Agilitya Agilitya

Yes, Niki pääsi taas loistamaan agitreeneissä. Voi sitä iloa ja riemua kun alettiin kasata varusteita kotona valmiiks ja Niki selvästi tiesi mihin taas ollaan menossa.
Ajaessa Mutalan kentälle jo muutama km ennen kenttää, Niki aloitti ulvomisen ja häkin jyskytyksen autossa kun ei malttanut millään odottaa että päästään taas tosi toimiin.
Tänään oli vuorossa uutena esteenä muuri, putki pitkänä ja kaarevana sekä lankku(kontaktieste). Treenikerta alkoi perinteisesti kokoontumalla kentälle kouluttajan luokse kuulemaan tämän päivän ohjelma ja tarkoitus oli siis harjoitella ensin muuria yksinään ja sitten ratana. Samoin putkeen oli tarkoitus tutustua nyt sitten tälleen pitkänä ja kaarevana kun tähän asti se on ollut suora ja vain ehkä 3m pitkä jotta koirat ovat nähneet sen läpi. Koska kukaan muu ei halunnut olla ensimmäisenä ja Niki jo ulvoi ihan vallattomana niin päätimme "uhrautua" ja olla ensimmäisiä. Muuriin tutustuminen alkoi siis sillä, että ensin mennään muuri mutta enhän minä kerennyt sanoa juuta enkä jaata kun Niki oli jo hypännyt muurin jälkeenkin olevat pystyesteet ja painanut putkenkin läpi ja vielä putki takaskin - kerrasta siis koko harjoitusrata mihin oli tarkoitus tutustua este esteeltä :P. Emme viitsineet tästä suotta kieltää kun kerran into oli niin kova ja homma näytti sujuvan täydellisesti. Otimme saman homman molemmista suunnista ja kun sujui niin täydellisesti, jätimme harjoituksen tuohon. Niki ei kyllä oikein tykännyt ideasta lopettaa siinä vaiheessa ja äkkiä vielä varkain kävi putkessa ja hyppäämässä pari estettä. Melkein jo toruin, mutta onneksi kouluttaja ehti väliin ja huomautti että tässä vaiheessa kun vasta harjoittelemme alkeita niin aina kehutaan kun koira vaan näyttää kiinnostusta esteitä ja rataa kohtaan.
Muiden vuorolla Niki odotteli autossa ja näki kentälle, mikä ei ollutkaan hyvä idea, sillä ulvonta oli melkoisen mahdoton kun muut sai mennä Nikin radalle ja Niki joutui vain makoileen autossa. Pakko oli laittaa takaluukku kiinni jottei muiden harjoittelu ärsytä Nikiä :).
Kun kaikki olivat vuorollansa kuka paremmin ja kuka huonommin ainakin päässeet yrittämään tuota, niin siirryttiin päivän toiseen uutuuteen eli lankulle. Itse tätä olen pelännyt jo etukäteen kun on niin mahdottoman kapea ja korkea tuo silta osuus, mutta eipä se Nikiä näyttänyt haittaavan. Ensimmäisellä kerralla oli vähän arkuutta huomattavissa, lieneekö tarttunut minusta kun pelkäsin että reppana putoaa :P. Toisella kertaa meni jo ihan itsekseen läpi. Loppupäässä piti lisäksi harjoitella 2on2off harjoitusta eli ennen kuin saa juosta lankulta pois on pysähdyttävä siten että etujalat on pois lankulta ja takajalat lankulla ja sekin meni yllättävän hyvin, vaikka kiire olikin kova jo eteenpäin varsinkin edessä näkyi putki mikä toimi nyt vähän niinkuin palkintona kun sai käydä sen juoksemassa.
Niki sai jälleen kouluttajalta ylitsevuotavat kiitokset ja kehut ja kuulemma hänelle ei ole koskaan tullut vastaan koiraa joka olisi näin innoissaan esteistä ja oppisi kaiken kerrasta tai jopa ihan ilman opetustakaan keksii itse mitä juuri tässä pitää tehdä. On todella palkitsevaa treenata koiran kanssa, joka silmin nähden nauttii siitä mitä tekee ja ketä saa/joutuu toppuutteleen sen sijaan että pitäisi yrittää koko ajan kannustaa ja saada "väkisin" tekemään jotain.

Koska itse pyöräilin töihin 17km/suunta, en enään lähtenyt erikseen juoksulenkille vaan Nikin kanssa sitten treenattiin omassa pihassa agilitya.
Koska kotona ei ole mitään oikeita agilityesteitä niin pitää vähän käyttää luovuutta ja helpostihan niitä sitten saatiin kasaan jo ihan kiva radan alku :). Kepit, hyppy, vanne, kontakti ja pituuseste olivat meillä tänään sitten ohjelmassa sillä ne saatiin helpohkosti viritettyä.
Aloitimme pelkillä kepeillä ja ensin kaksi, mikä sujui erinomaisesti ja Niki kävi jo heti näyttämättä mitä niill tehdään kun sain ne pystyyn. Otimme parin kerran jälkeen mukaan kolmannen ja kun tämä sujui, otimme vielä neljännen. Meillä ei ole ohjuriverkkoa vaan koitamme kotona opetella ihan vain suoraan kiertämään ja vielä oikeata reittiä :P. Muutaman kerran kun saatiin neljällä onnistunut suoritus, lopetettiin jotta molemmille jäi hyvä mieli.
Tämän jälkeen alettiin kasata rataa 1) pysty este 2) vanne 3) pituus este 4) kontakti ja 5)kepit. Aloitimme tämän hyppäämällä ensin pystyä ja sen perään vanne muutaman kerran. Nämä sujui aivan liiankin helposti ja Niki katteli, että mitäs tässä nyt :). Tämän jälkeen harjoittelimme pituusestettä yksinään muutaman kerran, mutta kun olen näitä pituusesteitä (= puomi tiilenpäällä x3) käyttänyt Flyballissa erillisinä flyball esteinä ja olin unohtanut näiden perään levyn mitä pitää flyballissa käydä täppäämässä jotta saa pallon, niin eikös tämän pituusesteen jälkeen Niki käynyt taputtelemassa tuota levyä :P. Laitoimme siis levyn piiloon ja näin saatiin keskittyminen vain tuohon pituusesteeseen. Tämän jälkeen harjoittelimme vanne-pituuseste, koska siinä tuli jyrkkä kääntymien näiden välissä ja niinhän sekin meni kerrasta ihan oikein joten pääsimme jo vähän etenemään ja saimme otettua kaikki 3 yhteen (hyppy, vanne ja pituus). Tätä teimme muutaman kerran ja sen jälkeen siirryimme kontaktille. Teimme muutaman kerran pelkkää kontaktia ja kun Niki tajusi, mistä on kyse otimme koko radan alusta tuohon kontaktille eli hyppy, vanne, pituus ja kontakti. Kun tämä sitten sujui niin harjoittelimme kontakti + 2 keppiä ja jälleen muutama täydellinen suoritus ja sitten koko rata.
Niki silmin nähden taas nautti tekemisestä ja palkitsinkin ruhtinaallisesti makkaralla ja leikillä kun saatiin muutama täydellisesti onnistunut rata.
Loppuverkaksi opettelimme pyörän oikealla puolella kulkemista, mikä on Nikille melkoinen haaste kun on aina kulkenut ihmisen vasemmalla puolella. Muutaman kerran ajautui ihan pyörään kiinni, mutta suhteellisen nopeasti tajusi mistä on kyse ja uskalsimme lähteä jo tielle(hiljainen kylätie) pyöräilemeen. Pari autoa meni ohi, joista Niki ei sanonut mitään ja ohitimmepa myös talon missä koira räkytti pihassa ja siinä kohdassa kyllä Nikin oli päästävä toiselle puolelle (vasemmalle) minua kun tuo koira oli räkyttämässä juuri oikealla. Pysäytin vauhdin ja pakotin Nikin ensin oikealle ja sitten kehumalla ja kannustamalla pääsimme jatkamaan vauhtia. Tämän jälkeen ei ollut mitään ongelmia. Pyöräilimme hiljaksiin nyt alkuunsa vain n. 20min, mutta oli hieno nähdä että voimme kohta alkaa ottaan pyöräilyä meidän päivätreeniin :).