24.4 Pelastuskoirakurssin pääsykoe

Tänään olikin oikein mielenkiintoinen ilta kun normaalin tokoilun tai lenkkeilyn sijaan vietimmekin illan Pirkanmaan pelastuskoirien testeissä. Eli testin läpäisseet pääsevät sitten kursseille ja sitä kautta mahdollisesti toimintaan mukaan. Testi järjestettiin Kangasalla vanhan Pikon Betonin maisemissa hiekkamontulla.

Heti kun saavuimme paikalle koimme melkoisen yllätyksen kun näimme mikä määrä siellä oli testattavia :O. Siinä vaiheessa jos tajusimme että taitaa mennä pitkälle yöhön nämä testit ja niinhän siinä kävi että kotona oltiin takaisin joskus klo 11 jälkeen. Koiria oli äkkiseltään arvioiden joku 4-50 ja näytti olevan kaiken tasoista, näköistä ja kokoista. Näimmepä toisen valkkarinkin ja kun jutulle menimme, huomasimme olevamme melkein siskoksia eli toinen oli BTWW T-pentueesta kun Niki on U - pentueesta. Oli siis kuukauden vanhempi Nikiä. Koirat löysivät heti saman sävelen, liekö johtunut että puhuivat molemmat Viroa :P.

Meidän osalta testi alkoi oikeastaan heti kun pääsimme perille ja autosta ulos, nimittäin kun paikka outo ja joka puolella auotja ja outoja ihmisiä ja koiria koiria koiria niin Niki hetken oli päästä pyörällä että mitä täällä tapahtuu mutta melkoisen pian sitten kuitenkin huomasi että ei tässä mitään hätää ja onhan tuossa vierellä tuo Viron kaveri kenen kanssa välillä voi leikkiä.

Rasteja oli tehty 6 mitkä jokaisen piti kiertää ja sen päälle tulisi vielä paukkuherkkyyden testaus missä kaikki yhtä aikaa. Porukka jaettiin ryhmiin ja ryhmittäin mentiin aina eri rasteille. Meidän kohdalla aloitettiin menemällä pimeään rekan kontiin missä roikkui muovisia kahisevia pressuja, oli sohvaa nurin pohjalla, kaikkea rojua, juomatökeistä tehty peloite puoleen väliin minkä päällä piti kävellä keskellä räminää ja kolinaa. Homman nimi oli että koiraa pidettiin kontin alkupäässä kiinni ja omistajan piti mennä toiseen päähän kaiken rojun yli. Kutsusta koiran piti tulla sitten läpi pressujen, yli esteiden ja yli noiden kolisevien alustojen omistajan luokse, eikä matkalla saanut enään kutsua. Nikillehän tuli paniikki heti kun jäi vieraalle ihmiselle ja minä hävisin toiseen päähän ja kun kutsuin niin sehän tuli kuin ohjus luokse välittämättä mistään mitä matkalla oli. Tuo testi siis suoritettiin erinomaisesti.

Seuraavana vuorossa oli betoniraunioilla kiipeily ja kulku missä oli myös kaiken maailman rakennusmateriaalia pitkin poikin kuten kattopeltiä, mitä piti ylittää. Tässä testattiin sekä omistajan että koiran ketteryyttä ja yhteistyökykyä. Tämäkin mentiin heittämällä läpi eikä Niki missään vaiheessa katsonut tai ihmetellyt mitä pitäisi tehdä. Tämä testi päättyi koiran kantamiseen(10m) ja siinä olikin minulle haastetta napata syliini tuo 35kg rontti. Niki oli varmasti näkemisen arvoinen, kun jähmettyi aivan kalikaksi sylissäni - eipä ole sitten pentuiän jälkeen päässyt kannettavaksi :P. Toivottavasti ei nyt luule että tuosta tulee tapa :). Nämäkin siis päästiin upeasti läpi.

Seuraavana vuorossa oli vähän tottista ja yhteistyötä koiran ja omistajan välillä. Seuratessa oli pujottelua - mikä myöskin sujui makupalalla oikein upeasti. Tosin kun siinä katselin noita vanhempia varmaankin toko-kisoissa käyviä koiria niin oltiin kyllä kaukana niiden suorituksesta mutta toisaalta Niki on vielä pentu eikä kaikkea tarvitsekaan vielä osata :). Samalla rastilla testattiin paikkamakuuta ja sehän meni erinomaisesti kuin myös luoksetulo. Kaikessa NIkin tekemisessä näkyy kyllä vielä tuo pentumainen honkkelius ja innokkuus, mutta eipä se haittaa.

Sitten mentiinkin seuraavalla rastilla meille täysin uuteen ja tuntemattomaan eli piti etsiä kadonnut ihminen. Me kun emme ole hakuilua harjoitelleet olleenkaan niin tämä oli todella näistä se suurin haaste... Niki kyllä ilmeisesti heti tajusi mistä kyse koska nenä maassa lähti etenemään ihan just sinne mihin pitikin ja suoraan käveli sinne missä maalimies mutta 2metrin päässä jatkoikin matkaa. Lieneekö tuossa syynä se, että olen opettanut Nikin lenkkeilemään niin että ihmisiä ei noteerata vaan ne ohitetaan niin kuin niitä ei olisikaan ja niin kävi nyttenkin. No, kieppasimme takaspäin ja lähestyimme maalimiestä uudelleen ja niinhän Niki sitten tajusi että nyt saakin käydä morjestamassa.

Sitten testattiin vielä miten koira syttyy leikkiin omistajan kanssa ja miten se leikkii vieraan ihmisen kanssa ja Nikihän on aina valmis leikkiin kun on narupallo mukana. Lennosta vaihdoimme pallon sitten tuomarille ja Niki jatkoi leikkiä niin kuin ei mitään. Toipa heti pallon takas minulle kun sai sen tuomarilta pois :).

Paukkuharjoitus meni täydellisesti eli Niki ei noteerannut milläänlailla tuota paukkua...porukassa kun yleensä tyhmyys tiivistyy ja niin tässäkin kun yksi alkoi haukkua ja vauhkoontua niin muutama muukin siinä sivussa mukaan mutta onneks Niki ei lähtenyt tuohon muiden vouhkaamiseen mukaan vaan istui nätisti minun vierellä.

Näin siis vaikkei päästäisi toimintaan mukaan, olen äärimmäisen ylpeä koirastani joka selvitti nuo testit kunnialla eikä nähnyt mitään mörköjä missään. Eipä olisi pentuna uskonut että se arkalainen joka pelkäsi kaikkea mahdollista, voisi tuommoisen testin läpäistä. Mahtavaa nähdä mihin Niki on pelkonsa kanssa päässyt ja miten rohkea ja utelias se nykyisin on. Nyt sitten vain odotellaan tuloksia ja vastausta päästiinkö mukaan.

Kuukausi taas vierähtänyt ja kadonnut johonkin :(

Päivät Nikin kanssa on noudattanut samaa entistä kaavaa, liikuntaa, tokoilua, leikkiä ja muuta hauskanpitoa. Mainittavia asioita mitä kuukaudessa on tapahtunut on esim. että olimme Agialkeiskurssin testitilaisuudessa Tamsk:n hallilla ja vähänkös meitä molempia jännitti jo mennä sinne kun oli uusi paikka ja uudet ihmiset ja koirat. Autossa jo alkoi haukkuminen kun pääsimme hallin pihaan ja muita koiria pyöri pihalla ja melkeinpä jo siinä vaiheessa olin valmis luovuttamaan mutta onneks mentiin sisälle, koska siellähän Niki yllättäen osaskin käyttäytyä. Testi alkoi luoksepäästävyys harjoittelulla ja Niki toimi siinä kuin pitääkin eli ei pahemmin noteerannut luoksetullutta testaajaa. Seuraavaksi testi jatkui paikkamakuulla, mikä sujui Nikiltä täydellisesti ja keskittyi vain minuun. Paikkamakuun jälkeen otettiin koiria toiseen päähän hallia yksi kerrallaan ja katsastettiin miten ohjaajan kanssa yhteistyösujuu ja miten koira on palkattavissa. Niki oli oikein esimerkillinen ja antoi parastaan - olihan meillä lihapullia ja narupallo kiihokkeena mukana :). Agitestissä testattiin pöydänpäällä 1mx1m ja ehkä 30cm korkea seisomista ja alkuunsahan Niki ei meinannut ollenkaan ymmärtää mitä siinä pitäisi tehdä vaan piti sitä pituusesteenä. Vasta kun itse istahdin siihen päälle, Niki tajusi että tarkoitus oli että hän tulee myös siihen päälle. Seuraavaksi olikin sitten testin haastavin vaihe eli putki, mihin yritettiin saada Niki houkuteltua siten että testaaja pitii kiinni ja minä houkuttelen putken toisesta päästä ja eihän siitä tullut mitään kun Niki rimpuili itsensä heti testaajalta irti. Minäpä sitten näppäränä tyttönä heitin pallon putkeen ja sinnehän Niki ampaisi kuin ohjus ja ihan tohekissaan tuli toisesta päästä ulos eli eipä siinäkään sitten mitään ongelmaa ollut. Viimeisenä päästiin hyppäämään estettä ja siinä Niki oli niin innoissaan että kävipä vain malliks hyppimässä muutamaan kertaan jo ennen kuin sai edes luvan :). Tosin sehän nyt olisi oikeassa elämässä väärin kun ei ollut saanut käskyä mutta tässä testissä kyllä hyväksyttiin ja loistavin arvosanoin. Testaajan sanoin :" Onpas siinä vietikäs ja reipas Valkkari" ja niinhän meille paikkakin lohkesi alkeiskurssille.

Toinen mainittava asia on toinen käynti koirauimalassa, missä Niki ei enään tarvinnut uittajaa vaan kun päästiin halliin, oli jo suunapäänä menossa suoraan uimaan. Siellä se sitten itsekseen uiskenteli allasta ympäri ja kun mielestänsä sai tarpeekeen, tuli altaasta pois ja päästi kaverin vuorollaan. Näin puolituntinen meni vuoroa vaihdellen.

Kävimme myös Pääsiäisenä pitkällä vaelluksella Viljakkalan Inkulan sillalta Väinänvuoren laavulle missä paistettiin makkarat ja sama reitti takas. Matkaa kertyi tuommoinen 20km melkoista kallionkipuamista välillä ja välillä hyvinkin märkää soista maastoa, missä joutui myös etsimällä etsiä polkua mutta lopulta löytyi kyllä. Nikillä oli kaverina kaksi Valkkarikamua Viki ja Tuuni ja minulla heidän omistaja Mimmu. Kaikkiaan reissuun meni 6h ja kyllä oli koirat melkoisen poikki koko illan. Koirat kaikki kuten tietty me omistajatkin silminnähden nautti tuosta reissusta.

6h vaelluksen jälkeen on lupa ottaa lunkisti

Muuten meidän elämään on kuulunut vaihtelevaa treeniä eli viikottain pidempi n. 20km pk-juoksulenkki valjaissa (semmoisella 8-9km tuntivauhdilla) ja muutaman kerran viikossa lisäksi lyhyempiä kovempia intervalli ja vk treenejä. Olemme myös virittäneet omaan pihaan "agiradan" eli tontin toisessa päässä on este, mistä juostaan puoleenväliin pihaa vanteen läpi ja siitä toiseen päähän missä A-esteen tekele. Eipä tarvinnut tuotakaan rataa harjoitella kun kerran kun Niki hiffasi mistä on kyse :) Tässä muutama videonpätkä noista harjoituksista, tosin näissä viellä yksittäisinä harjoitteina.

A-esteen alkeita ja estehyppelyitä Vanteen läpi

Minuutin paikkamakuu, vähän pää pyörii mutta eiköhän tuostakin aikanaan päästä :)

Flyball alkeita, pallon haku telineestä

Niin ja Flyball kurssillekin päästiin ja aloitamme 27.4 eli siitä sitten lisää myöhemmin.