Torstai 29.1 Agility ja Koirahiihtopäivä
Tänään jätettiin agility väliin kun meillä oli juhallainen hetki eli saatiin Jeremy kotiin ja hänen piti hiihtää Nikin kanssa, jotta Niki saa kerrankin kunnon hiihtäjän peräänsä. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että Jeremyn joulukuun hiihtoleirin tuliainen eli tenniskyynärpää ei sitten kestänytkään hiihtoa ja hän joutui jo oman alkuverkkansa jälkeen heittää sukset autoon ja oikein älynjättiläisenä minä olin jättänyt omat sukseni kotiin :O. Näin siis tehtiin Nikin kanssa reilu puolentunnin kävelyverkka ja kuultiin että hiihdot olikin sitten siinä. Onneks itsellän oli kuitenkin lenkkivehkeet päällä joten päätin sitten juosta kotiin tuon 5km. Minulle tämä oli ensimmäinen juoksulenkki polvioperaation jälkeen(kierrukkarepeämä korjattiin joulukuun alussa) ja pelkäsin miten polvi tulee kestämään, varsinkin kun Niki lähti melkoisella vauhdilla heti juoksemaan. Polvi kesti loistavasti, kertaakaan ei juoksun aikana tuntunut pahalta. Niki puolestaan kesti tuota vauhdikasta juoksua niin kauan kun oltiin asfalttitien varrella eli jahtasi autoja, mutta kun päästiin Antaverkan hiekkateile eikä autoja enää kulkenutkaan, hiipui vauhti pikkuhiljaa niin että joutui jo pyytää vetämään loppupuolella lenkkiä. Koko lenkin vauhti oli 8,6km/h ja alku puolisko mentiin 11km/h vauhdilla kun loppua kohden vauhti hiljeni sine 9 -9,5km/h tietämiin. Viimeinen kilometri ei ollut enää kuin 7km/h vaiheilla.  Koska loppu lenkki meni ihan jolkotteluks, otimme kotona vielä potkukelkan matkaan ja näin Niki sai vedellä sitä, mutta sekin olisi vaatinut jäniksen edelle. Jessica tulikin meitä auttamaan eli Jessica potkuroi Nikin kanssa ja minä juoksin edellä ja tehtiin 4x 100m täysiä loivaa ylämäkeä, minkä jälkeen Niki pääsi vielä jäälle palauttelemaan.

Maanantaina 26.1.2015 palauttavaa kävelyä vapaana jäällä. Meidän onneksi joku oli aurannut jäätien ja siellä olikin melkoisen mukava kävellä, vaikkakin oli järkyttävä etelätuuli. Pallo oli mukana ja sitä heitellessä ja Nikin noutaessa oltiinkin jo Lempiäniemessä hyvin sukkelaan. Tuonne se jäätie sitten loppuikin mutta edes takas tuli matkaa kuitenkin 5km ja tunti siinä meni talssiessa. Kotiinpäin oli melkoinen tuuli ja tuisku mutta eipä se Nikiä haitannut. Pallokin oli palasina jo ennen puolta matkaa eli matkanteko rauhoittui kummasti viimeiselle neljännekselle :P. Mahtoi siinä olla kyläläisillä taas ihmettelemistä kun minulla otsalamppu ja Nikillä valopanta ja pilkkopimeässä muuten jäällä mentiin :D.
Tiistai 27.1.2015 Niki sai ensin tunnin riekkua pihalla vapaana Jykän kanssa lumitöissä ja sen jälkeen käytiin Ylökk:n hallilla tokoilemassa. Tällä kertaa taas meni tokoilut ihan nappiin ja kaikki komennot kerrasta läpi muuten paitsi paikkamakuuseen jouduin antaan tuplakomennon :O. Samoin jostain kumman syystä on tullut tavaksi samalla kun vaihtaa paikkamakuussa asentoa lonkka-asentoon niin ryömii semmoisen 10cm eteenpäin - jollain keinolla tuo olisi saatava kytkettyä pois. Muuten kaikki liikeesstä maahan, hypyt, seuraamiset, luoksetulot jne. meni erinomaisesti. Itsellä ongelma kuitenkin mitä tehdä vasemmalla kädellä kun jotenkin olen sen jäädyttänyt kylkeen kiinni, mistä tuli harjoituskokeessa huomautus. Nyt olen siihen koittanut keskittyä ja heiluessa vapaasti sivulla, se koko ajan napsii Nikin korvaa, mikä tietty häiritsee Nikiä. Nyt koitimme nostaa käsiäni koukkuun ylemmäs mutta se oli vielä hassumman oloista ja lopulta päädyin siihen, että en ala käsiäni mitenkään muuttamaan koska minulla menee sitten kaikki pasmat ihan sekaisin eikä kävely ole luonnollista enään eli jos tuomari huomauttaa tuosta niin sitten huomauttaa :).
Keskiviikko 28.1.2015
vettä satoi ihan solkena mutta mentiin kuitenkin jäälle hiihtämään. Jäälle oli tehty kyllä jäätie, mihin lumi tamppaantunut eli siinä pystyi hiihtää vapaata. Jäätie oli sen verta kapea, että kunnolla ei päässyt hiihtämään siis potkimaan mutta ihan ok. Vettä tuli siis ihan solkena, lämmintä +1 ja erittäin kova etelätuuli. Jäätie ulottui Tarantien yhteisrannasta Lempiäniemeen ja ensimmäinen pätkä Lempsuun oli hyvä alkuverkka ja Niki vapaana. Takaspäin lähdettiin siten, että Jykä hiihti edellä ja kun väliä Jykään n. 400m lähdettiin liikkeelle ja Nikihän jo ihan vauhkona huusi Jykän perään. Täysiä päästeltiin tuo n. 500m matka kunnes saatiin Jykä kiinni ja taas odotettiin että Jykä oli päässyt sen n. 400m edelle. 4x tehtiin tuo sama treeni. Itsellä sykkeet ihan pilvissä ja ei olisi yhtään pidempään pystynyt tuolla intensiteetillä painaa :). Lopuksi vielä palauttelimme Niki jälleen vapaana yhden kerran edestakas Lempsuun. Edestakas Lempsuun tuli matkaa nafti 5km. Koko lenkkiin meni jotakuinkin tunti. Huippuvauhti Nikin kanssa oli 44km/h ja keskivauhti vain 14 johtuen tuosta erittäin raskaasta ja märästä kelistä. Keli oli niin tahmea että tuntui että menee nenälleen kun tökki suksenpohjat märässä lumessa.

Sunnuntai 25.1 Tokoilua ja koirahiihtoa
Tänään taas oli melkoista koiratouhua koko päivä. Itsellä ensin talkoohommia Ylökk:n rallytoko kisoissa, mistä vauhdilla kotiin hakemaan koira ja koutsille tokoileen. Jykä hoiti päivällä Nikin ulkoilutukset ja Niki oli saanut olla pihassa vapaana lumitöiden sivussa.
Koutsilla harjoittelimme perusasennon paikkaa ja perusasentoon tuloa. Nikillä oli tällä kertaa erinomainen päivä ja nuo menikin upeasti, lukuunottamatta edestä sivulletuloa, missä tulee loikka ennen sivulle tuloa. Tässä jälleen kokeilin viime viikolla oppimaani keinoa eli sihahdin ennen ja näin se jätti kyllä hypähdyksen pois. Kokeilimme kaikista eri suunnista sivulle tuloa ja jopa takaa tuli upeasti vierelle ja ihan oikeaan asentoon.
Päivän toinen teema oli ruutu, mikä meille on vielä melkoisen uusi tuttavuus. Laitoimme ruudun keskelle kosketusalustan ja sinnehän Niki kirmasi hakemaan tuon alustan ja nappasi salamana suuhunsa ja lähti tuomaan minulle :P. Tarpeeksi nopealla palkkaamisella saatiin tuokin sitten sujumaan siten ettei ottanut alustaa suuhunsa. Ruudussa on melkoisen paljon meillä vielä tekemistä, mutta ei huolta sillä sitä tosiaan ollaan vasta vähän aloiteltu treenaamaan. Kaikkinensa Nikillä oli loistava tottispäivä ja hyvä tsemppi päällä.

Tokojen jälkeen käytiin kotona nesteyttämässä ja vaihtamassa minulle vaatteet ja siitä sitten pikapikaa Haavistolle. Haavistolla olikin jo melkein ruuhkaksi asti väkeä ja minä lähdin heti hiihtämällä verkkaamaan itseäni ja Jykä taluttamaan alkuverkaksi Nikiä. Itse harjoitukseen päästiin Taiston ja hänen belkkarinsa perään ja Niki ampui radalle aivan täpinöissään. Täysin erilaisella asenteella kun aikaisemmin, selvästi viime kerrasta oli jäänyt jo muistiin mitä tänne tullaan tekemään. Alkuunsa lähdettiin jopa niin kovaa liikkeelle, että jouduin jarrutteleen ettei mennä Taiston suksille ja lopulta kävikin niin että Taiston koira keskittyi liikaa meihin ja he päästivät meidät ohi. no, siinä vaiheessa loppui myös Nikin meno ja jouduimme taas odottaa ja päästää Taisto uudelleen edelle. Perään lähdettiin taas melkoisella vauhdilla ja vasta viimeisessä isossa alamäessä jäätiin Taistosta kun minä en uskaltanut päästellä alaspäin niin kovaa kuin Taisto. Kierros kun päättyy T-risteykseen, päätti Niki että tässä oli tarpeeksi joten en sitten pyytänyt sen enempää vaan annoin jolkotella pois. Täysvauhtista tuli kuitenkin 3km. Koko hiihtolenkkii oli 4km ja aikaa kului 14min sisältäen odottelun alkuvaiheessa ladulla ja pysähtymisen Taiston ohituksen ajaksi ja loppu jolkottelu. Huippuvaihti oli 36km/h. Loppuverkaksi käveltiin osan matkaa kotiin ja kotona vielä käytiin kävelemässä Havuille ja takas.

Torstai 22.1 Agilitya ja koirahiihtoa
Tänään olikin tekemisen täyteinen ilta kun ensin oli Agilitytreenit ja siitä suoraan koirahiihtoon.
Agility meni erinomaisesti ja nykyisin Niki jaksaa jo odottaa komentoja ja lupia eikä juoksentele kuin päätön kana ympäri hallia.  Harjoiteltiin vähän enemmän teknistä eli vähän vaikeampia ja nopeita käännöksiä esteen jälkeen missä piti valssata ja Nikihän meni erinomaisesti mutta minun valssit oli juurikin samoja kun olisi tanssilattialla eli ei sinne päinkään.
Toisena harjoituksena otettiin muutaman esteen rata mitä ohjattiin erikseen pelkällä äänellä( ei käsiä) ja pelkällä liikkeellä(ei ääntä). Kummankin harjoituksen Niki meni täydellisesti ja siis todella huomattavasti paremmin kuin että minulla olisi sekä ääni että kädet käytössä, näinpä siis minulla vaan ei koordinaatio riitä itsellä käyttää käsiä, vartaloa ja ääntä. :).

Aksan jälkeen mentiin suoraan koirahiihtotreeneihin, missä tosin kaikki muut jo lopettelivat koska kello oli yli 9. Jessica oli minulla onneksi mukana jäniksenä ja Niki alkoi armottoman ulinan kun Jessica lähti hiihtämään karkuun. jessi hiihti Haaviston 2parkkikselta pääparkkista kohti ja kun oli kadonnut näkymättömiin, lähdimme Nikin kanssa perään ja vauhti oli kyllä melkoinen. Kiinni saimme Jessin juuri ennen pääparkkipaikkaa. Sama tehtiin takas toiseen suuntaan ja kaikkiaan 4x edes takas koko reissu eli suuntaansa tuli aina 500m täysiä ja käännös sekä odotus että Jessi kerkiää karkuun niin kokonaisuutena saatiin hyvä intervalli treeni.

Perjantaina 23.1 mentiin jäälle käveleen jumit pois. Itse oltiin lumikengillä ja Niki sai juosta vapaana. Minä hölmö otin pallon mukaan ja niinhän Niki riekkui sitä palloa niin kauan kunnes sai sen ja sen jälkeen ei tuo lenkki kyllä enää Nikille ollutkaan palauttavaa vaan todellakin nopeita pikapyrähdyksiä pallon perässä. Kaikkiaan lenkki kesti 1h20min vaikkei keretty kuin kiertää melansyöstävä - sen verta hidasta eteneminen oli lumikengillä.
Kotona vielä pihalla tottisteltiin ja mentiin aksakeppejä meille vaikealta puolelta eli minä koiran oikealla.

Lauantai olikin sitten Nikillä lepopäivä, lukuunottamatta pieniä tottis harjoituksia.

Ma 19.1 - Ke 21.1
Maanantaina otettiin kevyesti sunnuntain koirahiihdon jälkeen. Niki oli melkoisen nuutunut koko maanantaipäivän ja lähinnä vain makoili ja välillä innostui jahtaamaan kissaa kotona, mutta siis pääsääntöisesti lepäili.
Ei tehty mitään muuta kuin käytiin jäällä kävelemässä vajaan tunnin palauttava lenkki Niki vapaana. Tosin tiedä häntä, kuinka palauttava se Nikille oli kun tuttuun tapaansa riekkui sinne tänne ja tonne. Minulla oli narupallo mukana ja sitähän se ensin repi minun taskusta ja pakko sitä sitten oli heitellä, mikä tietty ei sitten enää ollutkaan välttämättä mitään palautavaa liikuntaa.

Sunnuntai-iltana kun tokotreenien jälkeen piti lähteä hiihtään, ei ihan kauheeta innostusta ollut nähtävissä

Maanantain tunnelmia kun sunnuntai-iltana käyty koirahiihdossa

Tiistai 20.1
Jykä kävi ensin hiihtämässä semmoisen 45min jäällä Niki vapaana jotta saatiin pahimmat energiat purettua ja minä olin sen jälkeen Ylökk:n hallilla tokoilemassa. Keskityimme tokossa erityisesti nyt sitten tuohon maahanmenoon, mikä luonnistui lauantain harjoituskokeessa vasta toisella kertaa. Minulla oli liikkuri käytössä ja hän kiinnitti huomiota siihen että Niki menee maata kun minulla on makupala kädessä, mutta kun jätän sen pois niin ei välttämättä menekään. Niinpä hän ehdotti että koitapa pitää käsi nyrkissä ilman makuplaa,kuten pidät makupalan kanssa ja näin siis Niki menikin liikkeestä maata ihan ok. Nyt otammekin tuon oikein harjoittelurepertuaariimme eli liikkeestä maahan käsi nyrkissä ja liikkeestä seiso käsi auki :P. Harjoittelimme myös hyppyä, koska siinäkin tuomarin mukaan tuli kosketus eli Niki kääntyi liian lähellä estettä ja nenä osui esteeseen, mitä kyllä en itse huomannut mutta kai se sit osui. tämän tuomari tulkitsi haisteluksi. Nyt harjoitellessa, tuota ei tapahtuntu kertaakaan, vaikka todella lähelle Niki hyppäsi mutta ei kosketusta kyllä tullut. Hypyt oli nyt kyllä täysin kympin arvoisia. Sitten oli vielä meidän ongelma eli luoksetulon loppuiloloikka (olihan sana hirviö :P ). Eli kokeilimme semmoista että juuri ennen kun Niki on kohdalla minä sihahdan ja näinhän se välittömästi reagoi minuun ja kääntyminen vierelle olikin nättiä ja rauhallista. Tietenkään tuota en saa tehdä kisoissa, mutta jos treeneissä näin opimme että nätisti rauhassa viereen niin eiköhän se sitten kisoissakin onnistu.
Ensimmäinen virallinen koe lähestyy ja alkaa itsellä paniikki iskeä :P.

Keskiviikko 21.1
Käytiin jäällä hiihtämässä tunnin verran. Niki oli vapaana ja laukkaili aivan tohkeissaan ympäriinsä. Koko ajan koira oli minua semmoisen 100-200m edellä, mikä oli outoa Nikille mutta tuli kyllä heti kutsusta luokse. Samoin kun käännyimme ja Niki oli jossain huitsin nevadassa, en kutsunut vaan käännyin itse ja kyllähän Niki oli koko ajan kuulolla koska välittömästi kun minun hiihto lakkasi, myös Niki pysähtyi ja kääntyi perään.  Näki miten Niki todella otti tämän harjoituksen kannalta, mutta samalla myös nautti saadessaan juosta vapaana. Keli ei ollut mikään paras mahdollinen, vaan pettävää lunta tuommonen 10cm ja kun pakkasta oli -9 niin ei minkäänlaista luistoakaan eikä meille tullut tunnissa kilometrejäkään kuin suunilleen 10. Tuulikin oli erittäin kova suoraan idästä ja menomatka Iso-Otavan suuntaan oli melkoista taistelua - takaspäin tultiinkin sitten Antaverkan leirikeskuksen kohdalle asti kuin tuulispäät, mutta siitä alkoi sitten lumisempi jääosuus eli vauhti kyllä tökkäsi uudelleen. Ilta menikin sitten taas Nikillä hyvinkin rauhallisissa merkeissä, ei pahemmin edes kissaa jahdannut

Sunnuntai
Ensimmäistä kertaa mukana koirahiihdossa porukan kanssa ja oikein ladulla. Kyllä taas oli minulla jännitys kovimillaan kun pelkäsin miten tulee käymään kun lähdetään toisen perään ja joku menee ohitse ja miten ylipäätään päästään edes starttaamaan. Kotona jo valmistauduimme tähän eli nesteytin Nikin suunilleen 2h ennen antamalla  noin puoli litraa peurapaistinkeitinlientä missä joukossa vähän öljyä
Otin Jykän varmuuden vuoksi mukaani pitämään ladulle starttiin mutta eipä siinä mitään pitäjää tarvittu, Niki oli tyyni kun mikä ja odotti lupaa lähteä. ensimmäinen lähtö epäonnistui koska minä heti ensimmäisellä vetäsyllä nurin :O. Niki onneksi jäi heti paikalle katsomaan että mitä tapahtui, vaikka vetonarukin tuossa irtosi. Toisella yrittämällä päästiin sitten matkaan ja heti lähdetiin kyllä vauhdilla, muttei niin innokkaana kun olisin kuvitellut. Ehkä tuossa tuli hieman liian pitkä matka edelliseen tuon minun toilailun takia mutta laukalla kuitenkin ja semmoisella vauhdilla mentiin, että minä en pystynyt alkuunsa edes hiihtää kun ei vaan saanut jalkoja pelittään vaan oli keskityttävä ensimmäiset sadat metrit vain pysymään pystyssä. Ehkä kilometrin jälkeen alkoi oma tasapaino löytyä ja pystyin jo itsekin hiihtää mukana. vauhti alkoi Nikillä hieman 1,5km kohdalla hiipua mutta kun takaa tuleva ampaisi ohi niin löytyi heti uusi vaihde. Seuraava pari km mentiin hyvässä tasapainossa ja hyvällä rytmillä, minä aivan hapoilla kunnes ohitetiin Jykä ( oli hiihtämässä tuolla matkalla) ja siihen Niki himmasi ja jäi vähän ihmettelemään että eikös tuota pitäs nyt odotella mutta kun komensin vaan jatkamaan niin samalla laukalla painettiin kierros loppuun asti ja matkaa tuli yhteensä 4km. Tuo oli minun elämäni nopein ja kovin hiihto 4km ja sykkeet oli taatusti jossain lähemmäs 200. Samoin Niki oli melkoisen poikki vaikka jatkoikin laukalla loppuun asti.
Myös oikea vasen komennot tuli testattua kun tultiin T-risteykseen mistä piti kääntyä oikealle ja juuri kun tulimme siihen meni toinen koira vasemmalle, mihin Niki ensin meinasi ampaista perään mutta kun komensin oikea niin osasi kääntyä ihan oikein.
Kokonaisuudessan tuo porukkahiihto oli erittäin positiivinen kokemus ja olen erittäin tyytyväinen Nikin käytökseen. Selvästi näin ekalla kertaa se ei tosin tajunnut että nyt todella saa mennä ja vetää ja lähteä toisen koiran perään, kun lenkillä on harjoiteltu oleen välittämättä muista eikä lähdetä perään. Myöskin toinen asia mitä olin pelännyt eli ohitustilanne niin sehän meni paremmin kuin hyvin. takaa kun tuli toinen koira ohi, kerin Nikin vetonarun ja Nikin jalkojeni väliin ja kun toinen oli juuri ohittanut päästin ja annoin luvan jatkaa, jolloin ampaisi toisen perään. Harjoittelua kyllä tarvitsemme nimenomaan tuohon että nyt saa ja pitää mennä eli tavoitteena on saada samanlainen vire kuin flyball:ssa, missä Niki ei pysy nahoissaan ja todella sekoaa odottaessaa vuoroaan.
Kotona oli seuraavan yön melkoisen rauhallista koiraa ja sama rauhallisuus jatkui vielä maanantain eli melkein koko maanantain makoili ja lepäili. Sen verta tehtiin maanantaina, että käytiin palauttavalla lenkillä jäällä Niki vapaana. Tosin en tiedä miten palauttavaa se tosiasiassa on,, kun palloa pitää heittää ja sitä noutaa niin melkoista sprintti juoksuahan se Nikille. Pallon kun piilotin taskuun niin eihän Niki muuta tehnyt kuin pomppi minun taskua vasten.
Kotipihassa vähän treenasimme vielä hitaassa vauhdissa agi keppejä, lähinnä jotta tulisi vähän venytettyä kylkiä ja tietty treenasimme "väärää" puolta eli minä koiran vasemmalla, mikä on meille selvästi haasteellinen puoli noissa kepeissä. Näin siis saatiin kaksi kärpästä kerralla eli juurikin tuo venytys ja keppitreeni :).

Lauantai 17.1
Tänään oli sitten jännitystä itsell heti aamusta kun edessä oli Koira Koutsilla harjoituskoe. Koitin saada itseni rauhoittumaan ja luottamaan koiraan, varsinkin kun eilen oli treenit mennyt niin hyvin.
Aamulla käytiin jäällä vähän ylimääräisiä energioita purkamassa ja samalla viime hetken treenaamista. Treenit meni erittäin hyvin, vaikka niinhän ne aina kotona.
Koutsille mentiin puolenpäivän maissa ja minähän aloin heti täristä kun jo ovella Niki alkoi taas näyttää omia kujeitaan eli piti kaikille haukkua karvat pystyssä, komentaa minua ja olla kaikkea muuta kuin toko-koira :(.  Koitin saada rauhoittumaan keskittämällä sen huomiota minuun, leluun ja makupalaan ja kyllähän tuo välillä jaksoi keskittyä mutta taas kun jotain tapahtui niin piti haukkua ja komentaa.
Päivä aloitetiin paikkamakukulla, mikä tehtiin kahdessa erässä ja me tietty olimme siinä jälkimmäisessä eli minulla vain jännitys kasvoi ja tärinä yltyi. Vihdoin kun tuli oma vuoro mennä paikkamakuuseen ja luoksepäästävyys testiin niin eikös Niki siinä hyvin rauhattomasti karvat pystyssä komentele muita. Hyvin kuitenkin sitten tuomarin lähestyessä rauhoittua ja antoi silitellä itseään. Paikkamakuu meni muuten hyvin, mutta vähän oli rauhattomuutta ilmassa varsinkin kun viereistä koiraa käytiin koko ajan palkkamassa ja se selvästi häiritsi Nikiä. Myöskin maata mentyä vaihtaessa lonkka-asentoon otti myös ehkä 5cm eteenpäin, mikä näytti että ryömisi. Loppu ajan oli kyllä suhteellisen rauhassa vaikka pää pyörikin aina kun vieressä palkattiin. Tästä rauhattomuudesta ja "ryömimisestä" sitten menetettiin 2 pistettä eli paikkamakuu jäi 8:iin. Mikä oli kyllä olosuhteet huomioonottaen erinomainen tulos. Myöskin jostain syystä nyt tuntui kiinnostavan kaikki hajut lattiassa :(
Tämän jälkeen alkoi ensimmäisen ryhmän kokeet ja me palattiin takas odottelemaan omaa vuoroamme, missä Niki selvästi alkoi osoittaa kärsimättömyyden merkkejä.
Vihdoin kun tuli meidän vuoro ja aloitimme taluttimessa seuraamisella ja siinähän Niki meinasi keskittyä vain lattialla oleviin hajuihin ja jouduin vähän huomauttaa - loppu menikin sitten ihan putkeen.
Seuraavaksi jätettiin talutin pois ja tässä jo seuraaminen sujui paremmin tai siis suhteellisen hyvin, tosin kun olimme aloittelemassa, selvästi Niki katseli että missäs äskeisen liikkeen palkka :O. Ihme ja kumma niin juostessa seuraaminenkin sujui, eikä Niki keulinut normaaliin tapaansa. Seuraamisen ihan lopussa tuli pieni keuluminen siis käynnissä ja tämän sain heti kuriin, mutta tuomari kerkisi huomata ja siitä 1/2 pisteen miinus eli saatiin 91/2 mikä oli erinomainen tulos kyllä meille.
Sitten alkoikin vaikeudet eli liikkeestä maaten, jouduin käyttään toisen käskyn kun ei mennytkään maata vaan meinasi jäädä seisomaan. No, tätä nyt oli seisomista siis treenattu ylipaljon kun viime aikoina tupannut mennä maata ja nyt sitten oli jäänyt päähän tuo seisominen. Toisella käskyllä kuitenkin meni maata eli emme ihan nolliin jouduttu mutta 5 saatiin vain tästä.
Seisominen liikeestä menkin sitten ihan puhtaasti ja Niki suoritti hyvinkin terävän ja nopean seisomisen, mistä tuloksena täys 10.
Luoksetulo oli erinomainen energinen mutta saatiin pisteiden alennusta kun loppuun tulee ilo hypähdys. Tosin tuomari oli sitä mieltä että mieluummin saa tulla se hypähdys kuin että sitten vauhti alkaa hiipua eikä luoksetulossa ole sitä iloisuutta mukana.
Hyppy meni omasta mielestä 10 arvoisesti, mutta tuomaripa antoi 8 koska käännyttyään takaspäin Nikin pää koski estettä - tuli siis liian lähelle estettä. En ole tiennyt sen olevan virhe mutta niin nyt Nooran mielestä. Mikalta kun asiaa myöhemmin kysyin niin on tuomarista kiinni katsooko että tuo on kosketus mistä annetaan miinusta, kosketus on siis jos hypätessä jalat koskaa estettä ja joiden tuomareiden mielestä myös tämä on kosketus. No, tiedetäänpä sitten oikeissa kokeissa tuokin.
Kokonaisarvio 10, iloista erinomaista yhteistyötä ja upea suhde koiralla ja ohjaajalla.

Perjantai 16.1


Perjantaina käytiin potkukelkkailemassa, mutta ei menty kuin parisen kilometriä koska keli oli melkoisen vaativa ja loskaa oli niin paljon että ei kauheesti liikkunut koko kelkka. Koivulantien päässä käytiin kuitenkin kääntymmässä ja upeasti meni, veto oli päällä koko ajan ja komennot meni kaikkiperille erinomaisesti. Potkukelkkailun lisäksi tottisteltiin koska Lauantaina oli edessä toko harjoituskoe koirakoutsilla missä tuomarina Noora Harjula.
Tottistelut sujui etten sanois erinomaisesti - seuraaminen oli aivan ensiluokkaista samoin liikkeestä seiso. Koska viime aikoina Niki on jostain syystä mennyt maata seisokommennolla, otettiin lähinnä nyt näitä seiso komentoja ja esteen jälkeen palkitstin ilman seiso komentoa ettei mene maata. Yhden kerran lopuksi tehtiin esteellä koko setti ja koska se sujui erinomaisesti niin en viitsinyt sitäkään ottaa enempää. Kaikkinensa jäi erittäin hyvä mieli ja luottamus lauantain kokeeseen.

Agilitya
Torstaina treenasimme normi agilityvuorollamme. Päivällä Jykä oli käynyt Nikin kanssa isompia höyryjä päästelemässä jäällä vapaana ja kun mentiin hallille, oli käytös ihan alusta asti jo esimerkillistä eli ei minkäänlaista vouhkaamista tai ulvontaa tai muutakaan riekkumista.
Harjoituksena oli irtoaminen ja kepit. Heti näin itse piruja seinillä kun rata oli semmoinen, että vaati todella nopeaa reagointia ja liikkumista itseltä ja koko ajan hieman edelläoloa.
Kepit meni erinoamisesti kun Niki meni minun vasemmalla puolella mutta harjoituksen vuoksi harjoittelimme myös toiselta puolelta ohjausta ja nytpä ei enää sujunutkaan vaan pari viimeistä jätettiin väliin. Muutaman kerran hierottiin tuota ja kun saatiin täydellinen suoritus lopetettiin tuo meille väärän puolen ohjaus ja aloitettiin rata kepeistä ja niin että koira minun vasemmalla. Keppien jälkeen tuli muuri, este, este - minkä jälkeen nopea 90asteen käännös seuraavalle ja itse piti siinä välissä ottaa valssi ja olla jo toisella puolella ohjaamassa kun koira tuli maahan. Tämän jälkeen jälleen tiukka 90astetta vasempaan ja pussiin. Kuin ihmeen kaupalla kaikki meni täysin kohdilleen ja jopa minä kerkesin sähläämästä alta pois ja koira sai tilaa tehdä tehtävänsä. Oli todella upea ja palkitseva tunne kun pystyin suteellisen kaukaa ohjaamaan ja vain kättä heiluttamalla saamaan Nikin menemään mihin seuraavaksi halusin :D:D:D
Toinen harjoitus oli keinu, mistä Niki muutenkin nauttii. Ensimmäisellä kerralla mentiin vähän turhan vauhdikkaasti ja tuli loppuun melkoinen loikka, mutta toisella kerralla ajoissa käyttämällä slowwww käskyä saatiin homma toimimaan.
Kkokonaisuudessaan jäi erinonomainen maku tästä treenikerrasta ja koira todella kerta kerralta oppii ja vielä suurempi ihme niin myös minä opin ohjaamaan enkä enää ole aina väärässä paikassa väärään aikaan :D - eli toivoa on, että joskus vielä oikeisiin kisoihin.

Tänään pidettiinkin muuten sitten ihan kevyt päivä Nikillä, normaalit pissalenkit ja illalla tokoilemassa Ylökk:n hallilla. Autossa jo alkoi kamala huuto kun Niki huomasi että ollaan lähestymässä hallia, mutta taisi olla melkoinen yllätys kun tällä kertaa ei mentykään aksaamaan. :P Hallilla oli mennessämme muutama koira, ketä Niki ei ollut aikaisemmin nähnyt ja yllätys yllätys Niki ei aloittanutkaan normaalia vouhkaamista/ulvontaa ja välittömästi keskittyi työskentelyyn minun kanssa.
Harjoittelimme ALO liikkeita ja aloitimme ihan rauhoittumisella ja luopumisella eli istuen katseli hiljaa makupalaa ja sai luvan ottaa kun oli täysin rauhoittunut. Tästä jatkoimme seuraamisella ja oli kyllä käsittämätön suoritus Nikiltä, ihan parhaita seuraamisia koskaan. Vaihtelimme tempoa ihan hiipimisestä juoksuun ja koko ajan oli kuulolla vaikka virellä ihmiset keräili esteitä pois ja koiraa oli vieressä ja muutakin häiriötä.
Hyppyäkin harjoiteltiin, koska viime aikoina kotona hypyn jälkeen seiso komennolla onkin melkein poikkeuksetta istunut tai mennyt makuulle :O. Lähdimme harjoittelemaan pelkällä hyppy komennolla, eikä ollenkaan otettu seiso komentoa mukaan. Hypy jälkeen kun kääntyi katsomaan minua ja pysähtyi seisomaan, heitin heti palloa kiitokseksi. Muutaman kerran jälkeen otettiin mukaan seisokomento ja nyt meni tuokin ihan täydellisesti, ihan kuin ei ongelmaa olisi koskaan ollutkaan.
Luoksetulo päätti meidän harjoittelurupeaman ja tätäkin harjoiteltiin ruutiineista poiketen siten että jätin Nikin istumaan ja menin toiseen päähän hallia, kutsuin luokseni ja lähdin pallon kanssa juoksemaan karkuun, jolloin saatiin lisää vauhtia ja räväkkyyttä hommaan ( niinkuin sitä muka tarvittaisiin, mutta eihän se koskaan pahitteekskaan ole). Välillä otimme luoksetuloja siten että roikotin narupallo ilmassa, minkä sai juostessaan napata minulta. Lopetimme harjoituksen normaaliin luoksetuloon ja muuten meni erinomaisesti, mutta vähän turhan iso hypähdys kiepauttaessaan sivulleni. Tuo nyt ei ole iso ongelma ja mieluummin niin kun että tulee laiskasti ja jää puolitiehen tms.
Kaikkinensa erinomainen päivä ja erinomainen harjoitus kun kerrankin kaikki sujui kympin edestä :)

No niin, josko taas ikuisuuden jälkeen tänne vähän päivittäisi kuulumisia ja tekemisiä, varsinkin kun nyt olisi tarkoitus aloittaa tuo koirahiihtotreenaaminen ihan tosissaan. Käsittämättömän vaikea on netistä löytää asiasta tietoa ja itsellä täysin hakusessa miten treenata eli miten paljon, miten usein, mimmoista treeniä ja nyt uutena kysymysmerkkinä tuli vielä nesteytys eli sekin pitäisi opetella.
Täällä Pirkanmaalla pääsee treenaamaan ainankin Peltolammilla, missä vuorot ti ja to 20-22 ja su 19:30->. Sinne olisi tarkoitus mennä sitten sunnuntaina kokeilemaan josko joltain alan asiantuntijalta liikenisi aikaa vähän meitäkin neuvoa.
Tässä viimeisen kirjoituksen jälkeen on jurahtanut tovi jos toinenkin ja tänä aikana on jatkettu samaa mitä aikaisemmin eli monipuolista treeniä. Juostu, sauvakävelty, pyöräilty, tokoiltu ja agilitya harrastettu.
Tokossa ollaan nyt siinä pisteessä että voisi uskaltautua jo kokeeseen ALO luokkaan ja itse asiassa jo ilmoittauduttiinkin mutta ei päästy mukaan kun oli luokka täynnä. Harjoituskokeessa käytiin koirakoutsilla nappaamassa ihan huippupisteet eli 190 mutta etuna oli tietty tuttu paikka ja jotenkin sattui täydellinen päivä :). Kokeesta emme nyt ihan tuommoisia tuloksia odottele, kunhan saataisiin ykköstulos niin olisimme tyytyväisiä.
Agilityssa myös käytiin tuossa syksyllä kisaamassa yksi putkiluokka ja yllätykseksi se meni ihan täydellisesti eli puhda rata ja ajallisesti oltiin 4s. Toisena ratana osallistuttiin 1luokan rataan missä ei ollut keinua eikä keppejä ja niinhän se jo olikin sen verta vaativa että minun koordinaatiolla ja muistilla ei sitä mentykään vaan otettiin kaksi kieltoa kun minä ohjasin väärästä päästä putkeen ja toisessa vedin ohjauksellani koiran esteen jälkeen uudelleen esteen yli kun olisi pitänyt kiertää...no, treeniä treeniä treeniä. Nyt Niki on kyllä ja tietty minä myös ohjaajana kehittynyt melkoisesti että voitaisiin yrittää kohta uudelleen kisoihinkin mennä. Ollaan treeneissä saatu kuuliaisuutta treenattua, eikä Niki pelkästään enää kaahota hulluna esteeltä toiselle omassa järjestyksessä :).
Nyt on pari viikkoa päässyt jäälle ulkoilemaan ja sitä onkin käytetty hyödyksi ihan urakalla eli joka päivä melkein käydään jäällä joko hiihtämässä Niki vapaana, lumikenkäilemässä Niki vapaana ja kerran koitettiin jo oikeaa koirahiihtoa eli Niki vetovaljaissa ja minä suksilla perässä ja vauhti oli semmoista että oksat pois - alkoi jo pelottaa ja oli pakko pyytää hiljentää :O. Lenkit on ajallisesti tuommoisia 1-1,5h ja aina kotiin tultua Nikillä on vielä energiaa vaikka muille jakaa.
Ensimmäisesti vetohiihdosta vähän tarkemmin: Aloitimme vapaana alkuverkalla ehkä joku 10min, minkä jälkeen koira valjaisiin ja sitten mentiinkin eikä meinattu eli ehkä tuommoinen 3km painettiin laukalla ja vauhti nousi ylimillään tuonne lähemmäs 40km/h, tästä pahimmasta menohimosta kun vähän palauduttiin niin Niki jatkoi ravilla koko ajan veto kuitenkin päällä. Viimeinen ehkä 10min sitten vielä vapaana palautellen. Kaikkiiaan matkaa tuli tuommoinen reilu 10km ja aikaa vajaa tunti. Keli oli jokseenkin raskas eikä luistanut mutta vauhdikkaalta tuntui kokonaisuudessaan treeni. Jäällä lunta semmoinen 10cm.
Eli tästä sitten aloitamme tämän koirahiihtouran  - toivottavsti :P

Loppiainen -21 pakkasta Nässyllä

Loppiainen jäällä, Niki ja upeita hallankukkia

tokoilua leikin lomassa

Loppiaisulkoilun päätteeksi vähän töitäkin

Palloleikkejä jäällä

Jeremyn käsitys koiran lenkityksestä

Jumppasarjaa

Ensimmäinen toko harjoituskoe marraskuu. Tuomari Mika Jalonen