Sunnuntai

Eilisen näyttelykoitoksen jälkeen alamme pikkuhiljaa taas palata normaaliin ja toeta tuosta täysin puuntakaa tulleesta upeasta tuloksesta :).

Aamusta kävin heti tekemässä jäljen naapuripellolle, misssä pitkä heinä kaadettu ja maassa edelleen. Makupaloja en laittanut nyt kuin lähinnä kulmiin. Jäljellä oli 3 tunnistekeppiä ja 4 kulmaa. pituutta ehkä 300m.

Annoin jäljen vanheta tunnin verran ja Niki oli taas aivan innoissaan kun otettiin valjaat ja jälkiliina esille. Lähdimme janalta ja jäljen löytyminen oli suhteellisen helppoa mutta heti ensimmäisessä kulmassa alkoikin hankaluus ja Niki haisteli kaikkea muuta kuin oikeaa jälkeä. Tuo pelto oli aivan täynnä myyränkoloja ja ne näytti nyt sekoittavan koko jälki puuhan. Itse kun näin jäljen, jouduin nyt jo ensimmäisessä kulmassa auttaa Nikiä ja hyvinhän se siitä taas pääsi sitten jatkamaan. Ensimmäinen tunnistekeppi löytyi hyvin ja annoin siinä sitten palkaksi kissanruokaa. Jäljen ajo jatkui hyvällä mallilla taas seuraavaan kulmaan asti, missä taas sama juttu lähti seuraamana jonkun pikkujursijän jälkeä ilmeisesti ja taas jouduin auttaa.

Toinenkin tunnistekeppi löytyi ihan ok. ja loppujälki meni myöskin ihan sujuvasti.

Tällä kertaa ei vauhtia ollut yhtään liikaa ja melkoisen hakusessa oli koko touhu, ollut vissiin liikaa taukoa jäljen kanssa ja lisäksi nuo kaikki myyrien, rottien yms. hajut tuolla pellolla sekoitti kyllä pahasti Nikiä. On varmaan palattava jälleen askel taaksepäin ja laitettava enemmän makupaloja jälkeen ja ennen kaikkea parempia makupaloja (nyt olin ottanut normi koirannappuloita kun yleensä on tuota paremmin haisevaa naturalmenuta).

Illemmalla oli tarkoitus vielä tehdä pitkä kevyt lenkki valjaissa, mutta säänhaltija sitten päättikin toisin kesken meidän lenkin eli alkoi ukkostaa 4km jälkeen jolloin jouduimme juosta lyhyintä tietä takas kotiin ja lopulta kiersimme vain Antaverkan lenkin 5,3km ja aikaa meni 33min. Tuntivauhdiksi yllättäen muodostui 9km/h, vaikka lähdimme todella hiljaa liikkeelle.

Näyttely Nokialla lauantai 23.8  Niki 16kk Junioriluokka, tuomari Juha Putkonen

JUN-ERI1 SA PN2

 
Nyt sitten oli se kauan stressattu näyttelypäivä - sekä minun, että Nikin elämän ensimmäinen näyttely. Olen käynyt 3kertaa elämäni aikana näyttelyssä katsomassa( n.30 vuotta sitten)  mutta en koskaan esittänyt koiraa eikä siis mitään käsitystä mitä siellä tapahtuu. Onneks nyt on kuitenkin käyty muutaman kerran noissa näyttelyharjoituksissa kuulemassa miten toimitaan ja Anu oli omiensa kanssa tulossa, jolloin voi kertoa mitä seuraavaksi :P.

Lauantaivastainen yö meni jo itsellä hermoillessa että tuomari nauraa meidät pihalle "eihän tuo bodari ole narttua nähnytkään, liian urosmainen", toinen pelonaihe oli Nikin käyttäytyminen ettei suostu seistä, juostessa alkaa riekkua ja pomppia ja pureskella minun käsivarsia ja ängetä jalkoväliin ( tämä on siis Nikin tapa, jostain syystä kun on epävarma änkee minun jalkoväliin turvaan). Illalla laitettiin jo tavaroita valmiiksi, että varmasti kaikki pakillinen tulee mukaan eli rokotustodistus, tulostettiin numero jonka tungin kännykän käsivarsipussiin, vesikuppi, näyttelytalutin.

Aamu meni Nikiä harjatessa, sillä Nikillä on aivan kamala karvan lähtö ja vähän kun hipaisee sitä niin karvaa lentää tukkokaupalla. Tarkoitus oli keritä vielä käydä lenkillä, jotta saatais pahin energia pois mutta se nyt sai jäädä kun piti kotoa lähteä jo ennen klo 11 ja oli vielä pakkaamistakin ja tuo Nikin harjaaminen. Alunperin oli ollut tarkoitus muutamaa päivää ennen vielä pestä Niki, mutta pesut jäi ja voi olla toki hyvä niin, ettei karva ole sitten tuomarin edessä liian pehmeää. Vielä pakattiin loput tarvikkeet eli itselle sadeviitta kun oli ulkonäyttely, häkki Nikille, makupaloja, toinen talutin, makuualusta, retkituoli itselle, evästä itselle. Huhuh...johan sitä tavaraa tuli autolastillinen vaikka vain yksi koira näyttelyssä ja vain minä mukana.

Näyttelypaikalle kun saavuttiin, alkoi odotetusti kova vauhkoominen ja ulvonta. Jokaista koiraa piti haukkua ja ängetä minun jalkoväliin turvaan. Tässä vaiheessa jo meinasin lähteä takas kotiin, että tästä ei tule mitään. No, päätin kuitenkin yrittää, josko Niki siitä rauhoittuisi. Ensimmäiseksi menin ilmoittautuun, otin mukaan numeron ja rokotustodistuksen ja jätin Nikin odottelemaan autoon - mitä ei olisi pitänyt tehdä. Nimittäin ilmoittautuessa pitääkin olla koira mukana jotta voivat tarkistaa sirun. Nikiltä ei missään ole aikaisemmin sirua tarkistettu( ainakaan minun tietääkseni, ellei sitten eläinlääkäri ole rokotusten yhteydessä tarkistanut,enkä vain ole huomannut) ja jo siinä alkoi pelottaa, että mitä jos onkin väärä koira tullut minulle.

Meillä oli kehä 4 ja meidän numero 101.Näyttely oli reilusti myöhässä odotetusta aikataulusta ja kehän laidalla seurasimme muiden rotujen suoritusta ja yritimme ottaa oppia. Pikkuhiljaa Nikikin alkoi rentoutua eikä haukkunut jokaista koiraa, mutta tokikin myös alkoi turhautua siinä paikallaan oleskelussa ja välillä aina kävimme kävelemässä pienen lenkin. Mitä lähemmäksi meidän vuoro alkoi tulla sitä hermostuneemmaksi tai turhautuneemmaksi Niki alkoi käydä.....tietenkin :(. Tai sitten minä vain alkoin hermostua niin, että se tarttui koiraan.

Vihdoin oli kaikkien urosten jälkeen meidän vuoro päästä kehään ja ainakin kehään päästiin nätisti ja kevyesti kävely/juoksua sitten kierrettiin kehää. Kun tuli aika alkaa arvostella, muut poistui kehästä ja me jäimme yrittämään näyttää kauniilta. Olin erittäin ylpeä Nikistä miten antoi tuomarin katsoa hampaat ja käpistellä vartaloa. Saimme pyynnön juosta ja taas koitin matalana kävelyjuosta jotta Niki ei vauhkoontuisi ja alkaisi riekkua, mikä lopulta sitten kääntyikin meidän kohtaloksi. Saimme taas pyynnön pysähtyä ja seistä ja siinä minä tärisin ja odotin tuomarin lopullista tuomiota ja voi hyvät hyssykät kun kehäavustaja nostikin punaisen ja ilmoitti ERINOMAINEN , SA. Olen aivan puulla päähän lyöty kun lähdin hakemaan vain ehjää suoritusta että meitä ei heitetä kehästä pihalle. No, tämä tarkoitti sitten sitä, että meidän piti jäädä odottelemaan kehän laidalle kun kaikki juniorit on esitetty jotta päästään sitten vielä uudelleen kehään parhaiden junioriluokkalaisten kanssa. Ja taas juostiin ja tietty minä edelleen lönköttelemällä jottei riekuttaisi. Jälleen meidät käskettiin seisomaan paikalleen ja meinasi jalat lähteä alta kun meidän kohdalla tuomari ilmoitti YKKÖNEN :) . Tarkoitti että jatkamme vielä tästä seuraavaan vaiheeseen eli kun kaikki nartut ovat kehässä olleet, menemme taistelemaan parhaan nartun tittelistä.

Parhaan nartun tittelistä meitä pääsi taistelemaan 3 koiraa ja kylläpä meitä nyt sitten juoksetettiin ja juoksetettiin ja minä edelleen tuota hidasta puolikävelyä. Lopulta tuli tuomion aika ja meille osoitettiin kakkos sija. Voittajaksi selvisi Agry Brigades Tasmanian Devil  2v avoimen luokan narttu. Tuomari tuli erikseen siinä vielä meille sanomaan että Niki on aivan huippuyksilö mutta juostessa vähän köyristää selkää( eli tässä siis tuo meidän hidas juokseminen koitui meidän tappioksi, mutta vaihtoehtona olis ollut tuo riekkuminen jolloin olisi voitu saada EVA- ei voida arvostella joten täytyy olla kuitenkin erittäin tyytyväinen) , joten hän ei voinut nyt muuta kuin jättää Niki kakkoseksi. Hän myös kehui miten Niki on erittäin lupaava kokonaisuus ja ehdottomasti sitä käytettävä näyttelyissä koska jo näin nuorena on noin upea. 

"Erinomaiset rungon mittasuhteet, erinomainen lihaksisto, hyvä päänprofiili, silmät voisi olla tummemmat, hieman lyhyehkö kuono, isot -hyvin asettuneet korvat, hyvä purenta, hyvä pigmentti, hyvät käpälät, erinomainen rintakehä ja eturinta, hyvät kulmaukset,hyvin kiinnittynyt häntä. Erittäin lupaava kokonaisuus"

Vko34
Sateinen syksyviiko, mikä ei menoa haittaa vaan päinvastoin sopii hyvin Nikille kun on vähän viilenny jo kelit kesästä. Huomaa että on syksy tullut muutenkin, karvanlähtö on aivan mahdoton ja vaikka kuinka harjaisi niin sitä vaan lähtee ja lähtee. Koitetaan nyt saada pahin irti vielä ennen lauantain näyttelyä....toivotaan ettei ole sitten ihan kalju tai kapisen rakkikoiran näköinen.

Maanantai alkoi lenkillä ja näyttelyharjoituksilla( itsenäisesti kotona). Lenkki oli lyhyehkö pk-vauhtinen siis minun pk-vauhtinen eli Nikille kevyttä ravailua enemmänkin tuommoista palauttavaa :P. Matkaa kertyi tuommoinen 8km. Niki oli päässyt jo Jeremyn kanssa päivällä juoksulenkille (30min tuommoisella 10km/h vauhdilla) Näyttelyharjoituksest meni erinomaisesti, mutta niinhän se aina kotona itsekseen treenatessa meneekin, toista se on sitten kun on häiriötekijöitä joka puolella. Seisominenkin sujui loistavasti, kunhan vaan on antaa makupaloja.

Tiistaina tehtiin reipas kävelylenkki, Niki kuitenkin juoksuvaljaissa. Jälleen matkaa kertyi tuommoinen 8km ja vauhti oli joku 7km/h. Niki oli koko matkan meno päällä ja veto säilyi koko lenkin. Kotona harjoittelimme noutoa ja lähinnä noudon sitä osaa, kun koira luovuttaa kapulan. Tuo kapulan luovutus on se meidän ongelma kun Niki tuppaa tiputtamaan sen maahan. Nostaa kyllä pyydettäessä mutta ei malta odottaa että sen saa käteen vaan jälleen tippuu maahan. Nyt yritämme vahvistaa tätä suussa pitämistä, sillä että harjoittelemme vain tuota suuhun ottoa ja kulmahampaiden takana pitämistä/vähän vetämistä ja irti komennolla irroittamista. Kyllähän tuo alkaa sujua omana harjoituksena jo ihan ok, mutta kun siihen yhdistetään se haku niin johan taas tullaan eteen tiputaamaan kapula maahan.

Keskiviikko ja Agipäivä ja tällä kertaa saatiinkin oikein maajoukkuetason valmennusta kun poikkeuksellisesti meitä ohjasi Ville Pirisjoki. Jo heti kentälle saavuttaessa iski paniikki kun näki mitä Ville oli meille suunnitellut eli kentällä oli 16esteen rata :O. Radalla oli 4x putki ja muuten pystyesteitä. Rataan kuului myös esteiden kiertoja ja suunnan vaihtoja ja kyllä alkoi itseä hirvittää siinä vuoroa odotellessa. Kuitenkin kun meidän vuoro tuli, kaikkien etenkin itseni yllätykseksi Niki menikin kerrasta koko radan oikeaoppisesti vaikka minun ohjaus ei ollut sinne päinkään. Vauhtiakin riitti Nikillä niin että itsellä ei kunto olisi piisannut yhtään pidempään rataan. Tästä aloimme sitten harjoitteleen muutaman esteen sarjoissa minun ohjausta ja miten itse pääsisin vähemmällä kun en mene niin pitkälle esteen lähelle vaan selkeämmillä merkeillä näytä mitä Nikiltä odotan. Kuin ihmeen kaupalla jo lopputreenistä minullakin alkoi jalat ja kädet pelata yhteen ja saatiin erinomaisia suorituksia ja kehuja miten huippukoira minulla on :)...no senhän tiedän kyllä ilman sanomattakin. Nyt kun vaan itse muistaa olla rauhallinen noissa käännös ja esteenkierto kohdissa ja sitten putkien aikana ottaa itselle nopeasti uusii paikka, niin Nikikin alkaa tekemään tarkempaa työtä.

Torstaina käytiin alle juoksemassa Kauppi-Niihama-Atala maisemissa 13km vauhdilla 9,3km/h. Tarkoitus oli mennä kevyt jolkottelulenkki ja niinhän se alkuunsa olikin mutta jossain vaiheessa vauhti vaan kiihtyi ja lopulta takas autolla kun katsoi trackeriä olikin keskivauhti tuo 9,3. Alkuunsa Nikikin oli aivan innoissaan ja vähän liiankin kanssa vetopäällä mutta viimeisest 3km oli naru löyhällä ja sekin vain jolkotteli. Selkeesti alkoi turhautua kun samaa puurtamista, eikä mitään kivaa :P. Lenkin jälkeen oli torstain näyttelytreenit, missä mentiin jo ihan eri lailla kuin 2vkoa sitten jolloin vain riekkui ja repi minua käsistä eikä ymmärtänyt yhtään mistä on kyse....eli kyllä se vaan niin on että harjoittelu tekee mestareita ja tässäkin lajissa on vain maltettava tehdä työtä työtä työtä. Näin jälkeen päin harmittaa kun ei oel tuota työtä tehnyt jo pentuna...jotenkin vain nuo näyttelyt ei ole se meidän juttu vaan käydään nyt kokeilemassa josko sen vaadittavan hyväksytyn saisi jotta sitten voi keskittyä noihin oikeisiin käytännön lajeihin :P.  Lauantaina koitta sitten se H-hetki kun pitäisi osata oikeasti käyttäytyä...saapi nähdä miten käy.

Vko33
Viiko meni lenkkeilyn, agilityn ja flyballin merkeissä.
Koska oma polvi reistailee, joudutaan nyt lenkkeilyt jättää ihan minimiin ja koittaa keskittyä kaikkeen muuhun. Vähän kuitenkin pakko lenkkeillä, ettei itse tule ihan hulluksi, eli kevyttä hölköttelyä ja kävelylenkkiä. Joka päivä myös vähän tokoillaan ja harjoitellaan näyttelyseisontaa.

Keskiviikko oli taas agilitypäivä ja kun tähän asti kaikki on mennyt kuin rasvattu niin nyt sitten ei mennyt sinne päinkään vaan Niki paineli ihan omiaan, eikä ymmärtänyt muka yhtään mitään mitä siltä odotettiin. Ehkä tässä tietty vähän ( siis ihan pikkuriikkinen) on otettava omallekin kontolle kun ohjaus ei tainnut olla ihan niin selkeää kuin olisii pitänyt :P. On se vaan kumma miten vaikeeta on saada kädet ja jalat pelaamaan yhteistyössä ja vielä nopeasti siten, että koira ymmärtää mitä siltä halutaan.

Alkuunsa oli tarkoitus hypätä neliöön laitettua neljää estettä  siten että  olen itse näiden keskellä ja pyydettään koira hyppäämään sisään neliöön, sen jälkeen pitäisi kiertää seuraava este ja hypätä taas sisään ja seuraavan kierto - sisään hyppy ja neljäs vielä samoin. Nyt meillä oli kuitenkin koko rata valmiina ja kolmannen esteen jälkeen ammotti putki, minä perässä vielä yksi este niin eikös tuohon kolmannelle asti mennyt jotenkin ja siitähän se Niki sitten karautti putken läpi ja takas putken läpi ja jatkoi tuota neliöharjoitusta aivan tohkeissaan että jee jee vähäks mä olen hyvä, anna namia.

Lopulta kun päästiin harjoittelemaan rataa, mentiin jo vähän kuulolla ja minäkin aloin saada jutun juonesta kiinni ja vähän jalkoja ja käsiä toimimaan rytmikkäästi, niin että koirakin ymmärtää.

Kepit mentiinkin sitten treenisession päätteeksi ihan esimerkillisesti ja ne näyttääkin olevan ihan Nikin favorite tuon putken ohella. Jollain ilveellä Niki saa kepeissä vauhdin päälle ja pystyy käsittämättömän hyvin venyttämään itsensä, vaikka onkin tuommoinen raskasrakenteinen.

Torstaina oli vuorossa vähän rauhallisempaa eli tokoilua ja näyttelyharjoitusta Pirkanmaan Valkkareiden kanssa. Nyt käytiin alle koirapuistossa tyhjentämässä turhat energiat ja harjoittelu menikin jo paljon paremmin kuin viikko sitten. Paljon on vielä tehtävä näyttelyiden suhteen, mutta selvästi ollaan parempaan menossa ja vähän alkaa idea jo Nikille iskostua päähän. Tosin tällä kertaa oli vain tuttuja koiria mukana ja tuttu paikka joten tilanne on varmasti täysin eri näyttelyareenalla. Tokoilutkin sujui yllättävän hyvin eli Niki esitti ihan mallikelpoista seuraamista ja liikkeestä seisomista.

Perjantaina oli vuorossa flyball ja tässä yritetään saada vauhtia nyt paluuseen pallon kanssa. Nikillä on erinomainen vauhti mennessä, mutta pallon kanssa paluu on hiitaahkoa. Olen nyt ottanut mukaan narupallon, mitä heilutan vaihtopäässä ja lähden juoksemaan sen kanssa. Tällä keinolla on saatu reilusti Nikille vauhtia lisää. Tässä on vain se ongelma, että jos lähden juoksemaan vähänkin sivuun ja liian aikaisin niin Niki sitten ei hyppääkään viimeistä estettä vaan lähtee kiertämään sen sivulta minun perääni. Tarkkuutta vaaditaan siis omaan toimintaan. Harjoittelimme myös vaihtoja ja parhaiten näyttää menevän siten, että Niki on viimeisenä vuorossa jolloin keskittyy vain siihen oman pallon hakemiseen eikä seuraavaan lähtevään koiraan. Flyball:n jälkeen kävimme vielä juoksemassa 5km lenkin.

Lauantaina oli vuorossa taas lenkki pk-vauhdilla. Lamminpään - Ikurin maisemissa käytiin juoksemassa 14km(1,5h eli vauhti n. 8,5). Mennessä Niki on täynnä energiaa, mutta takaspäin tullessa alkoi kyllästyttää ja vauhti hiipui hiipumistaan. Saimme kuitenkin koko lenkillä pidettyä keskivauhdin tuolla 8,5km/h. Ilmakin alkoi kyllä lämmetä ja lenkin lopulla oli varmastikin jo taas reilusti yli 20 astetta.

Sunnuntai oli molemmilla niin minulla kuin Nikilläkin lepo. Niin paitsi että tehtiin yksi jälki omaan pihaan, mutta koska pihassa oli niin paljon pyöritty koko päivän niin tuotti melkoisia haasteita pystyä seuraamaan jälkeä. Pienellä avustuksella jälki kuitenkin löytyi ja tikutkin pystyttiin poimimaan.

Flyball:ia, canicrossia ja vaellusta

Viikonloppuna päästiin jo harrastamaan vähän lähempänä normaalia arkea eli pahimmat helteet alkaa väistyä ja pystyy jo koira tekeen muutakin kuin vain uimaan ja makoileen varjossa.

Nyt olemme monta kertaa päivässä ottaneet näyttelyseisonta harjoituksia, josko se sieltä alkais tulla sitten pikku hiljaa. Tosin se, että seisomiset onnistuu kotona, on vielä kaukana siitä että onnistuisi sitten tuomarin edessä mutta hiljaa hyvä tulee...kai :P.

Perjantai-ilta meni totuttuun tapaan flyball treeneissä ja koska meitä oli paikalla vain 3 harjoittelimme vähän ohiheittoja eli kun koira oli ottamassa pallon telineestä, se heitettiinkin ohi ja koiran olisi pitänyt osata sen noudettuaan palata linjaan ja hypätä ensimmäinen este - Nikillä tämä meni vaihtelevasti eli välillä muisti käydä hyppäämässä ensimmäisen ja välillä sitten taas oikaisi kakkoselle. Tämäkin saadan kuntoon vain harjoittelemalla, harjoittelemalla ja harjoittelemalla.

Lauantaina oli vuorossa Friskies doggyrun, missä vaihtoehto lenkin pituudet oli 2-5-10km. Me valitsimme tuon keskimmäisen 5km, koska edelleen oli kuitenkin tuommoinen 25 astetta hellettä ja Niki jo mennessä läähätti siihen malliin, että annoin armon käydä ja päädyttiin juoksemaan 5km vähän kovempaa. Jännityksellä menimme Teivoon lähtöpaikalle kun paikalla oli yli 200 koiraa ja odotettavissa melkoinen häslinki. Jäimme lähdössä ihan takariviin ja jouduimme siinä sitten alkuunsa käveleen ja väisteleen muita...kuitenkin kun tuo lähtö sujui ilman minkäänlaisia ongelmia eli Niki ei haukkunut, riehunut eikä temppuillut niin uskalsin lähteä yrittään ohituksia ja kuin kumman kautta Niki oli koko ajan kuulolla ja kun pyysin vasen niin meni vasempaan reunaan ja kun pyysin oikea siirtyi oikeaan reunaan. Ohitukset sujui myös loistavasti kun ilmoitin että ohi, huolimatta siitä että kaikki ne ketä ohitimme, ei ollut kontrollissa ja jotkut hyökkivät meidän kimppuun. Niki meni kyllä esimerkillisesti ja oli todella mahtavaa huomata että tämän suhteen voitaisiin huoletta osallistua jo canicross kisoihin.

 Aikaa tuohon 5km lenkkiin meni n. puolituntia.

Sunnuntaina lähdimme sitten pidemmälle vaellukselle Birgitan polun maisemiin ja Niki oli alusta asti ihan innoissaan ja huomasi miten se nautti kun pitkästä aikaa pääsi kunnon metsälenkille. Parisen tuntia tuolla Birgitan poluilla saatiin kuluun reippaan kävelyn merkeissä, vähän välillä juostiinkin. Keskituntivauhti oli tuommoinen 6,5km/h.

Agilitya helteessä
Lämmintä piisaa edelleen ja arvottiin mennäänkö kentälle ollenkaan kun mittari näytti tuommoista 30 astetta. Mentiin kuitenkin ja kyllähän ne treenit pidettiin.
Nyt olikin vuorossa jo vähän vaativampaa, eli ensimmäinen oikea rata harjoitus ja siinäkin jo heti toiselle esteelle koiran piti kiertää este ja hypätä tavallaan takas lähtösuuntaan ja kolmas oli jo taas alkuperäiseen suuntaa ja siitä vielä takakierto putkeen.
Ja niinhän siinä kävi, että Niki innoissaan ei yhtään kuunnellut eikä katsellut mihin yritin ohjata, vaan vauhdilla painoi ensin ykkösen, siihen putkeen kakkosen samaan suuntaan ja vielä karautti kaiken päälle putken ensin läpi ja sitten takas. Tämän jälkeen Niki tuli tohkeissaan heiluttamaan häntää ja pyytämään palkkaa että "hei, mä olin näin hyvä ja tein nopeasti - kehu mua" :P. Jouduimme sitten aloittaa palasissa nuo ensimmäinen kaksi. Heti alkoi Nikiltä sujua kun oli sen verta rauhoittunut, ettei enään kaahottanut vaan alkoi lukea minua ja odottamaan käskyjä. Ohjaaja eli minä sitten olinkin ongelma kun ei oikein toimi jalat, kädet ja aivot yhteen niin nopeasti kun pitäisi. Jotenkin aina on kuvitellut että agility on ihan leikkiä ja eihän tuossa mitään vaikeeta ole, mutta eipäs se olekaan niin vaan todella vaatii koordinaatioo, koiran lukemista, oikeita ja ennen kaikkea oikean aikaisia merkkejä koiralle. No, kyllähän se meilläkin alkoi sujua kun tajusin itse että seistessäni kakkosesteen edessä annan Nikille starttiluvan ja pyydän hypätä, samalla kun vasemmalla kädellä annan ohjetta tulla luokse ja siitä välittömästi kun Niki on hypännyt ykkösesteen yli, itse otan yhden peruutusaskeleen ja valssityylisesti käännyn ohjaamaan Nikin oikealla kädellä hyppyyn kakkoselle ja siitä jo itse pikana taas kolmoselle vaihtamalla ohjaavaa kättä ja ohjaus vielä putkeen ja koiran ollessa putkessa itsellä juoksu putken toiseen päähän. huhuh...kyllähän sai itsekin juosta ;).
Loppu menikin jo kuin tanssia vaan, kun Niki alkoi oikeasti lukea mitä minä haluan eikä vain päättömästi hyppinyt mitä huvitti.
Harjoittelimme myös puomia (kontaktieste), missä siis lähdetään ylöspäin puomia, ylhäällä on tasainen ja sitten tullaan vielä alas. Alku- ja loppupäässä puomi on maalattu eri väriseksi n. puolen metrin matkalta merkiksi että koiran on astuttava ihan alkuun ja loppuun, eikä saa hypätä liian ylös tai liian aikaisin pois. Nyt puomi oli muuten punainen, mutta nuo alun ja lopun pakolliset osat keltaiset ja niinhän siinä kävi, että ensin Niki nimenomaan hyppäsi noiden keltaisten yli - lieneekö johtunut siitä kun kotona harjoitellaan puomia missä alku ja loppu on punainen niin Niki vain haki tuosta punaista. Makupalan kanssa sitten alkoi sujua ja Niki tajusi jutun juonen ja loppupäässä pysähtyi odottamaan lupaa jatkaa.
Kaikkinensa erinomainen treenikerta, eikä se hellekään sitten lopulta kauheesti haitannut.

Heinäkuu helteet ja loma

Heinäkuu oli ja meni lomailun ja helteiden parissa, mistä johtuen ei tännekkään tullut päivityksiä tehtyä. Helteet oli koko heinäkuun ennätykselliset 25-32astetta ja yötkin siellä reilusti yli 20 joten Niki sai myös pitää fyysisistä harjoituksista ansaittua lomaa. Toki tietysti vilvoiteltiin uimalla ja samalla tietty tuli vähän sitä fyysistäkin ja palauttavaa.

coachina maajoukkuemelojille

Muutaman kerran käytiin kuitenkin flyball:ssa, agilityssa ja muutamia jälkiäkin tehtiin mutta pääsääntöisesti Niki sai levätä, uida, veneillä ja nauttia elämästä ja perheen seurasta.

Tässä kuitenkin vähän päivitystä edistymisestä eri lajeissa
Agility: ollaan tutustuttu lähes tulkoon jo kaikkiin esteisiin, enää puuttuu keinu. Olemme nyt kuumilla keleillä harjoitelleet kotona kontaktia, pöytää, slalomia ja välillä vähän vanteen läpi hyppyäkin. Kepeissä olemme edenneet kotona jo 6een, mitkä menee jo melkoisen vauhdikkaasti ja MELKEIN aina oikein. Treeneissä harjoittelemme tuota koko settiä eli 12 kepin pujottelua, mutta edelleen siellä on ohjaimet eli nuo verkon palat mitkä varmistaa ettei mennä vääristä väleistä. Niki on niin innostunut kepeistä että agility kentällä käy tuota kujaa juoksentelemassa mennen tullen itsekseen ja esittämässä taitojaan :P. Myöskin kontaktieste alkaa kotona jo sujua lähestulkoon täydellisesti mutta kentällä sitä emme pahemmin ole treenanneet eli nähtäväksi jää meneekö kentällä yhtä hyvin kuin kotona. Muuthan on sujunutkin erinomaisesti ja Niki silmin nähden nauttii kun pääsee agiradalle. Nyt vain odotellaan sitten syksyn "tuomiota" eli päästäänkö mukaan johonkin vakitreeniyhmään.

Flyball:ssa treenit jatkuu ja meno pallon luokse sujuu in out tyylillä todella vauhdikkaasti, mutta paluu on pallon kanssa ohjaajan luo on laiskahkoa ja siihen pitäisi saada vauhtia jollain keinolla. Nyt viimeeksi koitin saada narupalloa heiluttamalla Nikiin vauhtia, tosin tässä on tietysti pelkona että pudottaa oikean pallon ja lähtee kiiruhtamaan narupallon perään. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan selvästi paluu oli vauhdikkaampaa kun oli kiire hakea minulta narupalloa. Olemme myös harjoitelleet hutia eli pallo heitetäänkin sivuun telineestä jolloin Niki joutuu sen hakea ja kuitenkin palata hyppäämään myös ensimmäinen este - tämä sujuu välillä upeasti mutta välillä jos pallo vierii liian pitkälle takaspäin, tuppaa Niki oikaisemaan ja jättää ensimmäisen esteen hyppäämättä.
Flyball:ssa on myös jo lyöty lukkoon kisoja eli tarkoitus olisi ensimmäisen kerran kisata lokakuussa omalla kentällä ja joulukuussa mennä messariin sitten vähän isompiin kisoihin, eli tässä on hyvin vielä aikaa treenailla :D

Näinkin voi käydä - pallo lähtee sivuun

Pallo noudettu ja vauhdilla tuomaan se takas

Oho !!!!, palatessa viimeisellä esteellä pallo putoaa

Ja sinne jäi pallo

Olihan se vielä palattava hakeen

Jälkitreenit sujuu myös erinomaisesti - vauhtia piisaa, mutta silti seuraa jälkeä nenä maassa. Viimeisessä treenissä mentiin jopa niin erinomaisesti, että Niki oli ainoa ryhmästä (5koiraa) joka ei hukannut jälkeä ja pystyi jäljestämään loppuun asti. Tosin matkalle jätetyistä kepeistä 4kpl yksi jäi löytymättä ja voi olla että johtuu juuri tuosta vauhdista tai sitten siitä, että ensimmäistä kertaa kepit oli toisen ihmisen hajuisia, enkä minä ollut niihin edes koskenut. Tämä harjoittelu sujui niin loistavasti että jopa voittajaluokan koira joutui jättää kesken kun hukkasi jäljen mutta Niki siis pystyi jäljestää pisimmän jäljen mitä sille on tehty eli jo tuommoinen 500m ja aloituskin oli ensimmäistä kertaa janalta.

Jälkitreeneissä törmättiin vähän epämielyttävämpään yllätykseen

Vesipelastukseen tutustuttiin kotirannassa kun koitimme saada Nikin vetämään Jessica 12v vetorenkaassa rantaan. Sidoimme vetorenkaaseen narun ja naruun uimalelun - kun annoin Nikille käskyn pelasta, heitti Jessica narussa olevan lelun järveen ja Nikin kävi vauhdilla hakemassa lelun, samalla vetäen Jessican rantaan. Niki siis tajusi heti ensimmäisestä kerrasta missä mennään.

Joka päivä olemme myös vähän tokoilleet ja sekin sujuu ihan mukavasti. Seuraaminen on vähän turhan tiivistä eli nyt pitää alkaa siihen kiinnittää huomiota. Paikkamakuu sujuu vaihtelevasti ja se on toinen mihin nyt pitää alkaa panostaa.

Ai miten niin tiivistä seuraamista

Vähän paranee seuraaminen