Maanantaina otettiin kevyesti sunnuntain koirahiihdon jälkeen. Niki oli melkoisen nuutunut koko maanantaipäivän ja lähinnä vain makoili ja välillä innostui jahtaamaan kissaa kotona, mutta siis pääsääntöisesti lepäili.
Ei tehty mitään muuta kuin käytiin jäällä kävelemässä vajaan tunnin palauttava lenkki Niki vapaana. Tosin tiedä häntä, kuinka palauttava se Nikille oli kun tuttuun tapaansa riekkui sinne tänne ja tonne. Minulla oli narupallo mukana ja sitähän se ensin repi minun taskusta ja pakko sitä sitten oli heitellä, mikä tietty ei sitten enää ollutkaan välttämättä mitään palautavaa liikuntaa.
 |
| Sunnuntai-iltana kun tokotreenien jälkeen piti lähteä hiihtään, ei ihan kauheeta innostusta ollut nähtävissä |
 |
| Maanantain tunnelmia kun sunnuntai-iltana käyty koirahiihdossa |
Tiistai 20.1
Jykä kävi ensin hiihtämässä semmoisen 45min jäällä Niki vapaana jotta saatiin pahimmat energiat purettua ja minä olin sen jälkeen Ylökk:n hallilla tokoilemassa. Keskityimme tokossa erityisesti nyt sitten tuohon maahanmenoon, mikä luonnistui lauantain harjoituskokeessa vasta toisella kertaa. Minulla oli liikkuri käytössä ja hän kiinnitti huomiota siihen että Niki menee maata kun minulla on makupala kädessä, mutta kun jätän sen pois niin ei välttämättä menekään. Niinpä hän ehdotti että koitapa pitää käsi nyrkissä ilman makuplaa,kuten pidät makupalan kanssa ja näin siis Niki menikin liikkeestä maata ihan ok. Nyt otammekin tuon oikein harjoittelurepertuaariimme eli liikkeestä maahan käsi nyrkissä ja liikkeestä seiso käsi auki :P. Harjoittelimme myös hyppyä, koska siinäkin tuomarin mukaan tuli kosketus eli Niki kääntyi liian lähellä estettä ja nenä osui esteeseen, mitä kyllä en itse huomannut mutta kai se sit osui. tämän tuomari tulkitsi haisteluksi. Nyt harjoitellessa, tuota ei tapahtuntu kertaakaan, vaikka todella lähelle Niki hyppäsi mutta ei kosketusta kyllä tullut. Hypyt oli nyt kyllä täysin kympin arvoisia. Sitten oli vielä meidän ongelma eli luoksetulon loppuiloloikka (olihan sana hirviö :P ). Eli kokeilimme semmoista että juuri ennen kun Niki on kohdalla minä sihahdan ja näinhän se välittömästi reagoi minuun ja kääntyminen vierelle olikin nättiä ja rauhallista. Tietenkään tuota en saa tehdä kisoissa, mutta jos treeneissä näin opimme että nätisti rauhassa viereen niin eiköhän se sitten kisoissakin onnistu.
Ensimmäinen virallinen koe lähestyy ja alkaa itsellä paniikki iskeä :P.
Keskiviikko 21.1
Käytiin jäällä hiihtämässä tunnin verran. Niki oli vapaana ja laukkaili aivan tohkeissaan ympäriinsä. Koko ajan koira oli minua semmoisen 100-200m edellä, mikä oli outoa Nikille mutta tuli kyllä heti kutsusta luokse. Samoin kun käännyimme ja Niki oli jossain huitsin nevadassa, en kutsunut vaan käännyin itse ja kyllähän Niki oli koko ajan kuulolla koska välittömästi kun minun hiihto lakkasi, myös Niki pysähtyi ja kääntyi perään. Näki miten Niki todella otti tämän harjoituksen kannalta, mutta samalla myös nautti saadessaan juosta vapaana. Keli ei ollut mikään paras mahdollinen, vaan pettävää lunta tuommonen 10cm ja kun pakkasta oli -9 niin ei minkäänlaista luistoakaan eikä meille tullut tunnissa kilometrejäkään kuin suunilleen 10. Tuulikin oli erittäin kova suoraan idästä ja menomatka Iso-Otavan suuntaan oli melkoista taistelua - takaspäin tultiinkin sitten Antaverkan leirikeskuksen kohdalle asti kuin tuulispäät, mutta siitä alkoi sitten lumisempi jääosuus eli vauhti kyllä tökkäsi uudelleen. Ilta menikin sitten taas Nikillä hyvinkin rauhallisissa merkeissä, ei pahemmin edes kissaa jahdannut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti