijoille että mä osaan tän seuraamisen....niin ja ainahan tulee sitten nakkia kun on joku ohitettu :P. Myöskin muiden koirien ohitukset meni erinomaisesti, juoksutahti pysyi samana eikä edes makupaloja tarvittu. Ainoa haasteenpaikka oli kohdat missä autotie menee lähellä ja Niki terästäytyy heti että pitäisi päästä ajamaan autoja. Näistä selvitään makupaloilla ja seuraa komennolla ja päivä päivältä menee paremmin.

Kaikkiaan lenkki oli 1h 18min - kävelyä tuli suhteellisen paljon, tosin kuitenkin keskivauhti oli 8,2km/h ja itsellä keskisyke 135 max 174 eli vaikka nuo kävelyosuudet tuntui todella kevyiltä niin ihan vauhtia niissäkin piisasi. Matkaa kertyi kokonaisuudessaan 11km.

Kaikkinensa mahtavaa vaihtelua normi pk-treeneihin ja todella huomasi että Niki nautti kun pääsi välillä juoksemaan ihan vauhdikkaasti vaikkakin vain lyhyehköjä pätkiä, mutta kuitenkin. Myös pieni lumi maassa sai Nikin villiintymään ja huomasi miten tohkeissaan se oli.

4.1 Lauantai
Tänään taas vuorossa pitkä pk-lenkki (ei tarkoita palveluskoira vaan peruskestävyys hih) eli tutuissa Julkujärvi-Pinsiö(lähtö Hopeatieltä) maisemissa parisen tuntia Niki vapaana. Jotta lenkkipolut ei alkais oleen liian tuttuja päätettiinkin ennen Julkujärveä poiketa valaistulta pois ja lähdettiin rinteen vierusta oikealta puolen katsoon mihin se polku johtaa ja oli mukavaa kangasmaastoa mikä päättyi upeisiin hiekkadyyneihin, missä paljon pyörän jälkiä. Siinä ihasteltiin hiekkapohjaa ja maastoa ja hämmästeltiin ettei oltu aikaisemmin sinne osutta ja kas kummaa ettei oltu osuttu - huomattiin olevamme keskellä frisbee golf kenttää kun alkoi frisbeetä sateleen sieltä ja täältä. Niki vissiin luuli olevansa taivaassa kun sen parhaita leluja vaan tuli ja tuli.....onneks sentään jotenkin käsky Tänne toimi ennen kun se kerkes varastaa kenenkään frisbiitä. Polku siis kaikkinensa kiersi Julkujärven majan ja yhtyi sitten Julkujärven jälkeen normi valaistuun.

Jotenkin oli meno varsinkin alussa kuin pellossa eli virtaa riitti vähän liikaakin ja mentiin nenä maassa ja kuulo kateissa ja poukkoiltiin sinne sun tänne niinkun ei koskaan saisi olla vapaana. Välillä tuppas etäisyyttä tuleen vähän liikaakin, mutta hyvin tuli kuitenkin käskystä luokse.

Lenkin aikana treenattiin myös mm. seiso käskyä(tai ainakin yritettiin), mutta kun välillä se meni aivan kuuroille korville niin päätin luopua siitä kunnes on saatu se käsky vahvistettua muualla, eikä tarvii viittä kertaa huutaa SEISO. Otettiin siis toiset komennot kehiin ja odota ja täällä toimi hyvin, varsinkin kun oli nakkeja taskussa.

Matkalla harjoiteltiin myös maahanmenoa, istumista ja vapaana seuraamista niin ja tietty ikäänkuin itselllään tuli nuo luoksetulot siinä sivussa. Mukaan otettiin myös taluttimessa kulkua ja siitä jouduttiin vähän vääntää Nikin kanssa, että saako kulkea talutin kireellä vai mennäänkö AINA talutin löysällä...aikamme tästä taisteltua Niki antoi periksi ja hyvinhän se taluttimessakulkukin meni kun aina välillä muistuteltiin että heiiii...nyt mennään taluttimessa ja se pitää olla löysällä.

Kävelijöistä ei tarvinnut pahemmin välittää vaan vapaana Niki tuli hienosti komentoon ja seurasi esimerkilllisesti ottaen kontaktia. Pyöräilijät olivat vähän kiinnostavampia, muttei tarvinnut niidenkään kohdalla ottaa kiinni. Koirien tullessa vastaan, otin kuitenkin varmuuden vuoksi taluttimeen ja seuraa komentoon ja loistavasti meni ohitukset vaikka vähän oli karvat pystyssä joidenkin kohdalla.

Päätekohtana oli Puuvuori Pinsiössä mitä kierrettiin pari kertaa (1,3km kierros) ja siellä sai juosta sydämmensä kyllyydestä ja haistella....mielenkiintoisia hajuja olikin käsittämttömän paljon ja matkalla löytyi myös aarteita eli hevosen sitä itteensä ja ai, että ne maistui hyviltä...:P

Paluumatkalla Niki jaksoi edelleen pitää vauhtia ja mennä tuhatta ja sataa nenä maassa jopa niin, että Julkujärven kentälle tullessa otti liikaa etäisyyttä ja kun oli 100m meistä mentiinkin puiden taa piiloon ja johan tuli koiruudelle hätä että missäs ne nyt on ja tuli kyllä ylinopeutta ja aivan paniikin partaalla etsiin meitä. Välittömästi kyllä kohdalla löysi ja loppu matka mentiinkin sitten niin että maks 10m etäisyyttä ja Niki juoksi pyytämättä äkkiä takas esitteleen itsensä miten hyvä koira mä olen ja toki sai aina nakinpalankin :)

Lenkille tuli pituutta kaikkiaan reilu 14km ja vaikka vauhti oli olevinaan ihan lönköttelyä ja sykkeet itsellä siellä ehkä 110-120 niin sports-tracker antaa keskinopeudeksi reippaasti yli 7km/h...taitaa kyllä olla jotain hyvän miehen kalalisää mukana :P. Nikillä näin taas about 3x tuo matka kun juoksenteli juoponpolkua sinne ja tänne ja edes takas meidän edellä.

Kotona Niki söi kanankauloja ja jauhelihaa ja tunnin verran makoili ja lepäili ja eikös alkanut kilpajuoksu ensin kissan kanssa ja sen jälkeen riehumiset ja painit vielä Oskun kanssa, että ei ainakaan liian kovaksi voi lenkkiä haukkua. Oskun kanssa painiessa myös pujotteluta jalkojen välistä ja hyrrää jotta sai Niki kunnolla venytellä kylkiään ja minä vähän hieroskelin sen selkää ja kaulaa.

Huomenna voisikin sitten ottaa ohjelmaan vähän kovemman intervallin ja maanantaina pitäisi mennä mätsäriin Koirakoutsiareenalle ensimmäsitä kertaa katsoon heitetäänkö meidät jo ovelta pihalle :P

3.1 Lepopäivä fyysisestä treenistä

Tänään pidettiin ansaittu vapaa fyysisestä treenistä, mutta aivojumppaa ja tehtäviä tehtiinkin sitten enemmän.

Jessica koulutteli ensin tunnin verran pihalla estehyppyjä, luoksetuloa, seuraamista jne. Kummasti neitokaiset viihtyivät kaksinaan pihalla ja alkaa Jessilläkin oleen auktoriteettia niin että saa Nikin tottelemaan - varsinkin kun on kilo nakkeja taskussa:)

Sisällä harjoiteltiin vielä pujottelua ( saatiin venytystä kyljille), hyppyjä missä Jessica oli esteenä HIHIH....lapsityövoiman hyväkskäyttöökö ?!? Eli Jessica asettua istumaan tuolille ja nosti jalat toiselle. Minä komensin Nikin istumaan ja odottamaan tämän yhdistelemän toiselle puolelle kunnes vein lattialle nakin toiselle puolelle ja takas NIkin luo missä komento hypätä ja upeasti hoiti tuon elävän Jessi-esteen. Jessicalle opetimme myös kosketusalustan käyttöä tai siis Nikille tietty mutta tätäkin Jessica voi sitten itsekseen harjoitella. Kosketusalusta on erittäin tuttu Nikille jo pelkstään noiden rajalipputreenien takia ja tarkoittaa siis sitä että meillä on joku alusta (patalappu) ja aina kun Niki koskee sitä ilman käskyä, saa kehut ja makupalan. Samalla tavalla harjoiteltiin esineen nostoa maasta eli saa makupalan kun nostaa esineen minulle.

Tämmöiset on kivaa tekemistä mitä lapset voivat tehdä koiran kanssa ja samalla ikäänkuin "vahingossa" koira oppii uusia aisoita.

Vähän on päivä mennyt Nikillä ihmetellessä, aina kun joku lähtee ovesta se katselee että eikö tänään mennä lenkille vaikka tuon Jessican tunnin koulutussession päälle sai olla Jykän kanssa tunnin pihatöissä mutta kun pitäs saada olla pihalla 10h - muttei yksin ole kivaa :P

2.1.2014

Tänään olikin edessä rentopäivä lenkitys ja koulutus mielessä kun pakattiin taskut täyteen nakkeja ja suunnattiin Teivonharju - Pinsiö akselille käppäileen. Itsellä sauvat mukana toki mutta rennon letkeellä vauhdilla Niki vapaana pari tuntia.
Itselle jos tuli semmonen 12km niin Nikille varmasti 3x tuo, kun juoksi aina sen 50m eteen ja taka ja eteen ja takas kunnes paluu matkalla tajusi, että siellä voi odotella äippää ja kyllä se sieltä tulee :)
Kohtaamiset meni erinomaisesti seuraa komennolla ja kontakti säilyi näissä. Ainoa pienoinen ongelman poikanen tuli kun Malminmäen mäki laskee kohti yhdystietä ja puusiltaa niin eikös siinä AINA tarvitse yrittää ryöstää ja lähteä noita autoja paimentaan....onneks minulla oli reaktio salaman nopea ja kun karjaisin SEISO niin neiti pysähtyi kuin seinää ja joutui taluttimeen...siinäkin vielä yritettiin kiskoa ja rimpuilla ja vähän koitti ääntäkin käyttää mutta komentamalla ja makupaloilla siitäkin tilanteesta selvittiin.
Siinä tuli saman lenkin aikana sitten harjoiteltua seuraamsita, kontaktia, taluttimessa kulkua, luoksetuloa, odottamista, istumista eli todella tehokas lenkki ja mikä parasta Niki sai nauttia metsässä vapaana juoksemisesta :)

Huomenna sitten ansaittu vapaa molemmilla - katotaan miten Niki ymmärtää tuon :P

Nikin ensimmäinen Uusi Vuosi meni loistavasti pienoista hermostuneisuutta oli havaittavissa aaton pahimpiin takettien räjäyttely aikoihin.

Aattona aloitettiin päivä emännän työpäivän päätteksi tunnin koulutustuokiolla omassa pihassa. Harjoiteltiin tontin rajoja ja rajalippujen kosketusta. Rajalippujen koskettelu alkaa oleen jo niin rutiinia että menee tuosta vain ja ilo on Nikillä ylimmillään kun käy koskemssa lippua ja saa palkkion. Kertaakaan ei tullut ylityksiä. Jatkoimme samaa harjoitusta vähän vaikeutettuna eli minä jatkoin rajan yli ja ensin komenssin Nikin seisomaan rajalla kunnes palasin santamaan makupalan ja kun tämä jälleen meni loistavasti, vaikeutettiin entuudestaan eli kävelin tontilta tielle sanomatta mitään ja upeasti Niki jäi paikalleen lippujen kohdalle.

Tunniin harjoittelujaksoon kuului myös luoksetuloa, paikalla istumista, seuraamista, liikkeelle lähtöä ja maahan menoa. Makupaloista ollaan pystytty jo vähän alkaa luopumaan eikä enään tarvitse pitää koko ajan kädessä herkkuja. Seuraaminen esim. on siirtynyt jo sille tasolle että seuraa minun katsetta eikä enään kättä ja aika ajoin saa sitten palkkion :).

Lopuksi vielä hypimme vanteen läpi kosketustilkulle maahan, missä oli makupala odottamassa. Tämäkin alkaa luonnistua jo kuin itsestään.

Alkuillasta lähdimme vielä tunnin lenkille Haavistolle joskus klo 16 maissa, vaikka raketti paukuttelu olikin jo alkanut. Niki ei paukuttelua noteerannut milläänlailla vaan keskittyi juoksuvaljaissa kävelyyn täysillä. Pahemmin ei vastaantulijoita ollut, lukuunottamatta paria hassua koiraa omistajineen. Näiden ohittamiset meni erinomaisesti vaikkei ollutkaan makupaloja mukana. Haavistolla tehtiin vajaan tunnin lenkki reipasta kävelyä ja nopeus olikin tuommoinen 7,4km/h. Kotiin päästyä Niki oli hyvinkin rauhallinen kunnes klo 21 iltapissalle mentiin ulos taluttimessa ja pauke oli jo alkanut ihan kunnolla. Isoimmat paukut oli ihan ok mutta kun tuli semmoisia konekiväärin kuuloista sarjatulta, alkoi neitiä pelottaa ja mentiin kuin ohjus kotiovelle. Sisällä oli taas ihan suhteellisen turvallista eikä pahempaa hermostumista näkynyt. Treen kaupungin ilotulituksen ajaksi Niki joutui jäädä yksin kotiin 21:30-22:30 ja vähän mietitytti mitähän siitä tulee mutta kun tultiin kotiin 22:30 oli Niki ihan unessa eli oli pystynyt hyvin rauhoittua yksinäänkin. Ilta menikin siinä paukkeen vain yltyessä ja iltapissalla käytiin kun vähän pauke hellitti puoli yhden maissa ja äkkiä sisään silloinkin. Aamulla klo 6 käytiin viellä taluttimessa ulkona ja nyt oli jo täysin rauhallista eikä ollut jäänyt mitään pelkoja ulkoilusta eli suhteellisen tai oikeastaan todella vähällä selvittiin.

Uuden Vuoden päivä alkoi sen aammun 6:n pissatuksen jälkeen pitkillä unilla eli seuraavan kerran heräiltiinkin vasta joskus 10 maissa ja mentiin omalle pihalle ulkoileen ja tekemään vähän toko-harjoituksia. Kierreltiin tontin rajoja taas ja harjoiteltiin lippujen kosketusta. Harjoiteltiin myös seuraamista, seisomista, istumista, maahan menoa, luoksetuloa ja objektin tuomista ( frisbee ja pallo) sekä vanteen läpi hyppyä ja kosketusalustalle maata menoa. Nikillä oli keskittyminen loistavaa tasoa ja kaikki harjoitukset meni hyvin.

Ennen iltalenkkiä tehtiin vielä verkkaa eli pujottelua jalkojen alta, mikä samalla venyttää koiran kylkiä. Lenkille mentin Ylöjärven harjulle : lähdettiin vesitornilta, mistä juostiin lamminpään ulkoilumajalle ja siellä 3km:n kilpalatu ja takas vesitornille. Niki oli vetovaljaissa ja meno päällä koko ajan - pieni vetotuntuma naruun, ei kuitenkaan suorastaan vetänyt. Viimeinen 2-3km vauhti jotenkin nousi itsestään tai siis Jykä nosti vauhtia ainakin mielestäni tai sitten vain luulin niin kun aloin itse hyytyä :P. Makupaloja oli mukana, mutta niitä ei tällä kertaa tarvittu - Niki ohitti kaikki ohitettavat ihmiset ja koirat täydessä kontaktissa Jykää seuraten eikä elettäkään haisteleen tai maisteleen ohikulkijoita. Matkaa tuli 7.8km 53minuuttia ajallisesti ja nopeus 8,6km/h. Koko lenkin aikana ei minkäänlaista väsymisen merkkiä ja loppuun asti innokas ja naru piukalla. Kotonakaan ei osoittanut väsymyksen merkkejä vaan jaksoi päinvastoin kummasti vielä ajaa kissaa.