Sunnuntai
Ensimmäistä kertaa mukana koirahiihdossa porukan kanssa ja oikein ladulla. Kyllä taas oli minulla jännitys kovimillaan kun pelkäsin miten tulee käymään kun lähdetään toisen perään ja joku menee ohitse ja miten ylipäätään päästään edes starttaamaan. Kotona jo valmistauduimme tähän eli nesteytin Nikin suunilleen 2h ennen antamalla  noin puoli litraa peurapaistinkeitinlientä missä joukossa vähän öljyä
Otin Jykän varmuuden vuoksi mukaani pitämään ladulle starttiin mutta eipä siinä mitään pitäjää tarvittu, Niki oli tyyni kun mikä ja odotti lupaa lähteä. ensimmäinen lähtö epäonnistui koska minä heti ensimmäisellä vetäsyllä nurin :O. Niki onneksi jäi heti paikalle katsomaan että mitä tapahtui, vaikka vetonarukin tuossa irtosi. Toisella yrittämällä päästiin sitten matkaan ja heti lähdetiin kyllä vauhdilla, muttei niin innokkaana kun olisin kuvitellut. Ehkä tuossa tuli hieman liian pitkä matka edelliseen tuon minun toilailun takia mutta laukalla kuitenkin ja semmoisella vauhdilla mentiin, että minä en pystynyt alkuunsa edes hiihtää kun ei vaan saanut jalkoja pelittään vaan oli keskityttävä ensimmäiset sadat metrit vain pysymään pystyssä. Ehkä kilometrin jälkeen alkoi oma tasapaino löytyä ja pystyin jo itsekin hiihtää mukana. vauhti alkoi Nikillä hieman 1,5km kohdalla hiipua mutta kun takaa tuleva ampaisi ohi niin löytyi heti uusi vaihde. Seuraava pari km mentiin hyvässä tasapainossa ja hyvällä rytmillä, minä aivan hapoilla kunnes ohitetiin Jykä ( oli hiihtämässä tuolla matkalla) ja siihen Niki himmasi ja jäi vähän ihmettelemään että eikös tuota pitäs nyt odotella mutta kun komensin vaan jatkamaan niin samalla laukalla painettiin kierros loppuun asti ja matkaa tuli yhteensä 4km. Tuo oli minun elämäni nopein ja kovin hiihto 4km ja sykkeet oli taatusti jossain lähemmäs 200. Samoin Niki oli melkoisen poikki vaikka jatkoikin laukalla loppuun asti.
Myös oikea vasen komennot tuli testattua kun tultiin T-risteykseen mistä piti kääntyä oikealle ja juuri kun tulimme siihen meni toinen koira vasemmalle, mihin Niki ensin meinasi ampaista perään mutta kun komensin oikea niin osasi kääntyä ihan oikein.
Kokonaisuudessan tuo porukkahiihto oli erittäin positiivinen kokemus ja olen erittäin tyytyväinen Nikin käytökseen. Selvästi näin ekalla kertaa se ei tosin tajunnut että nyt todella saa mennä ja vetää ja lähteä toisen koiran perään, kun lenkillä on harjoiteltu oleen välittämättä muista eikä lähdetä perään. Myöskin toinen asia mitä olin pelännyt eli ohitustilanne niin sehän meni paremmin kuin hyvin. takaa kun tuli toinen koira ohi, kerin Nikin vetonarun ja Nikin jalkojeni väliin ja kun toinen oli juuri ohittanut päästin ja annoin luvan jatkaa, jolloin ampaisi toisen perään. Harjoittelua kyllä tarvitsemme nimenomaan tuohon että nyt saa ja pitää mennä eli tavoitteena on saada samanlainen vire kuin flyball:ssa, missä Niki ei pysy nahoissaan ja todella sekoaa odottaessaa vuoroaan.
Kotona oli seuraavan yön melkoisen rauhallista koiraa ja sama rauhallisuus jatkui vielä maanantain eli melkein koko maanantain makoili ja lepäili. Sen verta tehtiin maanantaina, että käytiin palauttavalla lenkillä jäällä Niki vapaana. Tosin en tiedä miten palauttavaa se tosiasiassa on,, kun palloa pitää heittää ja sitä noutaa niin melkoista sprintti juoksuahan se Nikille. Pallon kun piilotin taskuun niin eihän Niki muuta tehnyt kuin pomppi minun taskua vasten.
Kotipihassa vähän treenasimme vielä hitaassa vauhdissa agi keppejä, lähinnä jotta tulisi vähän venytettyä kylkiä ja tietty treenasimme "väärää" puolta eli minä koiran vasemmalla, mikä on meille selvästi haasteellinen puoli noissa kepeissä. Näin siis saatiin kaksi kärpästä kerralla eli juurikin tuo venytys ja keppitreeni :).