Lenkki ja jälki
Se oli sitten kesäkuun viimeinen päivä ja vaikka edelleen oli sadetta luvassa, olikin ilta ihan ok eli lämmintä joku 15 astetta eikä sadellut. Nikiä ajatellen siis aivan ihanteellinen lenkki keli.

Ajatuksena oli käydä tekemässä jälki ja sen vanhentuessa heittää lenkki tunti - puolitoista mittanen lenkki. Tein jäljen Haavistolle, melkoisen vaativaan maastoon ( polkuja ristiin rastiin, ryteikköä, kallioo, isoja korkeuseroja ja paljon koirien jälkiä/hajuja) lisäksi haasteensa toi kova tuuli ja kostea ilma eli maastokin oli melkoisen märkää vaikka kalliota pitkin mentiinkin. Jäljen pituus jäi ehkä tommoseen 200m johtuen tuosta haastavasta maastosta( minulle siis jäljen tekijänä haastava :P). Harvensin makupaloja jo melkoisen paljon, vaikka olosuhteet oli suhteellisen haastavat.

Lenkille lähtiessä Niki oli heti jo meno päällä, ilmeisesti tajusi minun tehneen jäljen ja oli kiire päästä sitä ajamaan, sen verta oli virtaisan tuntuinen. Lähdettiin heti miten hölkkäileen ja koko ajan olisi intoa ollut kovempaankin vauhtiin, mutta minä jarruna jouduin oman kunnon mukaan seuraamaan eli nyt mentiin sitä vauhtia mihin minä pystyin :D. Ensimmäisen ylämäen näkiessään Niki heitti laukalle ja se sitten painettiin täysiä ylös asti ja sama meno jatkui kaikissa ylämäissä. Ilmeisesti oli jäänyt tuo vaihde päälle viime kertaiselta lenkiltä, missä Jessica oli pyörällä kirittämässä. Loistavaa jos nyt tuo laukka on ehdollistettu ylämäkiin ja saadaan päästellä niitä sitten koko sydämmen kyllyydestä. Saadaan siinä ihan itsellään hyvät intervalli treenit. Loppuun asti koko lenkin Niki piti hyvä vedon päällä ja vauhtia oli ihan kivasti. Pari kertaa päästiin ojaan kahlaamaan ja juomaan ja samalla sai vähän vetää henkeä mutta heti jatkettiin vauhdilla juoksemista. Koska vauhtia oli sen verta normaalia enemmän, päätimme jättää lenkin vähän lyhyemmäksi eli tällä kertaa juoksimme vain 7km, mikä oli juuri sopiva matka molemmille kun vielä vähän jäi intoa varastoon :). Aikaa meni jotakuinkin 40min.

Lenkin jälkeen ajoimme jäljen, eikä Niki ollut nyt yhtään niin innoissaan kun normaalisti jäljellä. Ei taida olla hyvä ajatus tehdä alle kovaa lenkkiä, läähätyskin on sen verta voimakasta että tuskinpa nenään paljoa hajuja menee. Kuitenki jäljen ajo onnistui erittäin hyvin ja kumma kyllä Niki jaksoi keskittyä ja merkitsi kaikki 3 matkalle jättämääni keppiä. Joissain kohdissa (kulma, polkujen ylitykset, kiveltä alashyppy) oli vähän hakusessa ja jouduttiin pyöriä mutta kaikkinensa varsinkin ottaen huomioon tuon kovan lenkin  jäljen alle, ajo sujui erinomaisesti. Kyllä Nikistä vielä jälkikoira tulee :P.

Lepoa, jälkeä ja flyballia

Lauantaina Niki sai ansaitun lepopäivän, sai olla vain ja touhuilla itsekseen pihalla. Itse minä kävin pyöräilemässä 35km Karhelle ja takas. Pitkästä aikaa keli oli poutainen, joskin ei minkään superlämmin mutta kuitenkin ihan kiva pyöräilykeli. Niki oli selvästi ihan pettynyt kun näki minun pukevan pyöräilyvehkeitä päälleni ja tiesi ettei nyt pääsisi mukaan. Koita siinä sitten selitellä koiralle, että heiiii sinäkin tarvitset lepopäivän :P.

Sunnuntaina olikin Nikillä sitten rankka päivä kun päivän alkajaisiksi oli jälkitreenit Pikku-Ahveniston maisemissa ja illalla vielä viimeinen kerta flyball alkeiskurssia. Meitä oli kaikkiaan 5koirakkoa Ylöjärven koirakerhon jälkitreeneissä ja vuorotellen aina toinen teki toiselle jäljen. Jäljet ajettiin sitten myöskin yksi kerrallaan ja muu porukka seurasi perässä miten kukin koirakko toimii. Tämä tietty aiheutti vähän joillekin koirille haasteita kun ei ollut tottunut että tuommoinen delekaatio painelee perässä. Muutenkin maasto oli erittäin vaativaa - ryteikköä, muurahaisia, jyrkkiä mäkiä ylös ja alas, polkujen ylityksiä ja erittäin kova tuuli. Melkein jokaisen kohdalla olosuhteet aiheutti isoja ongelmia ja kepit ei ottanut löytyäkseen eikä kaikki pystyneet jälkeä myöskään seuraamaan.
Nikille tehtiin nyt jo pitkä jälki eli olisiko ollut jo tuommonen 500m. Jäljellä oli nyt 3 keppiä, mikä oli enin määrä mitä Nikillä on koskaan ollut. Mikä haastavinta varmaan, niin jälki oli nyt toisen tekemä ja kepit toisen ihmisen hajuisia. Jäljen annettiin vanheta reilu tunti, ennen kuin lähdettiin sitä ajamaan.
Niki oli aivan täpinöissään jo heti kun otin sen autosta ja se näki jälkiliinan ja puettin valjaita. Heti autosta ulos tultua alkoi jäljestää ja paineli nenä maassa kohti paikkaa mistä meidän jälki lähti. Koitin toppuutella ja rauhoittaa ja jopa kieltää mutta kouluttaja sanoikin, että älä ihmeessä kiellä koska nythän se tekee sitä mitä siltä odotetaan :P. Näin siis kannustin sitä hakemaan ja "hetsasin" entisestään sanomalla "missä sun jälki on " , "mennään etsimään sun jälki". Jäljen aloituspaikassa ( oli merkitty) , rauhoitin tilanteen ja pitelin Nikiä että joutui todella haisteleen alkua ja miettimään mihin mennään. Heti kun annoin liinaa lähdettiin vauhdilla nenä maata viistäen ja kouluttaja käski antaa lisää liinaa ja olla vain häiritsemättä. Oli menty muutamia kymmeniä metrejä kun Niki pysähtyi kuin seinää haistelemaan ja pyörimään ja jatkoi siitä sitten kyllä suhteellisen nopeastikin matkaa. Ihmettelimme meinasko jälki hukkua vai mitä, mutta me emme vain tajunneet että olikin merkkaamassa ensimmäistä keppiä. Merkkaaminen oli vähän heikonlaista, varmaanki siksi kun ei ollutkaan minun hajuinen, mutta merkkasi kuitenkin. Jäljen ajo jatkui samalla vauhdilla ja minä hädin tuskin pysyin roikkumassa liinan päässä, kun maasto oli sen verta vaativaa. Kovasta vauhdista huolimatta löysi kulmat täydellisesti ja ensimmäinen ongelma tuli vasta kun oli menty polun yli. Siinä pyörittiin tovi ja minä kannustin jatkamaan ja etsimään jälkeä, kunnes haju taas löytyi ja päästiin jatkamaan matkaa.
Loppua kohden vauhti vaan kiihtyi ja seuraavan kepin kohdalla merkintä olikin jo selkeä, eli Niki nosti sen minulle ja sai kyllä ruhtinaalliset kiitokset ja kehut makkaran kera. Koitin vielä leikkiä sen kanssa kepillä, mutta leikki ei kiinnostanut vaan Nikin mielestä kun ollaan jälkeä ajamassa niin se ajetaan eikä aleta kesken leikkiä. No, en sitten pakottanut leikkimään kun selkeästi vain tuo jäljen ajaminen oli se mikä palkitsee ja mitä se halusi tehdä. Täytyy noita keppien merkitsemisiä sitten vastaisuudessa palkita paremmalla makupalalla jos se kannustaisi niitä etsimään.
Jälki päättyi viimeiseen eli 3een keppiin, minkä Niki myöskin merkitsi täysin oppineena eli nosti minulle ja sai loppupalkaksi kissanruoka pussi :D. Ruokapussin syötyää, olisi vielä jatkanut jäljestämistä eikä millään meinannut ymmärtää kun selitin että loppu, se oli tässä nyt :). Tosin näinhän se pitääkin päättyä, että koiralla jää "nälkä" jäljen ajamiseen ja intoa seuraavaan kertaan.

Muutaman tunnin lepäiltyä kotona, olikin vuorossa flyball. Autossa jo muutama kilometri ennen Eteläpuistoa, missä Flyball Niki aloitti vallattoman ulvomisen ja raapimisen häkissään kun olisi pitänyt päästä autosta ulos ja nopeasti nopeasti tosi toimiin.
Alkuverkaksi käytiin kävelemässä parikymmentä minuuttia ja sen jälkeen päästiinkin radalle. Meitä oli tällä alkeiskurssin viimeisellä kerralla kovassa sateessa ja tuulessa tullut paikalle vain 3 urhoollista ja päästiinkin sen takia suoraan harjoittelemaan joukkueena rataa. Niki oli vuorossa toisena ja voi sitä intoa mikä Nikillä oli. Ulvonta odottaessaa vuoroaan oli jo lähes järjetöntä. Niki oli niin tulessa, että minulla oli todella vaikeata saada pideltyä sitä, vaikka olikin valjaat. Omalla vuorollaan Niki lähti kuin ohjus ja nouti pallon tuoden sen täydellisellä suorituksella minulle. Vuoroamme odotellessa, heittelin Nikille palloa toiseen suuntaan ja kun pyysin tuoda minulle pallon niin Niki päättikin lähteä radalle ja juoksi hypäten kaikki neljä estettä, kävi koskettamassa telinettä ja takas esteen jonka jälkeen vasta luovutti pallon minulle. Ihan huippua miten Niki on ehdollistanut tuon radan, vaikka nyt ei kyllä ollutkaan tarkoitus kiertää rataa ennen kuin tuo pallon minulle. Mutta hyvä näin, kehuin kovasti kun teki juuri mitä sille on opetettu :P.
Kun kaikki sujui Nikillä niin täydellisesti, päätimme vähän vaikeuttaa treeniä ja kouluttaja heittikin pallon sivuun sen sijaan, että Niki olisi napannut sen telineestä. Näin treenattiin tuota, että Niki muistaa käydä hyppäämässä aina myöskin ensimmäisen esteen vaikka pallo olisi jo tullut ensimmäistä estettä pidemmälle. Nämäkin harjoitukset meni aivan täydellisesti ja yhtään ainoaa virhettä ei tänään tullut.
Kouluttajan mukaan Niki on ilmiömäinen ja synnynnäinen flyball koira ja ehdottikin meille, josko alettaisiin joukkueessa treenata kisoja varten ja sehän kyllä sopii meille. :) :)
On todella upeaa nähdä, miten Niki keskittyy joka kerta juuri siihen mitä on tekemässä ja kaikki ympärillä on suljettu sen mielestä pois.

Vk-lenkki ja flyballia

Aamulla käytiin juoksemassa nopea 8km, missä Jessica 12v oli pyörällä kirittämässä. Heti kotiovelta jo huomasi, että nyt on ihan eri meininki kun eilen ja intoa tuntui olevan. Nikillä kova kiire Jessican perään ja näinpä päätettiin että Jessica pyöräilee metrin verran Nikin edellä, jotta saadaan sujuva reipas lenkki tehtyä. Ylämäet päästeltiin täysiä laukalla ja niissä(varsinkin loppupäässä) Jessica joutui vähän huuteleen Nikiä vielä mukaansa. Vauhti oli erinomainen, mutta joka mäessä n. 10m ennne mäen korkeinta kohtaa, Niki heitti takas raville ja päätti että tämä oli tässä huolimatta Jessican houkkuteeluista ja innostamisesta. Täytyytä tässä kokeilla ensi kerralla, että Jessicalla on narupallo kädessä, josko sitten päästäisiin ihan mäen päälle asti vauhdilla. Kunnosta tuo ei voi olla kiinni, sen verta kovaa tuossa viikko sitten Niki päästeli karatessaan auton perään. Samoin flyball:issa kyllä vauhtia riittää eli nyt olisi vain saatava motivaatio kohdilleen :P.
Kaikkiaan lenkille tuli pituutta n.8km ja aikaa meni 47min, melkein tuli reittiennätys.
Kotona Niki pääsi vielä loppuverkaksi uimaan.

Illalla oli vielä Flyball ja pelkäsin että voisi olla suhteellisen veltto tuon aamun lenkin jälkeen mutta oli kyllä kaikkea muuta kuin veltto. Tämä oli ensimmäinen kerta oikeassa ryhmässä, muuten kun olemme olleet tuolla alkeiskurssilla. Alkeiskurssia on vielä kerta jäljellä, mutta Niki on edennyt niin käsittämättömän nopeasti että kouluttaja suositteli mukaan tähän ryhmään. Harjoittelimme suoraan vaihtoja ja Niki oli aivan täpinöissään eikä meinannut pysyä nahoissaan kun odotteli vuoroaan. Olimme onneksi nyt ensimmäistä kertaa laittaneet valjaat, koska jo viimeeksi alkoi olla vaikeuksia pidella Nikiä pannasta sen vuoroa odotellessa. Onneksi oli valjaat, sillä nyt oli jo todella vaikeaa edes niillä saada Nikiä pideltyä. Nikin huuto (haukunta, ulvonta, ulina) ja tärinä oli sanoin kuvaamaton kun edellinen koira oli radalla. Harvemmin näkee noin syttynyttä koiraa. Pallon nouto ja esteet meni erinomaisesti, ilman ensimmäistäkään virhettä ja vauhtia oli jo todella ihailtavan paljon. Nikillä on mahtava pitkä venyttävä askel ja siihen kun yhdistää vielä tuon nopeuden niin pallo on suit sait sukkelaan jo tuotu minulle.
Todella ilolla saa todeta, että flyball on se meidän laji agilityn ohella :) :)

26.6. Torstai pk-lenkki
Vihdoinkin ilta ettei ollut sateen uhkaa eikä myöskään liian lämmintä, joten päästiin juoksulenkille. Jotenkin itsestä on tullut niin hienoperse, ettei voi lenkille mennä kastumaan.
Melkoinen jännitys oli itsellä pelissä, että miten Niki tuon viikonlopuna auton jahtaamisen jälkeen suhtautuu autoihin, vai on ko palattu lähtöruutuun ja puolen vuoden opetukset mennyt hukkaan :O.

Helpotus oli suunnaton kun huomasin että tänään ei autot kiinnostanu, tosin ei kyllä kauheesti juoksukaan. Mukana oli iso kasa nakkeja ja varmuuden vuoksi aina kun auto meni ohi, otimme kontaktia ja nopeastihan Niki taas muisti että heti minun vierele ja katse silmiin niin saa nakkia :P.  Näin sitten jolkottelimme kevyehkön pk-lenkin 1h20min. Matkaakaan ei kertynyt kuin 11km. No, pääasia että pystyttiin kohtaamaan autot ilman ongelmia ja saatiin liikuntaa ja hyväähän ne pk-lenkit aina välillä tekee :P.
Kotona otettiin vähän tokoa (seuraamista ja paikkamakuuta) ja käytiin kahlailemassa vedessä.

25.6 Keskiviikko ja Agility päivä

Oli kerrassaan mahtavat agitreenit ja Niki antoi kyllä parastaan. Saan todella olla ylpeä koirastani :). Äitiinsä BTWW MayDay on tyttö tullut. Äiti kun kilpailee menestyksekkäästi Eestissä agilityssa.
Kouluttajan mukaan Niki on luonnonlahjakkuus ja harvoin näkee tämmöisiä koiria, jotka näin innoissaan tekee kaiken ja kerrasta tajuaa mitä halutaan.

Tänään siis otimme mukaan ensimmäisen kerran pituusesteen, mikä oli sijoitettu kahden esteen väliin. Ensin oli tarkoitus harjoitella tätä pituusestettä, sen jälkeen ottaa siihen alle normaali este ja kun nuo kaksi sujuu putkeen, otettaisiin vielä putki kolmantena mukaan. Nikipä meni tuon pituusesteen, niinkuin olisi aina sitä hypännyt ja perään viellä putken ja sama takaspäin. Oli aivan mieletöntä nähdä, miten se nautti noista esteistä ja tekemisestä minun kanssa. Seuraavalla kierroksella sitten, kun muut hyppäsivät pystyestettä ja yrittivät siihen perään saada pituusesteen, Niki jo painelikin koko 3n sarjaa ja näki miten ylpeä se oli itsekin kun sai ihastuneita huutoja muilta ja kehuja kouluttajalta.

Harjoittelimme myös keppien pujottelua ja taas oli kaikki 12 keppiä, joiden ympärillä edelleen oli nuo aitaverkot jotta sai tehdä kujana vauhdilla. Tämänkin Niki taas hoksasi kerrasta ja vauhtia alkaa oleen jo niin, että verkot vaan lentelee kun Niki pyyhältää pujotellen tuon keppisarjan. Ohjaaja (=minä) tässä vähän sekoili ja antoi vähän vääriä merkkejä, mutta koira korjasi ja teki mitä pitikin :).

Omaa vuoroa odotellessa aina tokoiltiin, pujoteltiin jalkojen välistä(=venyteltiin kylkiä) ja etsittiin minun kädessä ollutta keppiä. Näin pidettiin lihakset lämpiminä odotusten ajan. Tokoilutkin(seuraaminen, luoksetulo ja paikkamakuu) sujui täysin moitteetta ja Niki keskittyi täysillä minuun ja siihen mitä minä häneltä halusin. Tikun hakeminen oli myös Nikin mielestä oikein mukavaa puuhaa ja joka kerta tikku löytyi, riippumatta mihin sen jätin(jätin niin, ettei Niki nähnyt). Nyt otimme mukaan istumisen tuohon tikun merkkaamiseen eli Niki nostaa tikun minulle ja pitää istua yhtä aikaa ja vasta luvan saatuaan saa jatkaa matkaa. Harjoittelemme tätä nyt näin jälkeä varten, tuleepa sitten sekin samanlailla joka kerta. Niki alkaa oleen tässä jo niin hyvä, että kun lopetimme tämän tikun metsästyksen ja jatkoimme kävelyskelyä jäähdyttely mielessä, niin joku 10min myöhemmn Niki painaa nenä maassa ja metsän reunassa ruohikosta nappaa tuon samaisen kepin suuhunsa, istuu ja luovuttaa sen minulle :). Huhuh on siinä todella lahjakas koira ja minä kun olin jo koko kepin unohtanut. Tunnistin sen samaksi, koska oli jo sen verta kuolattu :P.

Kotona vielä treenasimme vähän keppien pujottelua ( nyt mukana 4 sauvaa, mitä pujoteltiin), ilman siis mitään verkkoja. Otimme myös vähän kontaktia 2on2off menetelmällä ja vanteen läpi hyppyä. Näyttipä Niki siinä uusimmankin temppunsa eli miten hypätään trampalle turvaverkkojen sisään. Mistä lienee tuonkin oppinut, tai sitten luulee olevansa ihminen kun lapsetkin käy siellä pomppimassa. Lopettaessani tämän päivän treenit, Niki oli sitä mieltä että ei vielä lopeteta ja yritti tarjota kaikki temput - flyball levyn lyöminen, esteet, vanne, kontakti, tramppa, maatameno jne. jotta vaan saisi pallon vielä takas. Pakkohan se sitten oli vielä heitellä ja antaa noutaa :D

24.6 Tiistai  jälkeä jälkeä

Käytiin tekemässä nyt vähän pidempi jälki pellolle ja mukaan otettiin  yksi tunnistekeppikin. Jälkeen tehtiin 2 kulmaa ja pituutta kaikkiaan oli tuommonen ehkä 150m. Jäljen annettiin vanhentua reilu 45min, mikä oli jo vähän pidempi aika kun yleensä.
Heti jo kun otin Nikin autosta ulos, alkoi tohina ja kiire jäljelle. Niki tunnistaa jäljelle menon valjaista, mitä käytetään vain jäljestämisessä. Jäljen lähtökohdalla oli vauhtia niin paljon että ei meinannut millään jaksaa keskittyä aloitukseen, pakotin kuitenkin rauhoittumaan ja keräämään makupalat tuosta lähtöruudusta. Makupalat kerättyään, NIki meinasi jo karauttaa vauhdilla jäljelle, mutta edelleen pitelin lyhyellä liinalla ja koitin saada vauhtia pois ja Nikin ymmärtämään, että jokainen jälki on tärkeää haistaa ja edetään rauhassa ja käytetään enemmän aivoja :P.
Ensimmäinen kulma meni loistavasti, Niki suostui jopa siinä hetken viipymään ja syömään nappuloita. Kulman jälkeen osasi heti ottaa jäljestä kiinni ja jatkettiin nyt jo vähän rauhoittuneena. Kun kohdattiin paikka missä oli keppi, Niki aivan oikeaoppisesti pysähtyi siihen ja nosti kepin minulle jollain palkkasin ruhtinaallisesti makkaralla. Kepin nostettuaan ja minulle annettua, sai luvan jatkaa jälkeä ja olikin nyt selvästi jo keskittyneempi nenä syvällä jäljessä.
Toinenkin kulma meni erinomaisesti ja koko jälki loppuun asti siitä mentiin keskittyneenä ja Niki selvästi tiesi mitä siltä odotetaan.
Tämä oli ensimmäinen oikeasti onnistunut jäljenajo, jolloin Niki todella teki nenällään töitä eikä vain juossut jälkeä läpi.

22.6 Sunnuntai

Treenasimme kotona erilaisia agilityyn ja flyball:iin liittyviä treenejä muutamia kertoja päivän aikana koska illalla olisi edessa flyball treenit.

Harjoitteluun kuului nopeuden kehittämistä flyball käännöksessä ja tätä treenasimme siten, että Niki odotti lupaa lähteä ja siitä juoksi "lyömään" levyyn ja nopea käännös takas jolloin pallo jo lensi takaspäin. Tässä kohtaa tuo käännös sujuu todella nopeasti ja ketterästi, vaikka sitten kun flyball:issa pitää vielä napata pallon, Nikin onkin hitaampi ja tarkempi koska haluaa heti telineestä pallon suuhunsa. Kun saimme nämä käännökset sujumaan sutjakkaasti, otimme mukaan yhden esteen eli molempiin suuntiin sekä levylle tullessa että pallon kanssa pois mennessä piti hypätä este. Tämäkin sujui ihan moitteetta.

Harjoittelimme myös tuota nopeutta ja reaktiota frisbiillä, mitä emme ole vähään aikaan treenanneet ja alkuunsa sen kyllä huomasi sillä ilmasta kiinniotto oli hakusessa ja alkuunsa ei edes löytänyt ilmasta koko frisbiitä vaan juoksi kuin päätön kana. Muutaman heiton jälkeen alkoi kuitenkin homma sujua.

Myös kontaktiestettä harjoittelimme jälleen 2on2off menetelmällä ja sekin sujuu kun Niki vain ensin tajuaa että tässä ei ole kyseessä flyball, eli ei vain lyödä tuota värillistä kohtaa vaan siihen pysähdytään odottamaan lupaa jatkaa.

Illalla oli flyball treenit ja harjoittelimme siellä vaihtoja. Nyt Nikillä oli vauhtia jo ihan erilailla kun aikaisemmille kerroilla ja odottaessaan vuoroaan, alkaa jo huutaa ja vaahdota ja on ihan täpinöissään. Rimpuilee myös siinä niin että lähestulkoon saa päänsä pois taluttimesta, eli vastaisuudessa on varmaan kokeiltava valjaita, jotta sen saa pideltyä siihen asti kun toinen on tullut pois. Pääsääntöisesti rata meni erinomaisesti. Kuitenkin kun pallo lähti sivulle, Niki ei muistanutkaan että pitää palata este hyppäämään, vaan juoksi onnellisena tuomaan minulle palloa. Siitä kun palautin Nikin esteille, se menikin uudelleen hyppäämään telineeseen ja siitä vasta esteelle. Kisatilanteessa, tulisi koko Nikin suoritus uusia eli uusi lähetys ja pallon haku + tuonti.

21.6 Lauantai Juhannuspäivä

Tänään lähdimme kaiken juhannusmässäily päälle pitkälle kävelylenkille, missä Niki sai juosta vapaana. Lähdimme Hämeenkyrön lentokentältä tuonne Pirkan uralle (=Pirkanhiihto pohja). Keli oli suhteellisen viileä, sadettakin oli luvassa mutta ei onneksi satanut. Lämpöä ei ollut kuin reilu 10 astetta, mikä tietty oli erinomainen lenkkiä ajatellen. Niki sai olla vapaana koska tarkoitus oli tehdä pidempi vaellustyyppinen lenkki. Maastot oli aivan mahtavaa kangasmaastoa, suhteellisen tasaista ja kuivaa vaikka olikin koko viikonlopun satanut. Suerasimme tuota merkittyä Pirkanuran polkua, mikä tosin välillä tuotti melkoisia haasteita kun oli huonosti merkattu ja jossain kohtaa mentiin vähän vikaankin, mutta näytti tuo "väärä" polku kuitenkin yhtyvän oikeaankin. Niki otti jatkuvasti hajuja luonnosta ja yhdessä kohtaa lähtikin joko eläimen perään mitä me emme nähneet tai vain sain niin voimakkaan hajun, että nenä maassa painoi kuulematta näkemättä meitä tai komentoja. Vähän hännän pää enään vilkkui kun tajusi kääntyä takaisin. Tämän jälkeen jouduin olla supertarkkana ja aina siinä vaiheessa kun vähänkin näytti, että ottaisi hajun kutsuin luokseni ja palkkasin. Menimme yhteen suuntaan tuommoisen 1h20min ja sama takasiin ja takastullessa Hämeenkyrön lentokentän jälkeen, kun polku menee aivan tien viertä, auto ohitti meidät tiellä ja siinähän Nikin sitten provosoitui ja otti ritolat. Niki lähti kuin ohjus juoksemaan tuon auton perään asfaltille ja toinen auto tuli takana n. 10m ensimmäisestä. Olin jo aivan varma että jää tuon toisen alle mutta onneksi ei, vaan pystyi pitämään vauhtinsa tuossa noiden kahden välissä. Vauhtia oli varmasti yli 40km/h. Tietä näkyi joku toista km. ennen kuin kaartui näkymättömiin ja niin pitkälle kun silmäkantoi, Niki jatkoi hulluna auton jahtaamista. Mitkään huudot, kommenot ei mennyt läpi ja lähdimme juoksemaan perään, jotta näkisimme mihin lähtee kun tie kaartaa( itsellä ei ollut tietoa, haarautuuko sieltä tms.). Tässä vaiheessa olimme jo varmoja, ettemme koiraa enään ainakaan elävänä näe kun n. 10min kuluttua alkoi taas valkoista vilkkua ja Niki juoksi samaa vauhtia nyt tien toista puolta takas. Palkitsin takastulosta ja loppulenkin Niki joutuikin olemaan sitten taluttimessa kiinni. Kaikkiaan lenkki oli vajaan 4h.
Niki ei ole pitkän aikaan jahdannut autoja ja luulinkin että siitä on päästy kokonaan mutta näemmä jotenkin tuo pitkälenkki on se mikä saa Nikillä tuon jahtausvimman heräämään ja kun se lähtee niin on niin täynnä adrenaliinia että aivan sama mitä teen niin ei kuule ei näe. :( :(. Nyt ei voi kuin toivoa, ettei menty tuossa jahtaamisessa taas puolen vuoden työtä taaksepäin ja aleta jatkossa taas aina jahtaamaan autoja.

19.-20.6
Torstaina teimme jäljen arviolta 50m pitkä ja siinä kaksi kulmaa. Mukaan ei otettu tikkuja vaan ihan pelkkä jälki, josko saataisiin siitä turha tohina ja vauhti pois. Jälki ajettiin n. tunnin vanhana ja jo koti ovelta lähti jäljestämään, kun oli jälkivaljaat päällä. Tarkoitus oli kuitenkin vasta merkityltä jäljeltä eli n. 300m kotoa alkaa jäljestää, mutta eiköhän tuo toiminut ihan hyvin lämmittelynä :P. Jälki löytyi hyvin, mutta vauhtia oli edelleen liikaa ja toisessa kulmassa meni pitkäks....nyt kuitenkin Niki itse tajusi tuon ja palasi etsimään mihi jälki menee oikeasti. Jälki päättyi palkkaan eli kissanruoka pussi odotti loppumispisteellä ettei Niki yritä siitä jatkaa minun poismenoreittiä. Pituutta olisi hyvinkin voinut olla reilusti lisää, mutta itse kun ei jaksanut tiputella ruokanappuloita kauempaa niin ei sitten pidennetty vieläkään matkaa.
Kotipihalla harjoittelimme erilaisia tokoharjoituksia (seuraamista, paikkamakuuta, luoksetuloa). Näitä harjoittelemme kyllä toki päivittäin mutta nyt pitkästä aikaa otimme oikein session että harjoittelimme systemaattisesti. Upeasti on pysynyt Nikillä mielessä nämä, ainakin siis kotipihalla harjoitellessa.

Perjantai 20.6 aamulla menimme pitkästä aikaa (siis ensimmäisen kerran viime kesän jälkeen) Tammelantorille aamukahville. Paikka on siis sama, missä Nikiä sosialistimme viime kesänä. Pitkään aikaan ei olla muutenkaan käyty kaupungissa ihmis ja liikenne vilinässä, eli senkin takia jo oli aikakin taas mennä katseleen mitä isommissa ympyröissä tapahtuu ja miten Niki suhtautuu liikenteeseen ja ihmisiin. Ihmisvilinää olikin ihan riittämiin, en ole nimittäin tajunnut miten ruuhkainen tori on juhannusaaton aamuna.
Niki käyttäytyi erinomaisesti, eikä milläänlailla noteerannut liikennettä eikä vieraita ihmisiä. Torikahvilassakin jaksoi istuskella ja makoilla jaloissani ja odottaa nätisti omaa makupalaansa. Torilta Niki pääsi vielä Pyynikiin näkötornille munkille ja sielläkin oli melkoinen väenpaljous...mikä myös yllätti minut täysin. Alkuunsa kun päästiin Pyynikille, aloitti Niki ulvomisensa mutta lopetti hyvinkin pian kun sai vähän haistella ympäristöä ja tajusi että nyt mennään vain munkille eikä lenkille vaikka upeat lenkkimaastot olisi ollutkin. Oli siis ihan turha hötkyillä ja vaahdota kun ei lenkille mentäisi :P.

Viikonlopun aikana kotona harjottelimme useamman kerran pienissä erissä sekä pujottelua että kontaktiestettä.

18.6 Keskiviikko
Aamulla Niki pääsi metsään Jykän kanssa juoksenteleen vapaana tuommoisen 45min. Lenkkiä ei tarvittu tänään pidempään kun Keskiviikko on agilitypäivä ja illalla taas treenit.
Agilityssa harjoiteltiin kontaktiesteelle menoa ja poistuloa sekä keppien pujottelua.

Kontaktiestettä harjoittelimme matalalla lankulla missä alapää maalattu eri värillä. Tässä on tarkoitus, että koira sekä ylös- että alasmennessä koskettaa tuota eri väristä osiota. Ellei kosketusta tapahdu, tulee siitä koiralle virhe. Nikin kanssa olemme kosketusalustaa harjoitelleet jo pitkään ja sen koskettaminen sujuu moitteetta, samoin tietty flyball:ssa tuon flyball levyn. Nyt tätä vähän sekoittaa tuota flyball treeni koska Nikin käy lyömässä tassuilla värillistä osuutta ja juoksee pois eli ihan kuten Flyball:ssa on opetettu. Harjoittelimme tuota nyt 2on2off menetelmällä eli kaksi jalkaa lankulla ja kaksi pois. Kotona laatikon päällä harjoitellessa tuo sujuu täydellisesti ja nyt on vain saatava se sama toiminto lankulle. Makupalan kanssa Niki on vähän liiankin innokas ja tarjoaa kaikki mahdolliset oppimansa asiat, jotta vain saisi makupalan eli tähän on vain saatava tarkkuutta ja keskittymistä. Olen tähän ottanut komentosanan "alas" joloin alastullessa etujalat pitää olla maassa ja takajalat lankulla ja mennään komennolla saa vasta jatkaa. Tarkoitus tällä on agilityradalla se, että ohjaaja ehtii tässä välissä koiran edellen näyttämään seuraavaa estettä. Kun saatiin keskittyminen hallintaan, niin alkoi jo sujua ihan ok. Tosin vielä tarvitaan paljon paljon tämän hinkkaamista jotta se sujuisi aina.

Toinen harjoitus oli keppien pujottelu, mitä kotona ollaan harjoiteltu3lla kepillä, siten että Niki itsenäisesti pujottelee niitä molemmista suunnista. Nuo on alkanut meneen jo ihan hyvin ainakin aina välillä (lue: kun jaksaa keskittyä eikä vain sekoile makupalan eteen). 4ää keppiä ei olla vielä tuosta syystä otettu, vaan odotetaan kunnes nuo 3 menee joka kerta oikein. Nyt kuitenkin treeneissä mentiinkin heti jo tuota 12 kepin sarjaa, mutta siellä laitettiin verkkoa keppien ympärille, jolloin ei edes voinut tulla virheitä. Oheisessa kuvassa ylhäältäpäin kuvattuna näkyy kepit mustalla ja vihreä on kanaverkolla viritetty kuja, jolloin koira automaattisesti menee aina oikein. Kun tämä menee jouhevasti, voidaan alkaa keskeltä poistaa noita verkkoja yksitellen ja tätä kautta päästään jossain vaiheessa eroon verkoista kokonaan. Tätä harjoittelemme treeneissä, mutta kotona tarkoitus olisi kuitenkin jatkaa edelleen ilman verkkoja ja opetella aina lisäämään yksi keppi kun edelliset sujuu moitteettomasti.

17.6 Pitkähkö vauhtileikittely lenkki
Keli oli oikein suosiollinen tänään pidemälle lenkille. Lämmintä oli vain 10astetta ja vähän aurinko paistoi eikä satanut eli ihan täydellinen lenkkikeli Nikiä ajatellen.

Tänään oli vuorossa vauhtileikittely eli ensimmäinen 30min ihan kevyttä hölköttelyä ja seuraava 20min kovempaa juoksua ja paluumatka 50min oli tarkoitus alunperin hölkötellä, mutta innostuimme juoksemaan kaikki ylämäet täysiä ( ja niitähän riitti tuolla Julkujärven maisemissa). Alkuunsa Niki oli näissä ylämäki spurteissa ihan innoissaan, mutta melko nopeasti tajusi että miks ihmeessä laukkaisin ylämäet kun voin kävelläkin eikä tarvii tuota akkaa raahata perässä. Eipä siinä mitkään komennot, pyynnöt, yllytykset tms. auttanut vaan mentiin ihan Nikin vauhdilla (eli lähdettiin kovaa ja loppupätkä aina hiipui vauhti lähestulkoon kävelyvauhdiksi)
Lenkillä oli pituutta tuommoinen 14km ja aikaa meni 1h44min eli ei keskivauhti kyllä päätä huimannut, mutta oli kiva lenkki ettei pelkästään tv hölköttelyä. Sykeetkin kävi itsellä ihan mukavissa lukemissa(max 172).
Lenkin varrella jätettiin etsittäviä käpyjä ja tikkuja Nikille ja poikkeuksetta se ne tunnisti.
Erittäin positiivista oli huomata, että Niki on lähestulkoon kokonaan lopettanut autojen kyttäämäisen ja jahtaamisen, eikä pahemmin edes valtatien yli menevällä sillalla provosoitunut. Jotenkin vaan tuo on itsellään loksahtanut sille, ettei siinä autojen kyttäämisessä ole mitään järkeä :D

16.6 Jälkitreeniä
Tänään ei menty lenkille vaan pitkästä aikaa tehtiin jälki, ihan lyhyehkö (20m) yhdellä kulmalla, jotta muistuisi jälkihommat taas mieleen. Muistuihan tuo hyvinkin, mutta vauhtia oli niin paljon että tuo kulma meni pitkäksi, mistä kyllä sitten kiertoteitse osasi takas jäljelle mutta jos juuri mutkassa olisi ollut tunnistetikku niin sinnehän olisi jäänyt. Nyt on alettava treenata useammin jälkeä ja jotenkin saatava tuo keskittymninen ja rauhoittuminen ettei vain mennä hirveellä höökällä vähän sinne päin :O.
Lenkeillä on kyllä harjoiteltu keipin tai kävyn metsästystä ja ne on löytynyt upeasti.

15.6 Sunnuntai
Itsellä päivä alkoi pyöräilyllä reilu 40km Nokian ja Pirkkalan kautta Kaukajärvelle, mistä autolla Oskun kyydillä takas. Matkalla poikkesimme katsomaan agilityn SM kisoja ja kyllä vaan oli noilla maxi koirille hirmuinen vauhti ja ketteryys...eipä taida Nikistä tulla koskaan SM tason agikoitaa :P. Maxi koirissa on niin paljon noita superketteriä esim. Aussi kelpie, mikää menee vaikka solmuun tarvittaessa ja pystyy kääntyä kaksinkerroin jo esteenpäällä...eipä siinä meidän tungraffilla ole kyllä nokan tai kuonon koputtamista. No....onneks ei tavoitteetkaan ole ihan SM tasolla ja varmaan jossain vaiheessa päästään ainakin ykkösluokkaa kisaamaan :D :D.
Päivällä treenasimme Nikin kanssa agilitykeppien pujottelua ja sujuihan ne vaihtelevalla menestyksellä. Meillä oli 3 sauvaa pystyssä maassa ja välillä mentiin ihan kuten pitääkin kun taas välillä oli niin intoa täynnä että ei ymmärtänyt yhtään mitään vaan kierteli niitä ihan miten sattuu. Kun taas saatiin keskittyminen kuntoon, niin johan alkoi sujua. Lopetimme heti kun saimme muutaman täysin onistuneen suorituksen. Tämä toimi samalla hyvin myös alkuvekkana illan flyballiin, kun tuli kyljet venytettyä valmiiksi.
Illalla siis Nikillä oli flyball - jo 5s kerta ja Niki meni kuin kokeneempikin flyball koira. Päästiin nyt ekakertaa treenaamaan vaihtoja ja yllätyksekseni ne sujui ihan täydellisesti. Ohjaajalla on vähän vielä opettelemista lähettämisen suhteen mutta Niki kyllä meni ihan kympillä. Vielä kun saadaan tuo pallonotto nopeammaksi, niin Niki on ihan valmis kisaamaan.

14.6 Lauantai
Tänään oli jälleen vuorossa lenkkipäivä ja tehtiin pitkä pk-lenkki, mikä oli itselle yhtä tuskaa jostain syystä vaikka ensimmäinen 55min vain käveltiin. Tosin Niki oli valjaissa, joten kävelyvauhti oli tuolla lähemmäs 7km/h. Nyt kun ei ole joka päivä käyty juoksemassa, huomaa että Niki on paljon energisempi ja juoksuhaluja on ihan erilailla eli veto päällä koko ajan.
Kävelimme siis Lamminpää-Julkujärvi maisemissa ensin 55min ja juoksimme kevyttä hölkkää takas, jolloin kokonais lenkin ajaksi tulu 1h 42min ja pituutta vajaa 14km.

Kotona vielä harjoittelimme vähän esteitä ja keppien pujottelua.

11.6 Keskiviikko
Kuuma aurinkoinen päivä, joten jätimme Nikin kanssa lenkin väliin. Minäkin sain tarvitsemani liikunnan pyöräillessä töihin ja kotiin :P.
Treenasimme kuitenkin agikeppejä eli 3 kävelysauvaa maahan kiinni ja niitä piti sitten pujotella. Nikillä alkaa jo muistaan mitä nuo kävelysauvat tarkoittaa ja kun otan sauvat esille alkaa tärinä ja hyppiminen, ulvominen ja tuskin jaksaa odottaa että saan sauvat aseteltua paikoilleen. Heti kun yksikin on lyöty maahan, alkaa sen kiertääminen ja palkan kärttäminen :P. Harjoittelimme näitä eri suunnista 3x 10 min kerrallaan ja aina lopetimme kun tuli muutama täydellinen suoritus. Pääsääntöisesti meni loistavasti, mutta välillä alkoi oleen niin täpinöissään että ei keskittyminen enään riittänyt vaan niitä sitten kierreltiin miten sattuu ja aina katsottiin minuun että joko joko joko kelpaa. Edelleen jatkamme vain näillä 3lla ja kun saadaan ne meneen ilman yhtäkään virhettä voidaan ottaa lisää keppejä mukaan. Komentosana on yksinkertaisesti "keppi".
Upeaa oli nähdä, että kun olin jättänyt sauvat maahan ja itse poistunut paikalta niin Niki käy niitä itsekseenkin kiertelemässä ja juoksee iloisena luokseni huomasitko, huomasitko anna makupalaa :D.
Koska oli suhteellisen lämmin ilma, niin päivään harjoitukseen kuului myös uinti. Niki kävi itse kärttämässä puutarhalaatikosta kelluvaa leluaan eli selvästi halusi uimaan :P.

Tiistai10.6
Tänään olikin sitten hieman viileämpi päivä ja päästiin juoksemaan. Tehtiin vain omalla kylällä kevyt minulle palauttava reilu 10km. Muutama viikko on mennyt ettei ole käyty valjaslenkillä ja jo kun otin valjaat esiin, Niki katosi kaakkoon. Kuitenkin kun sain ne puettua ja lähdettiin oli kaikki hyvin. En ole pystynyt selvittämään eikö se halua valjaslenkkille vai vihaako(häpeää) se vai valjaita, tämä siis tapahtuu kaikkien valjaiden kanssa, ei pelkästään juoksu. No kun on pihasta päästy pois, on Nikilläkin jo kivaa.
Koska tarkoitus oli juosta vain palauttava lenkki niin vauhtikaan ei ollut kummonen vaan tuommoinen 8km/h kevyttä hölköttelyä. Ihmetyksekseni huomasin myös että Niki ei juurikaan reagoinut ohi meneviin autoihin eli jotain on sen päässä tapahtunut tässä kun on saanut olla autoteillä lenkkeilemättä. Tai sitten kun sillä oli tuossa parisen viikkoa sitten elämänsä toinen juoksu, niin siitä tulikin kerrasta aikuinen :P. Toivotaan, että tämä on pysyvä olotila.
Juoksu sujui kaikin puolin upeasti, Nikin vauhti oli juuri minun palautteluun sopiva ja vetoa oli valjaissa juuri sen verta, ettei minun tarvinnut ihan itekseni juosta.
Suunilleen puolessa välissä lenkkiä 50min kohdalla Melansyöstävän rannalla, päästin Nikin kahlaamaan ja juomaan ja kun siitä lähdetiin kotia kohti, tulikin kummasti taas energiaa ja vauhtia Nikiin.
Keli ei ollut paha, joku 15astetta, mutta kyllä se vaan näytti Nikille tuottavan tuskaa eli kyllä tuo on aivan maksimmi lämpötila missä Nikin kanssa voi juoksennella.
Kotona pääsi taas välittömästi uimaan ja jäähdytteleen järveen.

Maanantai 9.6
Jälleen yksi tuskastuttavan kuuma päivä. Niin tai ei minulle, mutta Nikistä huomaa että se kärsii ja on tuskissaan. Onneksi pääsee uimaan aina halutessaan.  Aamusta heti oli jo suhteellisen lämmintä eli lenkki jäi tältäkin päivältä väliin mutta otimme agitreenejä eli aloimme harjoittelemaan pujottelua. Löin maahan kiinni ensin kaksi kävelysauvaa mitä kierrettiin ja kun osasi kiertää sai palkan. Kun tuo sujui ongelmitta muutaman kerran, otimme mukaan vielä yhden kepin ja pujottelimme näin kolmea keppiä. Välillä meni erinomaisesti ja välillä taas ei sinne päinkään kun kytättiin vain makupaloja. Teimme tätä harjoitusta molemmista suunnista ja selkeästi vasemmalta lähtö oli helpompaa Nikille, oikealta kun lähdimme tuntui ettei ymmärtänyt yhtään mitä halutiin. Kun sain muutaman täysin onnistuneen perä jälkeen molemmista suunnista lopetimme ja jätimme asian hautumaan. Pitkin päivää tehtiin näitä muutaman kerran.
Itse kun makoilin lepolassessa lueskelemassa auringossa jotakuinkin koko päivän, viihdytti Niki itseään makoilemalla varjosas ja aina välillä tuoden minulle esineitä. Milloin oli keppiä, milloin puutarhaletkua ja mitä nyt sattuikin löytämään kannettavaksi. Näitä sitten siinä heittelin ja harjoiteltiin noutoa :). Muutaman kerran teimme myös kepin etsimisharjoituksia eli kävelin Nikistä pois tuommoisen 20m ja pudotin tikun matkalle mikä Nikin piti tunnistaa...hienostihan se tunnisti ja toi minulle.
Itse kävin vielä illalla 2h melontalenkillä. Nikille tuli noita juoksu/noutoharjoituksia pitkin päivää ihan varmastikin riittämiin, kyllä sen niin ahkera on kantaan esineitä ja hakemaan niitä :).

Viikonloppu meni itsellä Kaukajärvellä melontakisoja seuratessa, mihin tällä kertaa Niki ei päässyt mukaan. Keli oli niin tuskastuttavan kuuma ja raskas että aattelin Nikin voivan paremmin kotona viileässä.
Sunnuntai meni itsellä Pirkan pyöräilyn klassikko lenkillä 134km ja illalla olikin sitten Nikin vuoro päästä treeneihin eli vuorossa oli Flyball. Olimme poikkeuksellisesti Tamskin Niihaman kentällä, missä ei ole Flyball telineitä mutta viritimme kuitenkin radan agiesteistä ja pallo esteiden jälkeen maahan. Jo esteitä viritellessä, Niki oli niin täpinöissään että meinasi taluttimessa kuristaa itsensä hengiltä. Huuto ja ulvontakin oli järjetöntä. Ohjaaja vei pallon esteiden päähän ja me odotimme Nikin kanssa lähtöpaikassa lupaa startata ja kyllä oli Nikissä pitelemistä että sain sen odottamaan luvan. Olemme nyt alkaneet sekä flyballissa että agissa starttaamaan jalkojen välistä, missä minun on helpompi sekä pidellä koiraa että saadaan selkeä rutiini tuohon starttiin. Kun Niki sai luvan lähteä, oli se salamana jo hypännyt nuo 4 estettä ja pallo suussa takasin minun luona. Juuri kerkesin pallon ottaa pois ja antaa makupalan kun Niki oli jo karauttanut takas hyppäämään esteitä :P.
Koitimme muutaman kerran jälkeen vähän vaikeuttaa harjoitusta ja pallo laitettiinkin sivuun ettei sitä näe lähtöpaikasta, mutta eipä se sen hankalampaa ollut Nikille, vaan täysin saman lailla salamana kävi noutamassa pallon ja toi suoraan minulle. Ensi kerralla pääsemme kuulemma jo treenaamaan vaihtoja, niin hyvin Niki on ottanut tuon flyballin haltuun. Josko ensi sunnuntaina jo saisi kuviakin tai jopa videon pätkän tänne :). Kyllä se Niki vaan on semmoinen Flyball ja agikoira että toista saa hakea. Näkee miten se täysillä nauttii ja palkaakaan ei tarttisi, koska palkaantuu jo tuosta että saa mennä ja loikkia esteitä. Äitinsä tyttö....Born To Win White MayDay kilpailee Eestissä agilityssä voitokkaasti, ehkäpä mekin joskus pääsemme kisoihin asti :P.

5.6.2014
Taas on aika johonkin vierähtänyt ja päivitykset jäänyt.
Koitetaan nyt vähän muistella mitä on tehty ja takautuvasti tässä kertoa asioista.
Laitetaan tähän nyt ensin joitaki kuvia:

Välillä tuossa jo toukokuussa oli kelit niin helteiset, ettei voinut kuvitellakaan menevänsä Nikin kanssa lenkille, niinpä Niki on päässyt aamuisin nauttimaan Jykän kanssa tuommoisista toista tuntia kestävistä maastolenkeistä  vapaana juoksennellen. Samalla ovat treenanneet tunnistamista eli Jykä pidellyt käpyä/tikkua kädessään tuommoisen puolisen tuntia ja pudottanut lenkkipolulle semmoiseen paikkaan mistä itse sen osaa bongata ja paluumatkalla sitten pyytänyt Nikin etsiä tuo pudotettu käpy/tikku. Poikkeuksetta Niki on sen löytänyt. Kävipä minulle jopa niin, että pudotin kädessä pitämäni tikun lenkille menomatkalla ja tunnin päästä tultiin samasta kohdasta takaisin, jolloin itse olin jo unohtanut että olin tikun pudottanut ja Niki ihan tohkeissaan riensi nappaamaan tuon tikun ja toi minulle. Muistin koko asian vasta kun Niki antoi tikun minulle. Olin repinyt tuosta tikusta vähän kuorta, joten tunnistin Nikina antaman tikun juuri tuoksi minkä olin pudottanut.

Flyball
Flyball treeneissä käymme sunnuntaisin ja voi sitä riemun kiljahtelua, minkä Niki aloittaa jo kun saavumme autolla lähelle treenipaikkaa. Nyt olemme edenneet siihen vaiheeseen, että Niki menee kaikkien 4n esteen yli, nappaa pallon ja tuo takas noiden samojen esteiden yli. Tämä siis sujuu erinomaisesti, jopa niin että ohjaaja kehuu kehumistaan miten innostunut ja tunnollinen Niki on ja miten Niki kerrasta tajuaa mitä siltä odotetaan.
Kotona olemme virittäneet levyn ja pari estettä missä treenailemme ja Niki kun haluaa että sille heitetään palloa, se juoksee noita esteitä ja hyppii levylle. Jos siitä ei vielä palloa heitä kukaan, seuraavaksi se hyppii vanteen läpi ja estettä että riittäskö tämä sitten jotta heittäsitte pallon ja jos ei vieläkään niin otetaan järeemmät aseet käyttöön ja hypitään veneen yli tai tukkikaluston. Kaikki keinot on käytössä kun pallo pitää saada.

Agilitytreenit
Agitreenitkin olemme aloittaneet pari viikkoa sitten ja jo oltu jopa ihan kaksi kertaa. Myös agitreenit on niin Nikin mieleen, että autossa jo paljon ennen agikenttää alkaa hirveä ulvonta ja vouhkaaminen kun ei malta pysyä nahoissaan. Ensimmäisellä kerralla hypättiin yhtä mini estettä ja mentiin putkeen. Nikihän oli kuin vanha tekijä, vaikka ei ole putkessa ollutkaan kuin kerran. Niki oli niin innostunut putkesta että juoksenteli sitä edes takas ihan innoissaan. Onnistuimme myös hienosti yhdistää nuo kaksi estettä. Jälleen saatiin ohjaajaltakin kehuja miten Niki on rohkea ja nauttii työskentelystä minun kanssa. Oli todella mieltä ylentävää saada kehuja, kun muistaa miten arka Niki oli pentuna ja miten kaikki uusi sitä pelotti. Nykyisin mennään vauhdilla kohtaamaan kaikki pelottava eikä tietoakaan enään siitä arkuudesta. Kentällä ollessa Niki keskittyy täysin minuun ja siihen mitä ollaan tekemässä eikä noteeraa milläänlailla mitään ympäristössä, päinvastoin tapittaa silmät ympyräisinä minua ja odottaa ohjeita mitä seuraavaksi :).
Toisella agikerralla valssattiin :O...no joo minulta puujalaltahan ja rytmitaju+koordinaatio 0 tuo valssi sujuu kuin tanssi tai sitten ei. Onneksi ei ollut videoo kellään mukana tai sitten olisi päästy hauskimmat kotivideot ohjelmaan :D :D.
Valssi siis tarkoittaa seuraavaa : Homman ydin on kolme askelta – ekalla osoitetaan koiralle ponnistuskohta, toisella astutaan taaksepäin ottamaan koira vastaan esteen takaa ohjauskättä vaihtaen ja kolmannella ohjataan kohti seuraavaa estettä. Ja ajoitus tärkeää – kuinkas muuten. Ensin pitää löytää tasapaino ja askelten rytmi, sitten koiralle piti muistaa osoittaa kunnolla se ponnistuskohta ja sitten niiden maagisten kolmen askeleen jälkeen muistaa jatkaa ohjausta eikä jähmettyä paikoilleen! Katse tulee pitää koko ajan koirassa ja rintamasuunta koiran menosuuntaan, ohjaava olkapää takana !!!!!!!!!!!!!
No huhuh -  kyllä vaan minun valssi muodostui melkoiseksi farssiksi....kuitenkin minun askelten ja käsien sekoilusta huolimatta Niki teki täydellisen 3n esteen sarjan eli koira osaa lukea minua ihan ilman minun tanssitaitojakin :P . Nyt sitten kotiläksysksi saimme tuon valssin opettelua ja sitä on sitten vaan harjoiteltava, harjoiteltava ja harjoiteltava. Viimeistään nyt saa kylähullun maineen, ellei jo tätä ennen ole saanut :D.

Jälkitreenit
Olemme nyt käyneet myös muutaman kerran jäljestämässä Ylökk:n ryhmässä ja vaikka kotona Niki löytääkin aina ongelmitta minun tekemän jäljen, huomasimme ettei se olekaan niin helppoa kun jäljen on tehnyt joku toinen. Nikillä on ihan oikeat elkeet tuossa jäljestämisessä ja menee melkoisella vauhdilla jäljen ihan oikein mutta ehkä sitten kun jälki vaikeutuu tuo nopeus ei olekaan enään valttia ja voikin jälki hukkua. Nyt koitamme keskittyä tarkkuuteen ja saada vauhtia vähän pois. Jälkitreeneissä olemme tehneet jo pari kulmaakin jälkeen ja jättäneet makupaloja reilusti pois jäljestä. Pituuttakin lisättiin puolella eli nyt jälki on tuommoisen ehkä 50m ja kaksi kulmaa.
Jälkitreeneissä harjoittelimme myös esineruutua, missä on tallottu metsään iso ruutu ja sen sisälle heitetään joku esine. Näin alkuunsa tuo heitetään niin, että koira näkee ja myöhemmin koiran on pystyttävä hakea se ilman että näkee mihin se on heitetty. Kun Niki sai käskyn "esine", se lähti kuin ohjus hakemaan sitä ja löysikin ongelmitta mutta ehti tuoda sitä minulle vain muutamia metrejä kun sai jonkun paremman hajun ja otti ritolat ja nenä maassa painoi tuhatta ja sataa jäljen perään kuulematta, näkemättä yhtään mitään. Koitin huudella nimeltä, kutsua tänne ja vaikka mitä niin täysin kuuroille korville meni ja vasta kun tajusin karjaista SEISO niin Niki kuuli ja pysähtyi siltä seisomalta johonkin 50m päähän minusta ja nyt meni hakemaan esineen ja toi minulle. Kyllä tuli jo kylmähiki, että sinnekö katosi sitten koira.
Lenkillä harjoitellaan joka päivä noita käpy/tikku etsimisiä ja muutaman kerran olemme tehneet myös makupala ruutua. Enemmän pitäisi ehtiä jälkeä treenata, mutta kun saatiin noottia ettei olisikaan hyvä tehdä jälkeä omaan pihaan Nikin kanssa (koska se ei välitä noista makupaloista vaan juoksee vauhdilla jäljen loppuun ja kun on saanut siitä kiitokset, myöhemmin palaa syömään noita makupaloja eikä niitä saisi käydä sitten enään hakemassa) niin emme vaan ole saanut aikaiseksi lähteä tekemään johonkin muualle ja antaa vanhentua ennen jäljen ajamista. Nyt on kyllä terastäydyttävä senkin suhteen.

Uinti
Nyt kun järvivesi on lämmennyt olemme ottaneet ohjelmaan uintitreenit ja heitellään lelua Nikille järveen, mistä käy noutamassa sen. Menomatkalla on aina vauhtia liikaa ja uintitekniikka täysin hakusessa kun polskii ja roiskii vettä kun etujalat nousee liian korkealla ja takapää painuu mutta kun on lelunsa saanut suuhun, malttaa jo uida ihan rauhassa.

Täytyy tässä taas sanoa miten koko perhe on enemmän kuin tyytyväisiä tähän rotu valintaan ja näin jälkeenpäin täytyy ihmetellä mikä minua on noissa boksereissa aikaisemmin kiinnostanut...kyllähän Valkkari nyt on Koira isolla K:lla verrattuna boksuihin....tai sitten meille sattui vaan superyksilö <3<3