23.3. Sunnuntai VL ja vapaana metsässä juoksentelua

Aamu alkoi ihan mukavassa säässä: pikkupakkanen -2 ja aurinko vähän yritti tulla esille vaikka olikin luvassa sateinen päivä. Koska oli ennustettu sateita, päätin lähteä Nikin kanssa heti aamusta liikkeelle ja suoraan kotiovelta. Jos vaikka tiet ei olisi niin mahdottoman kuraisia, kun oli ollut pakkasyö. Annoin Nikille vain kevyen aamiaisenkin juuri tämän takia eli pelkkä kalkkunan siipi sai riittää. No, turha toivo tuosta kuivasta tiestä - kun lopulta pääsimme liikkeelle joskus klo 10 maissa oli tietty jo ilma lämmennyt muutamaan plus asteeseen ja tiet sulanneet eli pelkkää mutaa. Emme kuitenkaan viitsineet enään kääntyä lähteäksemme johonkin lenkkipoluille vaan lähdimme Pihkaperän lenkille. Ensin ei oikein ollut tarkkaa päämäärää mitä teemme, vaan ajatus oli että katsotaan mitä jaksamme eilisen pitkän lenkin jälkeen. Lähdimme kotoa Vahannan talleja kohden ja sitä kautta kohti Pihkaperää. Yllättävän kevyeltä tuntui juoksu, tai oikeammin hölköttely :). Lihapullat olin varanut Nikille mukaan jotta saan heti kontrollin kun lähennytään Vahannan tiellä Kuruntietä ja kovaa meneviä autoja. Onneksi Niki muisti eilisestä taas että tullaan vierelle ja saa makupalaa kun auto menee ohi. Vastaantulevista ei saa palkkiota :P.....eikä niitä noteerata muutenkaan.
Pihkaperäntien risteykseen asti lämmiteltiin ja siitä lähdettiin tekemään kovempia vetoja eli 4x3min täysiä ja aina välissä 10min palautus kävellen. Pihkaperään päädyttiin toisen kovan jakson päätytyttä ja siellä päästiin metsäpoluille palauttellemaan. Tuo metsäpolku oli mahtava löytö ja lenkistä tulikin lopulta todellinen kotiseuturetki. Tuntui että metsäpolku jatkuu ja jatkuu aina vain - ei mitään käsitystä minne se olisi lopulta vienyt. Sportstrackerin kartan perusteella sieltä olisi todennäköisesti päässyt Nutturaniemeen ja sieltä taas olisi saanut ihan kivan lenkin kun olisikin tullut Asuntilan kautta pois....tuo täytyy käydä jonain päivänä testaamassa. Paluumatkalla vielä 2 noita kovia vetoja ja loppumatka hököteltiin loppuverkan merkeissä. Teimme kotimatkalla vielä pistoreitin Huurremuseon suuntaan että saadaan kunnon pituinen loppuvekka. Koko reitti löytyy täältä.

Oli erittäin ikävää huomata miten monessakin paikassa oli koiria vapaina pihassa ja vaikka joissain oli myös omistaja mukana, niin ne ei saanut koiria kontrolliin vaan useammassa paikassa koira hyökkäsi tielle Nikin kimppuun. Toki ne ei tullut vihaisina, vaan lähinnä tutustumismielessä mutta kun Niki on ollut niin arka ja pelännyt muita koiria pienempänä niin ei soisi yhtään tuommoista epämieluisaa kohtaamista. Pihkaperällä tuntuu varsinkin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus että siellä vapaana oleva joku springeri tms. hyökkää...omistaja kyllä yrittää huudella koiraa mutta eipä tuo kuule, ei näe vaan tulee täysiä kohti :(.

Kotona huomasimme olevamme kumpikin kuin suoraan mutapainista ja eikun yhdessä suoraan suihkuun...tuntuu että hiekkaa lähti Nikistä peräkärryllinen. Kyllä saisi jo nämä kurakelit riittää. Suihkun päälle vielä vähän reilummin ruokaa (kuivaa, että sai hiilareita ja mukana naudan mahaa ja loraus pellavaöljyä). Kyllä on Nikille uni maittanut lenkin ja ruuan jälkeen :). Illalla vielä tokoilut Yökk:n hallilla.